"Ensimmäinen sukupolvi säästää ja toinen sukupolvi tuhlaa." Pitääkö paikkansa?

Mielestäni sanonta menee niin, että ekat säästää, toiset vaurastuu ja kolmannet tuhlaa. Voipi pitää joskus paikkaansakin. Esimerkiksi meillä on isovanhemmat aloittaneet aikanaan pienestä ja säästivät koko elämänsä hurjasti. Rahaa jäi vanhemmille ja sisaruksille aika mukavasti. Sitten tämä vanhempien sukupolvi jo melkein vaurastui. Nyt meistä lapsista ei tiedä.... tuntuu, ettei raha pysy hyppysissä kuten vanhemmilla saati isovanhemmilla. :)

Ehkä tuo sanonta on lähtenyt siitä, että niillä lapsenlapsilla on köyhyys aika kaukana. Sen sijaan vielä vanhemmat on nähneet lapsuudessaan köyhyyttä ja ovat siksi tarkkoja. Vastaavasti omat lapset on eläneet yltäkylläisyydessä.

Omaisuudesta sanotaan, että ensimmäinen sukupolvi luo sen, toinen säilyttää sen ja kolmas tuhoaa sen.

Oikein visukinttujen vanhempien lapsista joko tulee visukinttuja itsestäänkin tai sen vastakohtia.  Mun vanhemmat oli tarkkoja kaikesta ja musta tuli samanlainen.  Samoin omat lapset on tarkkoja rahasta.

Omasta kokemuksesta meillä mennyt niin, että veljet ovat yhtä tuhlaavia ja heräteostoksia tekeviä kuin vanhemmat. Ja sitä rahaa ei koskaan tämän takia tuntunut olevan. Itse olen sellainen, etten haluaisi laittaa rahaa mihinkään ylimääräiseen.. Ja itken sisäisesti kun käyn kaupoilla äitini kanssa, oli se sitten ruokakauppa tai vaatekauppa, kun äiti ostaa kaikkea ylimääräistä. Välillä lainaavat minulta rahaa kun ei sitä omalta osalta tunnu olevan tarpeeksi

Minun vanhemmat oli tuhlaajia, osasta sisaruksianikin tuli tuhlareita, mutta minusta tuli pihi. Tulojen vähäisyys kylläkin periyty mullekin.

Meillä niin, että eka sukupolvi rakentanut vakavaraisuutta köyhemmistä oloista, kivat perinnöt jotka toka sukupolvi sitten käyttänyt leveämpään elämiseen (tai pikemmin heidän puolisot). Eli varakkaasta perheestä itse, mutta perinnöstä ei tarvitse haaveilla, isovanhempien pesämunat on upotettu matkanvarrelle lopulta. Tämä ei niinkään haittaa kun osannut varautua.