Yksinäisen AINOA toivo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankkia ystäviä olemalla ystävä toisille.

Tämä! Lisätään siihen vielä itsesäälissä kierimisen  lopettaminen, koska itsesäälivä ihminen ei ole viehättävä.

Todella yksinäiset eivät enää kieri itsesäälissä, se on tavisten hommaa.

Kun olin kohtuullisen nuori... ja yksinäinen, niin kärsin siitä, "kierin itsesäälissä".

Nyt kun olen kohtuullisen vanha... olenko enää yksinäinen? En tiedä. En tiedä mitä yksinäisyys on, en muista minkälaista on olla toisen ihmisen seurassa, katsoa toista ihmista silmiin, hymyillä toiselle, koskea toista, jutella toisen kanssa. Olenko nyt sellainen "todella yksinäinen"? Vai onko yksinäisyyteni kuollut? No, itsesäälissä en enää kieri. Itsesäälini kuoli.

Kun kaikki kuolee, jäljelle jää vain tyhjyys.

Hyvää yötä.

MHyvää yötä toivo.

Jeesus on vastaus!

Mutta onko yksinäisyys sitten todellista, kun ei ratkaisu kelpaa.

Minä elän ja olen 95% ajasta inhimillisesti yksin, mutten ole yksinäinen.

Minua kannattavat ikuiset käsivarret, eikä mikään ulkopuolinen tai mitkään olosuhteet voi viedä sisäistä rauhaa ja iloani.

Ostaa läheisyyttä. Ja sitten kuolee yksinäisyyteen kuitenkin.

Hukkuva tarttuu oljenkorteen. Yksinäinen tarttuu maksulliseen.

Yksinäisyys on kuin eläisi autiolla saarella. Jos joskus joudun autiolle saarelle, toivottavasti kuolen. En tahdo tuottaa toiselle ihmiselle kärsimystä tuomalla hänet autiolle saarelle seuraani.