Lue keskustelun säännöt.
Tänään soitin muun muassa Bachia sekä Handelia
Klassinen muusikko
31.01.2018 |
Sillä olenhan kovasti mieltynyt barokille tyypillisiin sointukulkuihin. Minua kummastuttaa, kuinka ihmiskunta on taantunut musiikillisesti noista ajoista ja kuuntelee nykyisin mieluiten Cheekiä ja muuta samankaltaista yksinkertaista jumputusp*skaa, jota apinakin osaa tehdä ja jossa ei ole minkäänlaista sielua tai syvyyttä.
Kommentit (16)
Jokainen saa kuunnella ja pitää mistä haluaa, ja eri tyylisuuntien musiikista saa eri asioita ja fiiliksiä.
Uskon kuitenkin, että suuri osa ihmisistä alkaisi tykätä klassisesta musiikista, jos alkaisi tutustua siihen. Kenelle muka ei tule hyvä olo esim. Chopinin valsseista ja nocturnoista? Tuntuu mahdottomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puolestani kuuntelin tänään Black Sabbathia ja Metallicaa samantyylisestä syystä..kaipasin syvällisempiä sanoituksia ja instrumentaalisesti taitavaa musiikkia arkisen radion kuuntelun sijaan.
Koska tämäntyyliseen musiikkiin liittyy minulla paljon hyviä muistoja, kuuntelu inspiroi hoitamaan kaikenlaisia kauan listalla roikkuneita pikkujuttuja pois päiväjärjestyksestä (remontti kesken ja osa kamoista purkamatta).
Mietin jopa sopisiko Metallican Nothing Else matters häätanssiksi ja minkä kuvion mukaan sitä sitten tanssisimme.
Barokkimusiikista minäkin pidän, rauhoittaa sielua ja mieltä. Lully on ihan lemppari <3
Vierailija kirjoitti:
Oletteko laulaneet Mäntyjärveä?
Kukapa ei, jos on kuoroissa laulanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika nolo tuo Handel tuossa alussa.
Vierailija kirjoitti:
Aika nolo tuo Handel tuossa alussa.
Händel sen sijaan on kuningas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä, Bachin soittaminen pianolla on todella terapeuttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne nykyajan länsimaiset sointukulut ole tuon ajan perintöä. Esim. Pachebellin Canon.
Itse tykkään soittaa kaikenlaista musiikkia pianolla barokista rokkiin, noh, Rautavaarasta tulee huono olo mutta mielenkiintoista sekin. Jokaisessa musiikkityylissä on omat juttunsa mitä voipi napata korvaansa. Barokissa ja Bachilla on hauskaa polyfoniaa mutta myös metallimusiikin harmonia on mielenkiintoista, tekniikasta puhumattakaan(niin no Ozzyn laulutekniikasta en ole ihan varma...)jumputuksessakin on omat kikkansa, nykymusiikin kikat tehdään aika pitkälti studiotekniikan keinoin, sekin on mielenkiintoinen maailmansa. Minusta on rikkautta että ymmärtää monenlaista musiikkia ja mistä musiikin juuret tulee.
Eniten kuitenkin tykkään soitella omia juttuja mitä omasta päästä pulpahtaa. Toiseksi eniten myöhäisromantiikan ja impressionismin ajan pianojutskia. Minusta Debussyn pianokappaleet on paljon mielenkiintoisempia kuin Bachin. Toki olisi jännä tietää mitä Bach olisi saanut irti nykyaikaisesta pianosta.
Händeliä en ole hirveästi soittanut, voitko suositella jotain biisiä soitettavaksi?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne nykyajan länsimaiset sointukulut ole tuon ajan perintöä. Esim. Pachebellin Canon.
Itse tykkään soittaa kaikenlaista musiikkia pianolla barokista rokkiin, noh, Rautavaarasta tulee huono olo mutta mielenkiintoista sekin. Jokaisessa musiikkityylissä on omat juttunsa mitä voipi napata korvaansa. Barokissa ja Bachilla on hauskaa polyfoniaa mutta myös metallimusiikin harmonia on mielenkiintoista, tekniikasta puhumattakaan(niin no Ozzyn laulutekniikasta en ole ihan varma...)jumputuksessakin on omat kikkansa, nykymusiikin kikat tehdään aika pitkälti studiotekniikan keinoin, sekin on mielenkiintoinen maailmansa. Minusta on rikkautta että ymmärtää monenlaista musiikkia ja mistä musiikin juuret tulee.
Eniten kuitenkin tykkään soitella omia juttuja mitä omasta päästä pulpahtaa. Toiseksi eniten myöhäisromantiikan ja impressionismin ajan pianojutskia. Minusta Debussyn pianokappaleet on paljon mielenkiintoisempia kuin Bachin. Toki olisi jännä tietää mitä Bach olisi saanut irti nykyaikaisesta pianosta.
Händeliä en ole hirveästi soittanut, voitko suositella jotain biisiä soitettavaksi?
No soita vaikka partituureja läpi, varmaan onnistuu jos Rautavaaraakin luet tuosta vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne nykyajan länsimaiset sointukulut ole tuon ajan perintöä. Esim. Pachebellin Canon.
Itse tykkään soittaa kaikenlaista musiikkia pianolla barokista rokkiin, noh, Rautavaarasta tulee huono olo mutta mielenkiintoista sekin. Jokaisessa musiikkityylissä on omat juttunsa mitä voipi napata korvaansa. Barokissa ja Bachilla on hauskaa polyfoniaa mutta myös metallimusiikin harmonia on mielenkiintoista, tekniikasta puhumattakaan(niin no Ozzyn laulutekniikasta en ole ihan varma...)jumputuksessakin on omat kikkansa, nykymusiikin kikat tehdään aika pitkälti studiotekniikan keinoin, sekin on mielenkiintoinen maailmansa. Minusta on rikkautta että ymmärtää monenlaista musiikkia ja mistä musiikin juuret tulee.
Eniten kuitenkin tykkään soitella omia juttuja mitä omasta päästä pulpahtaa. Toiseksi eniten myöhäisromantiikan ja impressionismin ajan pianojutskia. Minusta Debussyn pianokappaleet on paljon mielenkiintoisempia kuin Bachin. Toki olisi jännä tietää mitä Bach olisi saanut irti nykyaikaisesta pianosta.
Händeliä en ole hirveästi soittanut, voitko suositella jotain biisiä soitettavaksi?
No soita vaikka partituureja läpi, varmaan onnistuu jos Rautavaaraakin luet tuosta vain.
Päivänsäde ja menninkäinen helppo biisi soittaa.
Klassinen musiikki vaikuttaa aivoihin, rokki selkäytimeen.
Musiikin lajin lisäksi tekninen laatu on vajonnut. MP3-purkkimusiikin kuunteluun tottuneet eivät pidä CD- tai LP-levyjen laajasta dynamiikasta ja muhkeasta soinnista. Miten he konserteissa kärsisivätkään. Muistan, kun pussimuusiin tottuneet lapset yököttelivät oikeaa perunamuusia. Huonoonkin ilmeisesti tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Barokkimusiikista minäkin pidän, rauhoittaa sielua ja mieltä. Lully on ihan lemppari <3
Armide !
Vierailija kirjoitti:
Händeliä en ole hirveästi soittanut, voitko suositella jotain biisiä soitettavaksi?
Ohis. No Saraband voisi olla yksi, siitä on YouTubesta pianollakin soitettuna useampia. Se on hidas ja surumielinen, orkesterilla varsin mahtipontinen, ei kuitenkaan marssi kuten voisi ensin luulla. Vaan se on hovitanssi, jossa vierekkäin askeltaan kulkevien parien toinen jalka sidottiin nauhalla yhteen ja hovi arvokkaasti tepasteli pitkin salia musiikin tahtiin :)
Stanley Kubrick käytti sitä epookkielokuvansa Barry Lyndon elokuvan teemamusiikkina. Jos et ole nähnyt leffaa, niin kannattaa katsoa. Se on visuaalisesti todella hieno leffa, kuvattu täysin aidosti luonnonvaloilla ja kynttilänvalossa sisätiloissakin. Filmikamerat hän teetätti sitä varten erikseen, muuten ei olisi onnistunut.
Händel