Millaisia ihmisiä tällä palstalla oikein on?

Samaa mieltä. On esim. ihan todella säälittävää haukkua ihmisten/lasten nimiä. Täällä on todella henkisesti white trash-porukkaa.

Haukkua vai kertoa oma, ehkä hieman epäkorrekti mielipiteensä asiasta? Esim tuo erityislapsi pilaa koulunkäynnin ketju varmasti loukkaa monia, mutta kyllähän fakta on se, että monesti erityislapsi aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia koulussa. Miksi tästä ei saa puhua? Tai muista mielipiteet jakavista asioista?

Jos kaikki olisivat samaa mieltä asioista, niin miksi edes keskustelisi tai siis kirjoittaisi tänne?

On varmaan keskimääräistä epäkypsempää porukkaa. Olen miettinyt, että varmaan paljon nuoria ja syrjäytyneitä, jotka voivat pahoin. Just tuo nimien haukkuminen on ihan ala-astetasoa ja haluttomuus asettua toisen asemaan ts. oikeasti keskustella. Ilkeä juoruilu, haukkuminen, arvostelu.

Täällä on sekä todella fiksua että kypsää porukkaa, mutta myös järkyttävä määrä älykkäitä ja vähemmän älykkäitä trolleja. Tietysti sekaan mahtuu myös niitä epäkypsiä ja mielipiteiltään poikkeavia, joiden kohdalla trollitutka piipittää turhaan. Näin pidempään palstaa seurattuani pidän täällä käytyjä keskusteluja aika pitkälle järkevinä ja älykkäinä, kunhan vähän osaa seuloa, mitä lukee ja mitä ei.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. On esim. ihan todella säälittävää haukkua ihmisten/lasten nimiä.

Täällä on todella henkisesti white trash-porukkaa.

Sinäkin olet täällä, moi.

Osa on henkistä pahaa oloa kärsiviä.

Nimettömänä helppo purkaa sitä, piittaamatta siitä, miten joku voi siitä pahoittaa mielensä..

Jotkut ovat todella ilkeitä tarkoituksella.

Onneksi täällä on kuitenkin mukavia ja asiallisia kirjoittajia.

Eihän näitä muuten viitsisi edes lukea ja kommentoida.

Palstailijoissa on paljon myös ääritosikoita, jotka eivät ymmärrä satiiria tai absurdia huumoria. Pätee myös toimituksen valvojatyttöihin.

Päädyin tänne av:lle ensimmäisen kerran viime kesän loppupuolella. Silloin täällä ilmeisen uupunut ja väsynyt äiti kyseli, että voiko heti vauvan synnyttyä häipyä ja jättää sekä vauvan, että vanhemman lapsen miehen hoteisiin. Tekstistä kuulsi, että tämä ihminen oli henkisesti aivan loppu. Ensimmäisessä kommentissa häntä kehotettiin tekemään kaikille palvelus tekemällä miehestään lesken.

Järkytyin kommenteista, mutta sen jälkeen olen kuitenkin viikottain palannut av:lle. Taitaa kertoa jotain minusta.

Tuntuu, että täällä vallitsee ihan oma todellisuudessa joka lähinnä vain flirttailee reaalimaailman kanssa.

Palsta suututtaa , itkettää, tyrmistyttää.

Mutta myös naurattaa ja lohduttaa.

Paras palsta ikinä, hulluine, fiksuine, tyhmine, hauskoine ihmisineen.

Elämän koko kirjo rävähtää tarkasteltavaksi nettipäätteelle kun aaveen aukaisee.

En tiedä. Ainakin nämä kirjoitukset tuntuvat olevan suodattamatonta aivo-oksennusta. Tietynlaisen suodattimen läpi tulee kaikki jutut lukea.

Täällä käy paljon katkeroitunutta ja ongelmaista porukkaa, joille toisten haukkuminen on ainoa keino saada omaa itsetuntoa kohotettua. Aika paljon on myös älyllisesti laiskaa sakkia, joita ei kiinnosta mikään oman pienen piirin ulkopuolinen elämä. Trollit ovat sitten asia erikseen mutta ne oppii tuntemaan yllättävän nopeasti varsinkin, jos käy lukemassa useita saman aiheen ympärillä pyöriviä ketjuja.

Toisaalta täällä on ketjuja, joissa on ihan käsittämätöntä yhteisöllisyyttä, kaverin tukemista ja näkemyksellisyyttä. Se 70-luvulla syntyneiden äidit on yksi tällainen ketju, samaten nyt aktiivinen Pelasta Vaasan kissatalo -ketju (se pitkä siis, niitä on kaksi eri ketjua samasta aiheesta). Tuntuu siltä, että täällä helpommin näkyvät ne ihmisluonnon ääripäät kuin IRL. Tosin niin tuppaa olemaan netissä yleensäkin. On ihan käsittämätöntä saastaa ja oman pahoinvoinnin oksentamista ja sitten vastapainona yli rajojen kantavaa porukkahenkeä ja uuden luomista.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki olisivat samaa mieltä asioista, niin miksi edes keskustelisi tai siis kirjoittaisi tänne?

Käytöstavat. Voi olla eri mieltä ja käyttäytyä silti asiallisesti. 

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen, estyneen persoonallisuuden ja paniikkihäiriön takia. Epäilen, että lääkärini oli aivan huippu ja sai kirjoitettua minut ulos oravanpyörästä, jotta saisin rauhassa toipua kaikesta siitä mikä osakseni tuli vauvana, lapsena ja nuorena.

Käyn avoimen yliopiston opintoja hiljalleen. Minulla on perhe. Mies haaveilee talon rakentamisesta, tehtiin tarjous yhdestä tontista viime viikolla. Elämäni on päällisin puolin ihan tavallista, joskaan en ole työelämässä mukana. Se harmittaa ja hävettää valtavasti. Toisaalta olen vähän suojassa kaikelta siltä kuralta mitä on olemassa, kun erilaiset ihmiset kohtaavat siellä. Olen ollut mukana kahdessa vaalikampanjassa, taustalla totta kai. Seuraan yhteiskunnallisia asioita, luen paljon.

Ystäviä minulla ei ole, olen sellaiseen liian outo ja erilainen. Pyörin täällä, kun en muuallakaan voi ihmisille "jutella" ihan näin. Tosin täällä ahdistaa epäempaattisuus ja julmuus, mutta en epäile, etteikö sitä olisi kaikkialla yhteiskunnassa. Täällä se tulee ihmisissä esille, muualla ei ehkä niin suoraan. Parempi täällä piilossa omien vajavaisuuksien kanssa kuin tuolla jossain revittävänä ja kiusattuna.

Monilla ihmisillä on paha olla ja se purkautuu täällä mitä moninaisimmilla tavoilla. On tavallaan ymmärrettävää, jos oma elämä ahdistaa eikä oikeassa elämässä ole ketään, kelle purkaa sydäntään. Itsekin olen tehnyt sitä joskus. Terapeutillehan näitä patoutuneita tunteita pitäisi purkaa, mutta ei sekään ole niin yksinkertaista, koska sekin vaatii oman prosessinsa.

Jaksamisia kaikille!

Tällä palstalla on herkästi provosoituvia ihmisiä. Ihmisiä, jotka haluavat provosoitua. Olen monesti kirjoittanut ihan asiallisen, perustellun ja harkitun kommentin, mutta sellaisiin ei reagoida mitenkään tai korkeintaan yksi reagoi jotenkin. Jos taas kirjoitan kommenttini provosoivasti, siihen tulee paljon vastakommentteja. Jos siis haluaa keskustelua, täytyy nk sohaista muurahaispesää. 

Mitä muuta naisilta voi odottaa? Jopa suljetun Facebook-ryhmän kirjoitteluun joutui poliisit puuttumaan loppuvuodesta.

Monista ketjuista olen saanut kuvat että täällä on todella hyväpalkkaisia korkeasti kouluttautuneita uraihmisiä sekä varakkaita sijoittajia. Sellaisia täydellisiä elämässä onnistujia, joilla on mahdollisuus haukkua köyhät, työttömät, syrjäytyneet, sairaat, kotiäidit totaalisesti. Joskus tosin mietin että miten ehtivät palstailemaan ja eikö se että itsellä menee hyvin tuo yhtään sellaista iloa elämään, että vapaa-ajan ja työpäivät voisi käyttää positiivisemminkin kuin vauva palstalla. Jonkinmoinen paradoksi.

Hei kaikki! Olen 25-vuotias muotoilua ja taidealaa opiskeleva liikalihava nörtti! Tykkään piirtää ja teen sitä lähes koko ajan. Olen opintojen ohessa pikkumarketissa töissä. Lapsia ei ole, enkä tiedä tuleeko edes. Parisuhdetta takana 5v. ja koira siinä kyljessä myös.

Olen kotoisin maalta ja olen luonteeltani sekoitus haaveilevaa ja itkuherkkää, mutta loogista optimistia. Taivun arvoissani enemmän vasemmalle, mutta rehellisesti sanoen ei Suomessa ole edes puoluetta, joka vastaisi kaltaistani vihervasemmistolaista, mutta joka olisi silti tavallinen tolkun puolue.

On myös paljon itsetunto-ongelmia edellisistä parisuhteista sekä sisarukseni kiusaamisesta johtuen.

Tykkään käydä av:lla, koska se on usein hauska läpileikkaus arjen puheenaiheista. Olen myös aina tykännyt väitellä, joten ehkäpä siksi myös.

Kiva tavata, nyt tiedätte vähän ainakin yhdestä av-mammasta!

Itse asiassa psykopaateilla on todella vähän empatiakykyä, mutta jotkut heistä ovat todella älykkäitä silti.