Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Peökään ihmisten huomautuksia lapsen käytöksestä, tuntuu että koko ajan ohjaan 10v lasta, jankutan käytöksestä, ettei kukaan pääsisi huomauttamaan mitään
09.02.2018 |
Meillä on viimeisen parin vuoden aikana iltaisin mennyt 2-4 tuntia lähes päivittäin näihin keskusteluihin lapsen kanssa, miten pitää käyttäytyä. Lapsi ei ole kaikkrin huonokäytöksisin, mutta joskus jostain ulkopuliselta taholta tulee pientä huomautusta ja näpäytystä, jotka otan vakavasti ja sitten yritän iskostaa lapseen, miten pitää käyttäytyä.
Koulusta tulleet huomautukset tunnilla juttelusta, tai käytävällä juoksemisesta otan erityisen raskaasti ja niistä sitten jankutetaan niin, että lapsi oppisi ja muistaisi. Sitten turhauttaa, kun kuukauden päästä tulee taas huomautus tunnilla juttelemisesta. Tuntuu ettei jankutus mene millään perille, eikä ota opiksi ja ihmettelen millä asian saisi iskostettua lapsen mieleen ja pelkään koska taas tulee samasta aiheesta valitusta.
Bussissa, tai julkisilla paikoilla hävettää, jos lapsi katsoo puhelintaan, tai syö karkkia, olen huono äiti, kun lapsella on puhelin ja karkkia, pelkään että joku tekee vähintään ilmoituksen minusta. Siksi en mielelläni anna lapselle julkisesti puhelinta, ettei taas joku pääse huomauttamaan. Ja joskus on huomauttanut. 10v saa katsoa n. 1,5 h telkkaria päivässä ja pelata ketran viikossa 2h. Tämä siksi, kun äitini ystävä kerran huomautti, että "telkkari on hyvä lapsenvahti", kun joululomalla isovanhempien luona lapsi sattui juuri silloin katsomaan lastenohjelmaa, kun tämä nainen tuli käymään.
Sitten nämä äidit, jotka arvostelee muita äitejä, yritän kaikin tavoin toimia siten, ettei kukaa pääsisi arvostelemaan minua, tai kasvatustani muille, kuinka "sekin antaa lapsensa tehdä niin ja näin", tai "ei mitään kuria", tai "ihan liian kova kuri".
Pelkään niin toisten sanomisia ja arvosteluja, että preppaan lastani käyttäytymään oikein, ettei kukaan pääsisi sanomaan mistään.
Olisi ihanaa elää välittämättä muista ja olla rennosti lapsen kanssa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Kivikissa voisi mennä veks tästä ketjusta koska kivikissa ei välitä omista lapsistaan pätkääkään joten on viimeinen ihminen neuvomaan mitenkään. Kristallia sinä et ole, sinä sairas ihminen - sun sydämes on kiveä.
Vedä vittu vttu päähäsi, oliko sulla mulle oikein jotain asiaakin?
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moralisteille herneet nenukkaan on hauska tapa elää ;D Se pitää vain uskaltaa. Ja tietää, miihin saakka voi ärsyttää ja seistä hölmöilyjensä takana, jos ne ovat tarkoituksellisia, eikä pyydellä anteeksi. Tätä en hallitse, enkä varmaan ikinä opikaan. Mutta arvostan tässä Jukkaa, Jarppia, HP:tä ja Jarnoa.
t.kristallikissa
Sanoin lapselle, pojalle että hypi sinäkin koulussa pöydillä jne. Käytös oli 8 , hän ei kiroillut, eikä solvannut jne. Tylsistyi välillä tunnilla, milloin keikkui tuolilla, pelasi ristinollaa jonku kanssa jne. Käytöshän se oli se huonoin numero, tosin yläasteen ysillä kasi muuttui 9.
Mullekaan ole äidin neuvoista käyttäytyä hillitysti ja muita mielistellen ole ikinä ollut mitään muuta kuin haittaa. Aivan kuin sellaista ei tajuaisi kun tarve on, ihan vaikkei kukaan sanoisikaan siitä mitään.
t.kristallikissa
Tai silleen ehkä pari kertaa elämässä riittää, kun sen kuulee. Sen jälkeen se on enää lapsen aliarvioimista.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano muille että sun asiat ei kuulu muille. Mitä vähemmän kertoo omista lapsistaan niin sitä vähemmän tulee arvostelua.
Ketään ei kiinnosta jos 10v. syö karkkia tai näplää kännyä, ei ole enää pieni lapsi.
Koulusta tulleet huomautukset on melko pieniä.
Omani ovat jo 13 ja 16v. niin en puhu enää heistä koska muuten tulee aina ihme kommentteja, tänä päivänä ihmisten pitäisi miettiä enemmän niitä omia lapsiaan eikä muiden.
Missä sun itse- ja omamarvontunto on? Just don't give a shit what anybody else thinks! Opettele puolustamaan reviiriäsi ja lopeta lapsesi ahdistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemman häpeään perustuva kasvatushan on Suomessa normaalia. Mielestäni ap vaikuttaa mielipuolelta ja huostaus olisi lapsen paras.
Ei pidä noin paljon välittää muiden ihmisten sanomisista ja mahdollisesta paheksunnasta sellaisissa asioissa, joissa lapsi ei ole kuitenkaan tehnyt moraalisesti väärin (eli esim. tahallisesti vahingoittanut jotakuta tai rikkonut perusteltua sääntöä koulussa).
Olen viime aikoina ajatellut paljon liiallisen häpeän muodostumista. Liiallinen häpeä voi olla tosi invalidisoiva ongelma aikuisena. Ehkä yksi syy sille on juuri se, että vanhemmat tai isovanhemmat tms. ovat antaneet lasta kasvattaessaan niin suuren painoarvon sille, mitä "ihmiset ajattelevat" ja sillä perusteella vartioivat lapsen jokaista liikettä ja asettavat rajoja.
Kaikki tekevät virheitä (mainitsemistasi asioista huomattava osa ei kylläkään ole edes virheitä, esim. kännykän katseleminen tai karkin syöminen julkisella paikalla). Siinä, miten niihin pitää suhtautua, tarvittaisiin enemmän hienosäätöä sen sijaan, että vain mietitään muiden reaktiota ja pyritään välttämään muiden paheksunta.
Alue: Aihe vapaa
Lopeta sä muille heidän asioistaan huomauttelu.
t.kristallikissa