Onko kiireeseen vetoaminen aina tekosyy?

No mä sanon suoraan, jos multa kysytään suoraan. Harva ihminen vaan kysyy suoraan huvittaako vielä tavata, vaan sen sijaan lähettää jotain "mitäs illalla ;)"- tyylisiä viestejä. Niihin on aika hankala vastata, että no kuule lenkille ajattelin mutta en ajatellut sua nähdä enää. Yksikin mies lähettää tasaisin väliajoin "onko tänään menoja?"- viestejä. Viimeksi vastasin että "joo, on". Kai se sitten on selkärangattomuutta, kun ei tuollaiseen kysymykseen vastaa, että "joo, on, enkä halua nähdä sua ainakaan". Joskus olen senkin tehnyt, mutta tästä mies on päässyt syyttämään että minä olen käsittänyt kaiken väärin, hän vaan kaverina kyselee. Että silleen.

Kiireeseen on helppo vedota,kun ei kyseinen henkilö ole tärkeysjärjestyksessä (ketä tavata) kovin korkealla.Itselläni kävi niin,että olin tapaillut miestä(tutustuin netissä) ja hänellä oli aika vaativa työ/asema ja vetosi työkiireisiinsä.Kyllä sitä tajusi,että tuo mies ei ole yhtään vakavasti kiinnostunut,kyllä sitä aikaa olisi järjestynyt jos olisi ollut vakavasti kiinnostunut,emme asuneet edes kovin kaukana toisistamme.Tulin lopulta siihen tulokseen,että mies etsi vaan seksisuhdetta ja vaikutti että oli myös muita naisia kierroksessa.

Tää nyt meni suhde- tai deittailujuttuihin. Se on varmaan vähän eri?

Ap

Ehkä alan kallistua siihen, että jos joku vetoaa kiireeseen niin yleisesti ottaen kyseessä on tekosyy. Kuten itsellänikin ;)

Ap

No riippuu ihan siitä miten asia esitetään. Jos samalla ilmaisee että olisi todella kiva kyllä nähdä ja alkaa pohtia/suunnitella ajankohtaa, jolloin ehtisi paremmin nähdä/pystyisi järjestämään aikaa, niin sitten ainakin kiire/velvollisuudet oikea syy. Joillakin on päivät niin täynnä että vaatii järjestelyjä että saa sovitettua johonkin väliin jotakin lisää.

Pitkän päälle on toki myös prioriointikysymyksiä. Että kyllä jostain sitä aikaa löytyy jos haluaa. Harvalla on sellainen tilanne, että olisi niin paljon velvollisuuksia (sairaiden perheenjäsenten hoitoa yms.) ettei oikeasti aikaa tai jaksamista löytyisi jossain välissä. Toki tällaisiakin elämäntilanteita voi joillain olla.

Mä olin samanlainen n 10 v sitten.

Sitten erottiin ja tajusin nyt pitää itse hoitaa asiat. Aina asioita kesken jne.

Mulle ensimmäinen askel oli rahat oli loppu.

Kävin koko kodin läpi ja kaitoin kirppikselle tavaraa. Yhtäkkiä koti oli aina siistimpänä, sain voimaa.

Ennen jäi pakautuksia jne asioita hoitamatta. Eron jälkeen tajusin kun teen tämän nyt, se on tehty.

Esim nyt tuli kutsu serkkuni häihin.

Tai tieto.

Heti selville miten menee julkiset, ok, yöllä ei pääse, majoitukset liian kalliita, aloin kysymään tutuilta voinko tulla yöksi.

Ostin onnibussin liput, oliko yht 5 e.

Juttelin serkkuni kanssa,sanoin minulla ei ole varaa antaa lahjaa. Kerroin mitä olen muuta antanut ja palasi ja antoi muutaman vaihtoehdon.

Asiat hoidan viimeistään viikon sisällä ja kaikki tavarat ovat omissa paikoissaan. Esim meillä ei jää lasten vaatteet pieneksi yhtäkkiä, aina on jemmassa lapsille lahjoja synttöreihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei aina kaikille. Tunnen sellasiakin jotka oikeesti haluais tehdä kaikenlaista, mut jotenkin ne ei vaan osaa tarttua toimeen ja saa aikaan. on koko ajan sellanen naurettava muka-kiire (ei perusarjesta siis puhutaan)

Kiire voi olla myös täydellistä kyvyttömyyttä organisoida asioita tai "kiire" tuoda turvaa arkielämään.

Tämä oli hyvä pointti. Tunnistan varsinkin muka-kiireestä osittain itseän, mulle aika vähäinenkin määrä tekemistä näyttäytyy ja tuntuu joskus siltä, että on kauheasti velvollisuuksia, joista syntyy kiireen tunne.

Lisäksi haluaisin taas muistuttaa introverttien olemassaolosta. Joskus voi olla niinkin, että vaikka periaatteessa haluaisi tavata jotakuta, on esim. töiden sisältämien sosiaalisten kontaktien vuoksi jo niin "loppu" ihmisiin, että ei yksinkertaisesti jaksa tavata. Ketään. Tällöin tulee, minunkin, joskus vähän valheellisestikin vedottua "kiireeseen", koska sen taakse on helpompi mennä kuin yrittää selittää toiselle luonteensa kummallisuuksia ja/tai pahoittaa toisen mieli - kaikki kun eivät ymmärrä, että introverttien oman ajan tarve ei ole henkilökohtainen torjunta tai liity juuri sinuun ihmisenä. Läheiset ihmiset sitten erikseen; heille on helppo sanoa, että anteeksi, mutta nyt minä en oikeasti jaksa ja se on ihan ok, kun tietää tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.

Itse pitää tietenkin pitää huoli vastavuoroisuudesta, ja olla itse aktiivinen sopivamman ajan löytämiseksi. Muutoin tuntuu aika perustellultakin, jos toinen alkaa olettaa, ettei seuransa vain kiinnosta.

Ei. Riippuu ihmisestä. Jos on oikeasti kiire, niin ihminen kyllä kertoo laajemminkin mistä on kyse. Ainakin mulle

Muistan kun kerran kysyin naista treffeille niin hän vastasi että "mulla on ensi viikko tosi kiireinen ja oikeastaan sitä seuraava myös".

Tajusin "vihjeen" mutta miksi ei voinut vaan sanoa että ei halua nähdä. Ei kukaan ole noin kiireinen...

Eli jos minulla on yo kirjoitukset tulossa/meneillään tai jos opiskelen pääsykokeisiin, teen gradua hiessä kaiken vapaa-ajalla tai muuta vastaavaa minun pitäisi tehä aikaa muille ihmisille? No en usko. En alkaisi mahdollisesti laskemaan arvosanojani sen takia että joku haluaa nähdä, sen verran itsekäs olen.

Introvertit oli hyvä huomio. Itse olen joskus sanonut että en jaksa olla sosiaalinen tänään. Onkohan ymmäretty väärin.

Ap

On kiireitä ja on kiireitä. Mulla on tämä viikko ollut kiireinen kun on ollut vain 2 ohjelmanumerotonta päivää (siis työn lisäksi). Jos elämässä olisi uusi ihastus tai vanha kaveri olisi maisemissa pitkästä aikaa, luopuisin vapaistani ilomielin. Jonkun sukulaisen tai muun hyvänpäiväntutun tapaamisen sijaan makoilisin mieluummin yksikseni kotona.

Eli et voi tietää onko kiire vai "kiire".

Piti nähdä yhden kaverin kanssa ja mennä kahville ja sinä päivänä hän ei sitten ottanutkaan yhteyttä ja aikaa kului. (odototin että tulisi tekstari, niinkuin aina kun on sopiva aika mennä kahvilaan) 

 En koskaan kuullut hänestä.. Sitten nähtiin taas sattumalta kaupungilla ja hän kertoi, ''kun on ollut kiireitä''.. no et voinut laittaa tekstaria tai soittaa että peruuntuis sen päivän suunnitelmat?

Tämän jälkeen ei olla tavattu.

Vierailija kirjoitti:

Piti nähdä yhden kaverin kanssa ja mennä kahville ja sinä päivänä hän ei sitten ottanutkaan yhteyttä ja aikaa kului. (odototin että tulisi tekstari, niinkuin aina kun on sopiva aika mennä kahvilaan) 

 En koskaan kuullut hänestä.. Sitten nähtiin taas sattumalta kaupungilla ja hän kertoi, ''kun on ollut kiireitä''.. no et voinut laittaa tekstaria tai soittaa että peruuntuis sen päivän suunnitelmat?

Tämän jälkeen ei olla tavattu.

Toi on kyllä törkeää :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Introvertit oli hyvä huomio. Itse olen joskus sanonut että en jaksa olla sosiaalinen tänään. Onkohan ymmäretty väärin.

Ap

Tämä. Itse vetoa usein kiireeseen, koska oletan ettei toinen ymmärrä jos kerron tarvitsevani omaa aikaa, tai oikeastaan tiedän että harvempi ymmärtää. Mulle yksinolo ja se ettei tarvitse tehdä tai suunnitella mitään, on yhtä tärkeää kuin monelle se muiden näkeminen. On aika raskasta selitellä, että ei en ole masentunut ja pidän seurastasi jne. mutta haluan vain nyt olla yksin.