Oletteko kuulleet lapsiltanne, että opettaja syrjii? Mitä voi tehdä jos näin käy?

Hakkaa maikka!

Kolme lasta ja kahdella on ollut sama nuori ja tiettyjä suosiva opettaja. Vanhemman lapsen opettajan kanssa kävimme pitkiä sähköpostikeskusteluja ja koska asia oli tullut myös muuta kautta ilmi, niin opettaja joutui loppuajan hieman miettimään suosimistaan ja syrjimistään. Olisin vienyt asian reksille asti, jos siihen ei olisi muutosta tullut.

Tämä opettaja tuli sitten myös seuraavalle lapselleni ja syrjiminen alkoi heti. Olin asiaan varautunut ja kävin juttelemassa vakavasti naamatusten opettajan kanssa. Periaatteessa syrjiminen loppui, mutta piilokettuilu lastani kohtaan jatkui. Samoin myös muutamia muita poikia kohtaan, jotka jäivät hänen silmätikukseen. Yksi poika vaihtoi koulua, mutta muut jatkoivat, tosin valvovien silmiemme alla. Lapsi itse ei välitä, hän ei ole sellainen, joka jaksaisi tuollaisia miettiä, mutta minä puutun heti, jos hiemankin alkaa pahalle näyttämään. Alakoululaisista on kyse.

Mulla teini amiksen ekalla ja siellä naisopettaja dissaa, vittuilee, ilkeilee alaikäisille. Täysikäisten kanssa on kuulemma niin mielinkielin. On kuulemma saanut jo yhden varoituksen. Katselen nyt hetken kuinka tylyksi homma menee ennen kuin käännyn reksin puoleen. Tyttöni ei ole kauhean herkkähipiäinen ja sietää opettajaa, mut kyllä hänelläkin on meinannut sen kanssa pinna palaa.

Olisin aika varovainen näöissä asioissa. Lapsi ja nuori on usein kykenevä katsomaan tilanteita vain omasta näkökulmastaan. Toivoisin, että lasten kasvatuksessa otettaisiin enemmän esille toisten huomioon ottamista. Nykylapsissa on tosi paljon "kaikkihetimullenyt" -asennetta. Hyvin käyttäytyvä ja vuoroaan odottava lapsi jää helposti muiden jalkoihin.

Toki löytyy alalta kuin alalta ammattitaidottomia ihmisiä. Opetusalalla on kuitenkin koulutettuja ja taitavia ihmisiä enimmäkseen.

Valitettavasti vain luokan / koulun vaihto auttaa :-(

Palautetta on tullut siitä että iäopettaja ei anna vastata, pojalla on ollut sama opettaja neljä vuotta ja on saanut koko sinäaikana vastata vain kerran. Yhtenä päivänä lapsi sanoi meille ettei enään viiti koulussa viitata kun se on kuitenkin turhaa.

Keskustelisin opettajan kanssa. Sitä ennen ehkä myös muiden vanhempien kanssa, eli ovatko he/heidän lapsensa havainneet saman. Jos ovat, niin asiasta on vielä rakentavampaa keskustella vaikka sitten isommalla porukallakin. Tilanteessa voi olla kyse joko ihan oikeasta tietyn tyyppisten oppilaiden tiedostetusta tai tiedostamattomasta suosimisesta tai sitten lapselle on jostain syystä tullut tällainen käsitys, vaikka todellisuudessa suosimista ei tapahdu. Oli kyse mistä tahansa tilanteesta, yleensä asiasta asiallisesti ja rauhallisesti keskustelemalla tilanne selviää. Monesti fiksulle opettajalle riittää ihan se, että asiallisesti vanhempi kertoo, että meidän Matille on tällaisissa esimerkkitilanteissa tullut sellainen olo, että suosisit Maijaa ja Erkkiä. Olisiko mahdollista, että jatkossa ottaisit tämän huomioon, ettei Matti tuntisi itseään sorsituksi. Tai jotain muuta vastaavaa,  ei suoraan syyttävää ja aggressiivista.

On kokemusta. Laitettiin yhdessä muiden vanhempien kanssa sellainen mylly päälle että siinä melkein vaihtui reksikin. Dissaileva ope vaihtoi koulua, ei oppilas. Näinkin voi tapahtua. Ylempiin tahoihin yhteyttä, ellei keskusteluyhteyttä tunnu löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja kahdella on ollut sama nuori ja tiettyjä suosiva opettaja. Vanhemman lapsen opettajan kanssa kävimme pitkiä sähköpostikeskusteluja ja koska asia oli tullut myös muuta kautta ilmi, niin opettaja joutui loppuajan hieman miettimään suosimistaan ja syrjimistään. Olisin vienyt asian reksille asti, jos siihen ei olisi muutosta tullut.

Tämä opettaja tuli sitten myös seuraavalle lapselleni ja syrjiminen alkoi heti. Olin asiaan varautunut ja kävin juttelemassa vakavasti naamatusten opettajan kanssa. Periaatteessa syrjiminen loppui, mutta piilokettuilu lastani kohtaan jatkui. Samoin myös muutamia muita poikia kohtaan, jotka jäivät hänen silmätikukseen. Yksi poika vaihtoi koulua, mutta muut jatkoivat, tosin valvovien silmiemme alla. Lapsi itse ei välitä, hän ei ole sellainen, joka jaksaisi tuollaisia miettiä, mutta minä puutun heti, jos hiemankin alkaa pahalle näyttämään. Alakoululaisista on kyse.

Millaista piilokettuilua? Lapsesi osasi kertoa sinulle siitä kuitenkin?

up

Up

Vierailija kirjoitti:

Mulla teini amiksen ekalla ja siellä naisopettaja dissaa, vittuilee, ilkeilee alaikäisille. Täysikäisten kanssa on kuulemma niin mielinkielin. On kuulemma saanut jo yhden varoituksen. Katselen nyt hetken kuinka tylyksi homma menee ennen kuin käännyn reksin puoleen. Tyttöni ei ole kauhean herkkähipiäinen ja sietää opettajaa, mut kyllä hänelläkin on meinannut sen kanssa pinna palaa.

Ajatelkaa se valmentautumisena työelämään. Amisammateissa joutuu kuuntelemaan tuollasta ja parempi kasvattaa paksu nahka heti alussa

Olen joutunut tilanteeseen, jossa sekä toisen lapsen vanhemmat että kuraattori syyttivät opettajaa lapseni suosimisesta. Toinen lapsi oli kiusannut omaani, opettaja oli puuttunut, kiusaaminen jatkui ja opettaja puuttui entistä tiukemmin. Hän "eristi" kiusaajan oman pöytänsä eteen ja esti kiusaamisen. Tästä kiusaaja meni valittamaan kuraattorille, kuraattori otti yhteyttä vanhempiin ja kiusaajaksi saatiin opettaja. Minun lastani moitittiin herkäksi ja äidin paapomaksi (kuraattori ei edes vaivautunut keskustelemaan lapseni kanssa, koska kiusaajalla oli niin paha mieli saamastaan kohtelusta, että hän tarvitsi enemmän apua), vaikka tosiasiassa hän on erittäin sanavalmis, mutta ei valmis lyömään.

Lopulta juttu päätyi rehtorille, joka teki ratkaisunsa muiden opettajien kertoman perusteella. Aineopettajat (luokanopettajan rinnalla oli musiikin- ja kieltenopettajia) kertoivat saman eli kiusaaja kiusaa, ei suostu lopettamaan, haistattelee, jos ojennetaan.

Kiusaaja vaihtoi pienluokkaan.

Kiusaaja on tyttö, kiusattu poika. Kuraattorin mielestä poika, joka ei lyö, on kotona latistettu.

Ei mitään.

Sehän on sen opettajan osaamattomuutta tai luonnevika. Aikuista ihmistä on vaikea kasvattaa.

Jos ryhtyy asiaa osoittamaan, uhataan omaa lasta luokallejättämisillä ja jälki-istunnoilla.

Koulun vaihto on ainoa ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut tilanteeseen, jossa sekä toisen lapsen vanhemmat että kuraattori syyttivät opettajaa lapseni suosimisesta. Toinen lapsi oli kiusannut omaani, opettaja oli puuttunut, kiusaaminen jatkui ja opettaja puuttui entistä tiukemmin. Hän "eristi" kiusaajan oman pöytänsä eteen ja esti kiusaamisen. Tästä kiusaaja meni valittamaan kuraattorille, kuraattori otti yhteyttä vanhempiin ja kiusaajaksi saatiin opettaja. Minun lastani moitittiin herkäksi ja äidin paapomaksi (kuraattori ei edes vaivautunut keskustelemaan lapseni kanssa, koska kiusaajalla oli niin paha mieli saamastaan kohtelusta, että hän tarvitsi enemmän apua), vaikka tosiasiassa hän on erittäin sanavalmis, mutta ei valmis lyömään.

Lopulta juttu päätyi rehtorille, joka teki ratkaisunsa muiden opettajien kertoman perusteella. Aineopettajat (luokanopettajan rinnalla oli musiikin- ja kieltenopettajia) kertoivat saman eli kiusaaja kiusaa, ei suostu lopettamaan, haistattelee, jos ojennetaan.

Kiusaaja vaihtoi pienluokkaan.

Kiusaaja on tyttö, kiusattu poika. Kuraattorin mielestä poika, joka ei lyö, on kotona latistettu.

Tapahtuiko Hämeessä?

Sano sille, että tee läksysi ja lakkaa valittamasta. Tottakai kauniit ja rikkaat saavat parempaa kohtelua kuin köyhät ja rumat. Niin tämä maailma toimii. Ei koululaisen saa antaa katkeroitua tuossa iässä. Tulee muuten rankka aikuisuus. (siis jos ei kuulu kauniiden ja rikkaiden joukkoon)

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joutunut tilanteeseen, jossa sekä toisen lapsen vanhemmat että kuraattori syyttivät opettajaa lapseni suosimisesta. Toinen lapsi oli kiusannut omaani, opettaja oli puuttunut, kiusaaminen jatkui ja opettaja puuttui entistä tiukemmin. Hän "eristi" kiusaajan oman pöytänsä eteen ja esti kiusaamisen. Tästä kiusaaja meni valittamaan kuraattorille, kuraattori otti yhteyttä vanhempiin ja kiusaajaksi saatiin opettaja. Minun lastani moitittiin herkäksi ja äidin paapomaksi (kuraattori ei edes vaivautunut keskustelemaan lapseni kanssa, koska kiusaajalla oli niin paha mieli saamastaan kohtelusta, että hän tarvitsi enemmän apua), vaikka tosiasiassa hän on erittäin sanavalmis, mutta ei valmis lyömään.

Lopulta juttu päätyi rehtorille, joka teki ratkaisunsa muiden opettajien kertoman perusteella. Aineopettajat (luokanopettajan rinnalla oli musiikin- ja kieltenopettajia) kertoivat saman eli kiusaaja kiusaa, ei suostu lopettamaan, haistattelee, jos ojennetaan.

Kiusaaja vaihtoi pienluokkaan.

Kiusaaja on tyttö, kiusattu poika. Kuraattorin mielestä poika, joka ei lyö, on kotona latistettu.

Tapahtuiko Hämeessä?

Kyllä