Lue keskustelun säännöt.
Jos mies kävelisi itsevarmasti luoksesi, katsoisi tiukasti silmiisi ja sanoisi "mä otan sut", niin...
Kommentit (52)
Riippuu miehestä! Myönnän olevani helppo ja vaikka olen naimisissa niin tarpeeksi kiinnostavan miehen mukaan voin lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin. Mieshän uhkuu maskuliinista itsevarmuutta. Epätietoisuus siitä onko hän joko satujen prinssi tai raakalaismainen raiskaaja saa sydämmen pamppailemaan ja posket punottamaan. Ah, tällaisista jännitystä elämään tuovista miehistähän me naiset tykätään.
Hrrr, en tiedä itkisinkö vai nauraisinko
En lähtisi edes vaikka iastukseni sen sanoisi. Minua ei määräillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesta riippuen:
1. nauraisin
2. vääntäisin sormen sijoiltaan (jos kokisin oloni uhatuksi)
tai
3. kehottaisin kovaäänisesti painumaan äidin luo kasvamaan vielä vähäsen
Minkä vaihtoehdon haluat kokea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuaisin näkeväni unta. Miehet eivät lähesty minua.
Jos mies miellyttäisi minua ulkoisesti, niin todellakin lähtisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halaisin ja ottaisin topakkaan syleilyyn (mulla on 102 kg elopainoa). Raahaisin viipymättä kotiluolaan. :)
On tullut noita useampi vastaan jotka ovat itsevarmasti päättäneet että olen nyt heitä varten. En ole lämmennyt kertaakaan. Miksi lämpenisin miehelle jota en tunne lainkaan ja joka saattaa sanoa noin joka toiselle vastaantulevalle naiselle? Älkää lukeko mitään älyttömiä pelimiehen oppaita kun ei ne toimi kuin karismaa tai tietynlaisen ulkonäön omaaville jotka saisivat muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo toimii vain jos nainen on ihastunut mieheen. Eli ei toimi jos nainen ei koe mitään kiinnostusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vanhalla työpaikalla mulla oli sellaista jännää kemiaa ilmassa yhden työkaverin kanssa aina. Juttelusta ei tullut mitään, oltiin aivan eri aaltopituudella eikä osattu puhua yhtään mitään toisillemme. Toki aina höpöteltiin niitänäitä kuten muidenkin työkavereiden kanssa, mutta sen oikein huomas miten ei oltu luontevia toistemme seurassa. Mutta joku sellainen hämmentävä seksuaalinen kemia kuitenkin oli koko ajan läsnä. Viimeisessä yhteisessä työvuorossa työkaveri tuli ihan lähelle, otti lantiolta kiinni, nosti mun pöydän kulmalle, veti itsensä kiinni muhun ja sanoi: "Mä oon halunnut sua nämä kolme vuotta, ottaisin jos voisin." ja lähti pois. Kyllä mulla meni tuosta pikkarit märäksi ja jalat muuttui hyytelöksi. Jos joku ihan random tulisi sanomaan vaan, että "Otan sut nyt" niin käskisin suksia kuuseen.
Purskahtaisin nauruun. Teennäinen pelle.
Todella yllättävää, että täällä on naisia jotka jopa pelästyisivät tuollaisesta. Mutta pelkääväthän jotkut hiiriäkin...
Jos kyseessä olisi poikaystäväni, jolle alistun seksissä yhdessä neuvoteltujen rajojen mukaan, niin todellakin. Jos kyseessä olisi joku vieras, niin ei kiitos. BDSM-jutut tuntemattomien kanssa ei toimi minulle ja ovat pahimmillaan vaarallisia, jos ei kumpikin osapuoliole tosi vastuuntuntoinen.
En antaisi edes poikaystävälleni jos noin tekisi. En vaikka just olisi panettanut kamalasti ja olisin itsekin aikonut mennä sitä viettelemään. Ei vaan iske yhtään tuollainen käytös, täysi turn-off.
Ai, minä lämpenen tuollaisille miehille, jotka ottaa eikä kysele. Jos tulee valmiiksi anteeksipyytelevällä asenteella niin pläh, ei kiitos. Mies vie eikä vikise. -Nainen 30v
No riippuu tietenkin siitä onko mies Sami Hedberg tai Benedict Cumperbatch. Ypise mukaan lähtisin ja toisen en.