Oman ikäiset naiset eivät kiinnostu?

Monet tuntuvat haluavan vanhemman miehen tyhmistä syistä. Minulle kelpaisi oman ikäinen, mutta miehillä on niin kovat kriteerit ja mahdollisuuksia nuorempiinkin, että en lähesty.

Kiinnitätköhän sä nyt vähän liikaa huomiota numeroihin...

Veikkaan, että on vain sattumaa että ikähaitari on ollut noin laaja. Ei kaikki kiinnostu kaikista, ja sattumalta ne jotka ovat kiinnostuneet sinusta ovat olleet joko nuorempia tai vanhempia. Miksi se olisi sinulle ongelma?

Mua ei huomannu ennen kukaan kun olin pullokaulanen laihaläski mies. Nostanut painoja 3v ja laittanut massaa 15kg. Nyt kiinnostuu vähän kaiken ikäiset tai katsoo vain. Näkymättömästä patsas hu*raksi.

Moni vanhempi nainen on tullut juttelemaan, mutta mut pitää ottaa kädestä kiinni ja viedä kotiinsa jos mut haluaa omaksi.

Siitä että vetoat vaan 20- ja 40-vuotiaisiin muttet 30-vuotiaisiin tulee mieleen, että kelpaat kivaan muttet vakavaan. Nuorilla kokeilukierros menossa, nelikymppisillä toinen kierros, näpit on palaneet äskettäin ja/tai ovat disilluusioituneita.

kovinkummallista kirjoitti:

Kysymys teille.

Kun olin parikymppinen, minusta ei kiinnostuttu ollenkaan. Kolmekymppisenä muutama sitten osoittikin kiinnostusta, siten että naiset tekivät aloitteet. He olivat parikymppisiä ja nelikymppisiä. Yksikään kolmekymppinen ei osoittanut kiinnostusta.

35 tienoilla parikymppisiltä saatu huomio katosi, mutta olen saanut kiinnostuksen osoituksia parilta 26v ja 27v naiselta (ei kuvittelua, treffipyyntö). Yli nelikymppisiltä saatu huomio on kasvussa, ja nyt lähemmäs viisikymppiset ovat alkaneet kiinnostumaan.

Kolmekymppisen ja vielä alle nelikymppiset, ei.

Mikä tämän selittää? Nuorekkuus auttaa nuorten kanssa, mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa miksi vanhemmat kiinnostuvat vaan oman ikäiset ei? En ollut parikymppisenä riittävän hauska parikymppisille, miksi olin sitä myöhemmin vaikka en muuttunut miksikään nenomieheksi iän myötä?

Olen ajatellut että jospa en ole riittävän miehekäs kolmekymppisille (hakevat jämerää turvaajaa), mutta varmaankin nelikymppiset/viisikymppiset myös arvostavat miehekkyyttä? Tämä on paras selitys jonka pystyn keksimään.

Olen nyt 38v.

Mulla tismalleen sama. En ole riittävän miehekäs ikäisilleni, mutta vanhemmille ja nuoremmille kyllä kelpaan.

Onko niin, että vanhemmilla ei ole enää varaa nirsoilla, vai ovatko vain ymmärtäneet millä oikeasti on merkitystä?? Nuorempien kiinnostuksen toki ymmärrän, koska näytän nuorelta, mutta elämänkokemusta on jo enemmän.

Vierailija kirjoitti:

kovinkummallista kirjoitti:

Kysymys teille.

Kun olin parikymppinen, minusta ei kiinnostuttu ollenkaan. Kolmekymppisenä muutama sitten osoittikin kiinnostusta, siten että naiset tekivät aloitteet. He olivat parikymppisiä ja nelikymppisiä. Yksikään kolmekymppinen ei osoittanut kiinnostusta.

35 tienoilla parikymppisiltä saatu huomio katosi, mutta olen saanut kiinnostuksen osoituksia parilta 26v ja 27v naiselta (ei kuvittelua, treffipyyntö). Yli nelikymppisiltä saatu huomio on kasvussa, ja nyt lähemmäs viisikymppiset ovat alkaneet kiinnostumaan.

Kolmekymppisen ja vielä alle nelikymppiset, ei.

Mikä tämän selittää? Nuorekkuus auttaa nuorten kanssa, mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa miksi vanhemmat kiinnostuvat vaan oman ikäiset ei? En ollut parikymppisenä riittävän hauska parikymppisille, miksi olin sitä myöhemmin vaikka en muuttunut miksikään nenomieheksi iän myötä?

Olen ajatellut että jospa en ole riittävän miehekäs kolmekymppisille (hakevat jämerää turvaajaa), mutta varmaankin nelikymppiset/viisikymppiset myös arvostavat miehekkyyttä? Tämä on paras selitys jonka pystyn keksimään.

Olen nyt 38v.

Mulla tismalleen sama. En ole riittävän miehekäs ikäisilleni, mutta vanhemmille ja nuoremmille kyllä kelpaan.

Onko niin, että vanhemmilla ei ole enää varaa nirsoilla, vai ovatko vain ymmärtäneet millä oikeasti on merkitystä?? Nuorempien kiinnostuksen toki ymmärrän, koska näytän nuorelta, mutta elämänkokemusta on jo enemmän.

Mä olen huomannut, että näitä miettimällä ei mene kuin mielenterveys. Tilanne nyt vaan on tällanen. Otin koiran seuraksi ja täyttämään ''hoiva'' viettiä. Ostin tekopillun täyttämään seksuaaliset halut.

Näillä mennään. Antaa jännä miesten pokailla naisia baareissa ihan rauhassa.

Voin kertoa, miten minä päädyin nuorempaan. Erosin 48-vuotiaana ja siitä vuoden päästä aloin deittailla. Olin aluksi kauhuissani, kun noin kolmannes yhteydenottajista oli noin 10 vuotta minua nuorempia. Tapailin muutamaa. Huomasin, että monet ikäiseni miehet olivat elämäntavoillaan saattaneet itsensä todella huonoon kuntoon. Yksi suhde päättyi siihen, kun seksistä ei tullut oikein mitään miehen ison vatsan vuoksi. Monet kävivät särkylääkkeiden ja alkoholin voimalla. Sitten tapasin nykyisen itseäni 11 vuotta nuoremman miehen. Meillä on yhteinen urheiluharrastus. Olemme molemmat aktiivisia. Käymme yhdessä lomamatkoilla. Seksi on loistavaa.

Vierailija kirjoitti:

kovinkummallista kirjoitti:

Kysymys teille.

Kun olin parikymppinen, minusta ei kiinnostuttu ollenkaan. Kolmekymppisenä muutama sitten osoittikin kiinnostusta, siten että naiset tekivät aloitteet. He olivat parikymppisiä ja nelikymppisiä. Yksikään kolmekymppinen ei osoittanut kiinnostusta.

35 tienoilla parikymppisiltä saatu huomio katosi, mutta olen saanut kiinnostuksen osoituksia parilta 26v ja 27v naiselta (ei kuvittelua, treffipyyntö). Yli nelikymppisiltä saatu huomio on kasvussa, ja nyt lähemmäs viisikymppiset ovat alkaneet kiinnostumaan.

Kolmekymppisen ja vielä alle nelikymppiset, ei.

Mikä tämän selittää? Nuorekkuus auttaa nuorten kanssa, mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa miksi vanhemmat kiinnostuvat vaan oman ikäiset ei? En ollut parikymppisenä riittävän hauska parikymppisille, miksi olin sitä myöhemmin vaikka en muuttunut miksikään nenomieheksi iän myötä?

Olen ajatellut että jospa en ole riittävän miehekäs kolmekymppisille (hakevat jämerää turvaajaa), mutta varmaankin nelikymppiset/viisikymppiset myös arvostavat miehekkyyttä? Tämä on paras selitys jonka pystyn keksimään.

Olen nyt 38v.

Mulla tismalleen sama. En ole riittävän miehekäs ikäisilleni, mutta vanhemmille ja nuoremmille kyllä kelpaan.

Onko niin, että vanhemmilla ei ole enää varaa nirsoilla, vai ovatko vain ymmärtäneet millä oikeasti on merkitystä?? Nuorempien kiinnostuksen toki ymmärrän, koska näytän nuorelta, mutta elämänkokemusta on jo enemmän.

Vanhemmalla naisella vasta varaa onkin nirsoilla. Vanhempi nainen ei tarvitse elättäjää eikä lapsille isää. Yksin on kuitenkin parempi olla kuin huonon kumppanin kanssa. Sen olen huomannut, ettei ulkonäöllä ole enää niin väliä, vaan luonne ratkaisee. Luultavasti lisääntymisiässä jokin luolanaisvaisto saa valitsemaan partnerin.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että vetoat vaan 20- ja 40-vuotiaisiin muttet 30-vuotiaisiin tulee mieleen, että kelpaat kivaan muttet vakavaan. Nuorilla kokeilukierros menossa, nelikymppisillä toinen kierros, näpit on palaneet äskettäin ja/tai ovat disilluusioituneita.[/

Lisäksi kolmekymppisiä naisia on kaikkein vähiten sinkkumarkkinoilla.

Vierailija kirjoitti:

Siitä että vetoat vaan 20- ja 40-vuotiaisiin muttet 30-vuotiaisiin tulee mieleen, että kelpaat kivaan muttet vakavaan. Nuorilla kokeilukierros menossa, nelikymppisillä toinen kierros, näpit on palaneet äskettäin ja/tai ovat disilluusioituneita.

Enpäs tiedä.

Nimittäin ne nuoremmat ovat olleet sellaisia nörtimpiä tyttöjä jotka kiinnostuvat koska minut koetaan paremmaksi parisuhdekandidaatiksi kuin menevät nuoret miehet.

Itseäni vanhempien kanssa sanomasi pätee, lapsettomat tykkäävät ja sellaiset jotka on kyllästyneet luotettavaan mutta tylsäksi käyneeseen mieheensä.

En ole mikään menomies tai huoleton hippi, vaan hyvinkin asiansa hoitava ja luotettava. Huumorintajuinen ja ilmeisesti hauskakin kyllä.

Jämerä miehen hommat taitava kodin turvaaja en ole. Se tuntuisi olevan mitä tietyssä iässä haetaan. Tuntuisi myös siltä että nuoremmilla ja vanhemmille ratkaisee enemmän se että pitää huolta itsestään, sitä etten ole "miehen kokoinen" aktsotaan helpommin läpi sormien.

Mutta tosiaan ihan puhtaasti seksiseuraksi tai yhden illan huviksi en olisi hyvä valinta. Useimpien ihanne taitaa olla se pitkä ja tumma, raamikas mies joka vie. Sellainen en ole.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kovinkummallista kirjoitti:

Kysymys teille.

Kun olin parikymppinen, minusta ei kiinnostuttu ollenkaan. Kolmekymppisenä muutama sitten osoittikin kiinnostusta, siten että naiset tekivät aloitteet. He olivat parikymppisiä ja nelikymppisiä. Yksikään kolmekymppinen ei osoittanut kiinnostusta.

35 tienoilla parikymppisiltä saatu huomio katosi, mutta olen saanut kiinnostuksen osoituksia parilta 26v ja 27v naiselta (ei kuvittelua, treffipyyntö). Yli nelikymppisiltä saatu huomio on kasvussa, ja nyt lähemmäs viisikymppiset ovat alkaneet kiinnostumaan.

Kolmekymppisen ja vielä alle nelikymppiset, ei.

Mikä tämän selittää? Nuorekkuus auttaa nuorten kanssa, mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa miksi vanhemmat kiinnostuvat vaan oman ikäiset ei? En ollut parikymppisenä riittävän hauska parikymppisille, miksi olin sitä myöhemmin vaikka en muuttunut miksikään nenomieheksi iän myötä?

Olen ajatellut että jospa en ole riittävän miehekäs kolmekymppisille (hakevat jämerää turvaajaa), mutta varmaankin nelikymppiset/viisikymppiset myös arvostavat miehekkyyttä? Tämä on paras selitys jonka pystyn keksimään.

Olen nyt 38v.

Mulla tismalleen sama. En ole riittävän miehekäs ikäisilleni, mutta vanhemmille ja nuoremmille kyllä kelpaan.

Onko niin, että vanhemmilla ei ole enää varaa nirsoilla, vai ovatko vain ymmärtäneet millä oikeasti on merkitystä?? Nuorempien kiinnostuksen toki ymmärrän, koska näytän nuorelta, mutta elämänkokemusta on jo enemmän.

Vanhemmalla naisella vasta varaa onkin nirsoilla. Vanhempi nainen ei tarvitse elättäjää eikä lapsille isää. Yksin on kuitenkin parempi olla kuin huonon kumppanin kanssa. Sen olen huomannut, ettei ulkonäöllä ole enää niin väliä, vaan luonne ratkaisee. Luultavasti lisääntymisiässä jokin luolanaisvaisto saa valitsemaan partnerin.

Tämä voi hyvinkin olla.

Huomasin kyllä kolmekymppisenä ja vähän ennen sitä olevani heikoilla. Baareissa näki heti että naiset tsekkasivat sen kuka on pitkä ja "miehen kokoinen", pienempikokoisena olin aika näkymätön. Olisi vaatinut melkoista suoritusta varastaa huomio geneettisesti voimakkaammilta yksilöiltä.

Nelikymppisten kanssa sivistys, käytöstavat ja keskustelutaito ovat paljon ratkaisevampia. 

En ole nuorempien naisten mieleen yleisesti, mutta ne tietyt ovat minusta kiinnostuneita. Nörttimäiset, fiksut tytöt jotka eivät löydä ikäisistään sopivaa. Bailaajatytöille olen aina ollut näkymätön, ja olen yhä.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa, miten minä päädyin nuorempaan. Erosin 48-vuotiaana ja siitä vuoden päästä aloin deittailla. Olin aluksi kauhuissani, kun noin kolmannes yhteydenottajista oli noin 10 vuotta minua nuorempia. Tapailin muutamaa. Huomasin, että monet ikäiseni miehet olivat elämäntavoillaan saattaneet itsensä todella huonoon kuntoon. Yksi suhde päättyi siihen, kun seksistä ei tullut oikein mitään miehen ison vatsan vuoksi. Monet kävivät särkylääkkeiden ja alkoholin voimalla. Sitten tapasin nykyisen itseäni 11 vuotta nuoremman miehen. Meillä on yhteinen urheiluharrastus. Olemme molemmat aktiivisia. Käymme yhdessä lomamatkoilla. Seksi on loistavaa.

Voin uskoa tämän.

Ikäisteni miesten aika kuluu töissä, korjatessa ja kuskatessa. Harrastukset ja kaverit ovat jääneet, kaikki paukut on laitettu siihen että saadaan talo maksettua ja puitteet hankittua. Rankkaa elämää, kunnioitan perheellisiä koska he jaksavat sitä kuitenkin.

Mutta huomaan kuinka epäterveellisesti he elävät. Jo ikäisilläni alkaa olemaan vaivoja, eikä tosimies valita. Kasviksia ei näy lautasilla. Tylsistyminen pelkkään raatajan osaan purkautuu kaljoitteluna, mitä todella moni harrastaakin.

Naisilla tuntuu menevän niin että vuosien kotona olemisen jälkeen motivaatio palata työelämään ja ehkä kouluttautua uudestaan on korkealla. Sitten se jämerä mies alkaakin tuntua vähän yksipuoliselta ja tylsältä, ehkä?

Joku kirjoitti joskus palstalle että naisen miesmaku muuttuu niin että tarvittaisiin kolme miestä eri "elämänvaiheissa". Menevä mies-jämerä mies-sivistynyt mies, tjsp. Jospa siinä oli perääkin.

 

Vierailija kirjoitti:

kovinkummallista kirjoitti:

Kysymys teille.

Kun olin parikymppinen, minusta ei kiinnostuttu ollenkaan. Kolmekymppisenä muutama sitten osoittikin kiinnostusta, siten että naiset tekivät aloitteet. He olivat parikymppisiä ja nelikymppisiä. Yksikään kolmekymppinen ei osoittanut kiinnostusta.

35 tienoilla parikymppisiltä saatu huomio katosi, mutta olen saanut kiinnostuksen osoituksia parilta 26v ja 27v naiselta (ei kuvittelua, treffipyyntö). Yli nelikymppisiltä saatu huomio on kasvussa, ja nyt lähemmäs viisikymppiset ovat alkaneet kiinnostumaan.

Kolmekymppisen ja vielä alle nelikymppiset, ei.

Mikä tämän selittää? Nuorekkuus auttaa nuorten kanssa, mutta tämä on ristiriidassa sen kanssa miksi vanhemmat kiinnostuvat vaan oman ikäiset ei? En ollut parikymppisenä riittävän hauska parikymppisille, miksi olin sitä myöhemmin vaikka en muuttunut miksikään nenomieheksi iän myötä?

Olen ajatellut että jospa en ole riittävän miehekäs kolmekymppisille (hakevat jämerää turvaajaa), mutta varmaankin nelikymppiset/viisikymppiset myös arvostavat miehekkyyttä? Tämä on paras selitys jonka pystyn keksimään.

Olen nyt 38v.

Mulla tismalleen sama. En ole riittävän miehekäs ikäisilleni, mutta vanhemmille ja nuoremmille kyllä kelpaan.

Onko niin, että vanhemmilla ei ole enää varaa nirsoilla, vai ovatko vain ymmärtäneet millä oikeasti on merkitystä?? Nuorempien kiinnostuksen toki ymmärrän, koska näytän nuorelta, mutta elämänkokemusta on jo enemmän.

Tuohon en oikein usko. Jos jollain on varaa nirsoilla, niin nuoremmilla ja vanhemmilla. Nuoremmilla koska heillä on kysyntää, vanhemmilla koska silloin ei tarvita miestä jos ei löydy sopivaa.

Kolmekymppisillä naisilla on varmaankin kovin tarve löytää mies, ja parikymppisillä miehillä kovin tarve löytää nainen?

Itse olen 35v mies, mutta minusta kiinnostuvat vain reilusti yli 40v naiset pelkästään.

M35

No jos omanikäiset bailaajatytöt eivät kiinnostu sinusta, niin etsi ihmeessä seuraa muualta kuin baareista!

Ei se ikä aina ole tärkeää, ihastuu vain siihen ihmiseen joka sattuu olemaan vanhempi/nuorempi. Itse olen ihastunut vanhempaan mieheen, ikäero mietitytti aluksi mutta nyt olen niin ihastunut ettei semmoinen pikkuseikka tunnu missään. :) Pointtina siis, että minä en ainakaan"tarkoituksella" etsinyt vanhempaa miestä, sellainen vain sattui kohdalle ja natsasi.

Arvelisin näin: Koska kolmekymppiset ovat naimisissa, elävät yleensä ruuhkavuosiaan, eikä ensimmäistä avioeroa olla laitettu vielä vireille. Toisin kuin nelikymppiset, jotka ovat yli erostaan ja lapsetkin ovat jo tarpeeksi vanhoja, että ne voidaan jättää päineen kotiin yöksi.

18 jatkaa: monet miehet kasvaa raameihinsa vasta kolmekymppisenä. Yli 35v alkaa olemaan kuitenkin parikymppisille liian vanha.

Itse olen suurinpiirtein saman ikäinen kuin ap ja kerran sattui "hassu" tapaus erään sinkun vanhemman naisen kanssa. Nainen oli siis melko uusi tuttavuus ja siinä porukassa jutellessamme eräs toinen tuttava vitsaillen käski tätä naista laittamaan minulle kortin kun oli ystävänpäivä. Siihen tämä nainen totesi, ettei häntä kiinnosta sekaantua lapsiin. Se tuntui vähän loukkaavalta, mutta siinä yritin kuitenkin naureskella mukana. Myöhemmin, kun juttelin naisen kanssa kahdenkesken, hän kysyi ikääni, tyrmistyi ja hehkutteli miten hyvin olen säilynyt kun hän luuli minua reippaasti nuoremmaksi. Sen jälkeen nainen muuttui jotenkin oudon mielisteleväksi ja kehuskeli minua joka vaiheessa, yllätin myös muutamat kerrat tuijottelemasta. Ilmeisesti nyt olisi "lapsi" kelvannut, kun paljastuikin vanhemmaksi kuin oletti.