Mitä järkeä on kuvitella, että sellainen fyysinen eroaminen jostakusta olisi riittävä ero?

Terapeutti ei pysty korjaamaan sinun ongelmiasi yhtään. Hän voi vain esittää kysymyksiä, joiden kautta sinä opit korjaamaan omat ongelmasi.

Minä olin 20 vuotta naimisissa manipuloivan miehen kanssa. Yhteisten lasten takia joudumme olemaan tekemisissä. Kyllä itse voi paremmin, kun miehestä ei mitään kuulu. Jos hän on läsnä, niin menee herkästi ihon alle.

Pois silmistä, pois mielestä?

Itse läpikäyn juuri eroa, muutetaan molemmat omiin asuntoihin tällä viikolla. On helpompi olla täällä vanhassa asunnossa, kun toinen on poissa. Silti sieluun sattuu, ja sattuu varmaan kauan, ja uudessa kodissakin asia on mielen päällä, mutta ei tartte sentään nähdä sitä toista ja kohdata pettymystä joka päivä.

Elämänlaatu paranee, kun antaa haavan arpeutua eikä jatkuvasti revi sitä auki. 

Fyysinen ero voi olla ensimmäinen askel, mutta ei ainoa. Joskus sitä eroa tehdään jo ennen erilleenmuuttoa, joskus sen työstämiseen kykenee vasta, kun etäisyyttä on tarpeeksi.

On tutkittu, että erosta selviävät parhaiten sellaiset, jotka vain uskovat selviävänsä. Siis asennetaso kuntoon.

Toiseksi, jos se toinen ihminen ja sen kanssa koetut ikävät tilanteet pyörii jatkuvasti mielessä, voi alkaa ohjata tietoisesti huomiota muualle, aisteihin, nykyhetkeen, toimintaan. Ensin se voi tuntua todella oudolta, mutta on hyvin tehokasta ja saa ongelmat näyttämään pienemmiltä.

Kolmanneksi, on hyvä kyseenalaistaa niitä manipuloivia arvioita, joita on saanut kuulla ikävältä kumppanilta, etsiä toisia ja kolmansia mielipiteitä. Ja jos se toinen on eristänyt ja pyrkinyt estämään suhteita omiin sukulaisiin ja kavereihin, voi näitä alkaa lämmittelemään uudelleen tai etsiä uusia kavereita.