Lue keskustelun säännöt.
18-vuotias tyttäreni huolettaa
24.01.2018 |
Hei,
Olen siis 18-vuotiaan tytön äiti olen hiljattain huomannut että tyttäreni ei käy ulkona kavereidensa kanssa tai käy juhlimassa viikonloppuisin, hän itse sanoo että syynä on se että hän ei nauti alkoholista tai yökerhoista joita hän kutsuu ahdistaviksi. Kavereita kyllä tyttärelläni riittää (Ainakin näin olen nähnyt/ymmärtänyt) ja muut käyvät kuuleman mukaan ulkona keskenään, en tiedä syrjitäänkö tytärtäni tai muuta vastaavaa.
Toinen asia mihin olen kiinnittänyt huomiota nyt parin vuoden ajan on poikaystävät, tyttäreni ei koskaan ole tietääkseni seurustellut (Ainakaan ilmoittanut asiasta) eikä myöskään tuonut poikia näytille kotiin, tytön isä on jo miettinyt että mahtaakohan tyttö koskaan löytää ketään kun on isänsä mielestä kuulemma hieman pullea mutta muuten oikein fiksu nuori aikuinen. Eikös tuossa iässä pitäisi tuoda jo poikia kotiin? huolettaa onko tyttäreni jäämässä yksin koko elämäkseen jos se ei nyt muodosta suhdetta.
Jos jollain on jotain neuvoja miten puhua asiasta tyttäreni kanssa tai pohtia asiaa toisesta näkökulmasta niin olisin kiitollinen.
T. 49.v Epäilevä äiti.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Olen siis 18-vuotiaan tytön äiti olen hiljattain huomannut että tyttäreni ei käy ulkona kavereidensa kanssa tai käy juhlimassa viikonloppuisin, hän itse sanoo että syynä on se että hän ei nauti alkoholista tai yökerhoista joita hän kutsuu ahdistaviksi. Kavereita kyllä tyttärelläni riittää (Ainakin näin olen nähnyt/ymmärtänyt) ja muut käyvät kuuleman mukaan ulkona keskenään, en tiedä syrjitäänkö tytärtäni tai muuta vastaavaa.
Toinen asia mihin olen kiinnittänyt huomiota nyt parin vuoden ajan on poikaystävät, tyttäreni ei koskaan ole tietääkseni seurustellut (Ainakaan ilmoittanut asiasta) eikä myöskään tuonut poikia näytille kotiin, tytön isä on jo miettinyt että mahtaakohan tyttö koskaan löytää ketään kun on isänsä mielestä kuulemma hieman pullea mutta muuten oikein fiksu nuori aikuinen. Eikös tuossa iässä pitäisi tuoda jo poikia kotiin? huolettaa onko tyttäreni jäämässä yksin koko elämäkseen jos se ei nyt muodosta suhdetta.
Jos jollain on jotain neuvoja miten puhua asiasta tyttäreni kanssa tai pohtia asiaa toisesta näkökulmasta niin olisin kiitollinen.
T. 49.v Epäilevä äiti.
Onko tyttö siis vielä kokematon neitsyt?
T: kiinnostunut hopeakettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin tutkimassa tyttäresi.
Hän on ... tai no, oli ... virgo intacta. Lisää ruokavalioon nauriita ja anna kolme kertaa viikossa lusikallinen pirunpaskaa, kyllä se se siitä.
t. Lääninpuoskari Tötterström
Tyttäresi kuulostaa samanlaiselta kuin itse olin samassa iässä. En käynyt bileissä, koska ne eivät minua kiinnostaneet, enkä seurustellut, koska sekään ei minua kiinnostanut. Minulla oli kuitenkin paljon ystäviä ja harrastuksia, ja pärjäsin koulussa. Aloin seurustella vasta yliopistossa ja ns. biletys tuli mukaan ainejärjestön kautta.
Toivottavasti et painosta tytärtäsi muuttumaan tai vihjaile, että hän on jotenkin vääränlainen. Mielestäni osoittaa kypsyyttä, että hän ei näe tärkeäksi tehdä jotain vain ”siksi, kun kaikki muutkin.”
Chillaa, mamma.
Itse olen 23-vuotias (omillani kyllä jo neljättä vuotta asuva) enkä ole itsekään tuonut kertaakaan seurustelukumppania vanhemmille näytille saati ollut vakavaa suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen. En myöskään käy baareissa ja omaan muutenkin terveet elämäntavat. En ole itse kuitenkaan huolissani pariutumisestani. Mieluummin kerralla kolahtaa kunnolla kuin muutaman kuukauden välein vaihtuu kumppani.
Sinuna olisin enemmänkin ylpeä kuin huolestunut tyttärestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkia kiinnosta juominen ja juhliminen. Ei kiinnosta minuakaan
T toinen 18v tyttönen
Ei tuossa tyttäresi tilanteessa mitään ihmeellistä näytä olevan. Jos tyttäresi huomaa, että sinä olet ahdistunut hänen asioistaan, voi olla että vetäytyy kuoreensa entisestään. Anna tyttärellesi tilaa ja iloitse hänen kanssaan muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkö siis ota asiaan millään tavalla puheeksi? Loukkaantuisiko lapseni jos aloittaisin keskustelun hienovaraisesti aiheesta?
Totta kai tyttö saa tehdä minkä näkee parhaakseen, mutta onhan tämä huolestuttavaa kun ei käyttäydy kuten tavallinen nuori.
aloittaja
Hänen oma asiansa. Pidä sinä nokkasi omissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kaikkia kiinnosta viina ja juhliminen, ja tuossa iässä ei ole vielä mitään tarvetta tuoda seurustelukumppaneita kotiin. Eikä kaikki tuokaan, vaikka niitä olisikin!
Siis te ihan tosissanne mietitte, että "onko tytön pieni pyöreys este seurustelulle"? Ei ole.
Itse olin muistaakseni 26-vuotias kun toin harkinnan jälkeen päädyin siihen tulokseen, että suhde on sen verran vakava että voin esitellä kumppanini vanhemmille. Olin toki seurustellut sitä ennen useampaan kertaan, pitkiäkin aikoja.
Voi apua. Itsekään en tuonut yhtään poikkista kotiin, karmii ajatuskin. Olin kans vanhempieni mielestä pullea.... mitäköhän ne olisi niille pojille sitten sanoneet? aika jäätävät välit vanhempiini nykyään. Naimisiin menin 23 vuotiaana. Olen töissä. On kavereita. Kaikki hyvin.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enkö siis ota asiaan millään tavalla puheeksi? Loukkaantuisiko lapseni jos aloittaisin keskustelun hienovaraisesti aiheesta?
Totta kai tyttö saa tehdä minkä näkee parhaakseen, mutta onhan tämä huolestuttavaa kun ei käyttäydy kuten tavallinen nuori.
aloittaja
Et ota. Anna tyttäresi nauttia nuoruudestaan sillä tavalla, kuin hän parhaaksi näkee.
Provohan tämä on, mutta olisin kieltämättä ollut 18v teinipoikana tyytyväinen, jos vanhempia olisi kiinnostanut muukin kuin mun koulumenestys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on, mutta olisin kieltämättä ollut 18v teinipoikana tyytyväinen, jos vanhempia olisi kiinnostanut muukin kuin mun koulumenestys
Perverssi!
Huh, jos oisin ton ikäisenä kokemattomana/poikaystävättömänä (mikä on ton ikäiselle täysin normaalia!j kuullut että äitinikin on huolissaan löydänkö ikinä ketään niin....
Älä nyt missään nimessä ilmaise tätä huolta tyttärellesi.