Tämän päivän lakko lämmittää työttömän sydäntä:)

Olisin lähtenyt itsekin mielenosoitukseen mukaan jollei meno-paluu junalla maksaisi yhteensä 20e, eli puolet mun viikkobudjetista. Olen akateeminen pitkäaikaistyötön jolle ei tunnu työtä löytyvän. Ei vaikka työtä olen hakenut ja haen kokoajan. Olen ylikouluttautunut moniin tehtäviin ja siksi en edes saa työtä assistentin virasta. Olen hakenut niihin FEC-koulutuksiikin ja olen niihin päässyt mukaan mutta yhteistyöyritystä ei ole löytynyt niin tämäkin koulutus on loppunut ennenkuin se edes kerkesi alkaa. En tiedä liekö minulla vain huono onni matkassa vai mistä tilanne johtuu. Hyvillä papereilla valmistuin yliopistosta ja opintojeni lomassa tein paljon töitä. Edellinen työsopimus päättyi kun projekti päättyi. Tunnen itseni nykyisin yhteiskunnan hylkiöksi josta kukaan ei välitä ja jota kaikki saa vaan ryvettää. Mutta tänään tuntuu että lakon junailemat yhdistykset sittenkin pakottavat päättäjät miettimään miksi aina kaikista huono-osaisinta kyykytetään. Ja millä tavalla! Onko tämä oikea tapa ratkaista työttömyysongelma? Ja tämä erityisesti lämmittää sydäntä.

Kaikkihan näkevät tämän uuden aktiivimallin läpi, se on vain tapa saada rahaa valtion kirstuun köyhiltä työttömiltä. Jos työttömyysongelma haluttaisiin ratkaista inhimillisellä tavalla niin puhuttaisiin työpaikkojen lisäämisestä ja siitä miksi työnantajat karsastavat työttömän palkkaamista ja kuinka tälläisiä työnantajia voisi houkutella ottamaan työttömiä töihin (veron alennus, firman maineen lisääntyminen kun tekevät hyvänteväisyyttä palkkaamalla työttömän ja antamalla hänelle uuden mahdollisuuden jne). Ja työttömän pitäisi saada sama palkka kuin kenen muun firmassa työskentelvän harjoittelijan, eikä mitään 9e/pvä+työttömyystuki, jolla ei kukaan pysty elämään.

Se on totta että joiltakin työttömyys vie työkyvyn kun iskee masennus. Nämä henkilöt pitäisi tunnistaa, laittaa sairaspäivärahalle ja poistaa työttömyysluvuista. Nämä henkilöt tarvitsevat mielenterveyspalveluita, siinä missä syrjäytyneet nuoretkin.

Niille elintapatyöttömille voisi järjestää jonkinmoisen 2-asteen ammatillisen koulutusohjelman (olettaen että heillä ei ole aiempaa koulutusta) jolla he pääsisivät elämään kiinni. Ja jos eivät tämän kautta työllisty niin sitten sinne mielenterveyspuolelle ja sairaspäivärahan piiriin.

Osalle työttömistä pitäisi tarjota lyhytkursseja taitojensa parantamiseen, kuten esim viikon kestävä nettikurssi Exelin käytöstä tai vastaava kurssi joka tukee hänen opintotaustaansa. Tälläisestä voisi saada jonkinmoisen sertifikaatin.

Iäkkäämpiä työttömien ongelma on monimutkaisempi. Siihen minulla poloisella ei ole vielä ideaa kuinka heidän työttömyyttään parantaa.

Tiedättekö, elämä ei aina vaan kanna. Tänään sinäkin saatat olla töissä ja 6kk jälkeen työtön. Se vanha sanonta että "kyllä töitä tekevälle löytyy" ei vaan nykyisin päde. Luulettekö että minä huvikseni kärvistelen 530e/kk kun voisin olla tienaamassa 3000-4000e/kk?