Hoi sinä, joka kysyt toiselta miksi hän on sellainen kuin on! Esim. miksi olet niin hiljainen. Haluaisitko hieman avata ajatteluasi?
Koska minua ihan oikeasti kiinnostaa. Ja teitä on aika paljon. Millä perusteella on mielestänne sopivaa kysellä suurinpiirtein tuntemattomilta selitystä heidän käytökselleen? Millaista vastausta odotatte?
Eilen eräs uusi kollega työpaikallani kysyi, tykkäänkö olla hiljaa kun hän ei kuulemma näe minua ikinä juttelemassa muiden kanssa. Vastasin utelijalle että aha, olkoon sitten niin. Mielestäni minun ei tarvitse alkaa avaamaan persoonallisuuttani ja käyttäytymistäni henkilölle, jonka tunnen vaan nimeltä. Siksi kysynkin teiltä utelijat, mikä on kysymyksenne takana? Entä jos kysytte toiselta jotain, vaikka miksi tämä on niin hiljainen, miten reagoisitte seuraaviin vastauksiin:
a) Olen hiljainen, koska se on osa persoonallisuuttani.
b) Olen hiljainen, sillä vuosia jatkunut kiusaaminen koulussa ja työpaikalla on saanut minut pelkäämään.
c) Olen hiljainen, koska suurin osa ihmisten sanomisista on niin tyhjänpäiväistä jauhantaa ettei sitä kannata edes kommentoida.
Ja tämä kysymykseni siis pätee kaikkiin kanssaihmisten ihmettelijöihin: miksi et hymyile, miksi teillä ei ole lapsia, miksi kävelet noin hassusti...
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Koska asia kiinnostaa ja vilpittömän hyväntahtoisesti olisi kiinnostavaa saada vastaus asiaan joka mietityttää kun näkee tiettyä ihmistä.
Kysytkö myös puheliaalta ihmiseltä miksi hän on niin puhelias? Odotatko että puhelias osaisi vastata siihen tai odotatko, että hiljainen osaisi vastata miksi hän on hiljainen?
Kysytkö myös mihin joku on jättänyt jalkansa, miksi joku on lihava/laiha..?
Täysi moukka joka tuollaisia kyselee.
Vierailija kirjoitti:
Koska asia kiinnostaa ja vilpittömän hyväntahtoisesti olisi kiinnostavaa saada vastaus asiaan joka mietityttää kun näkee tiettyä ihmistä.
Onko mielessäsi käynyt, että kysymys saattaa tuntua hiljaisesta kiusalliselta ja loukkaavalta.
Vierailija kirjoitti:
Täysi moukka joka tuollaisia kyselee.
Peesi. Ongelma on kysyjän jolla ei ole käytöstapoja eikä tunneälyä.
Näillä utelijoilla on yleensä sekä huono tilannetaju että huonot sosiaaliset taidot. Kuvittelevat, että toisen henkilökohtaisista ominaisuuksista huomauttelu tai utelu on small talkia. Ovat yleensä lähtöisin pienistä ja virikkeettömistä piireistä, joissa ei ole ollut muuta tekemistä kuin kytätä toisia ja spekuloida muiden asioita.
Olisit esittänyt vastakysymykseksi, onko kyseisellä kollegalla tapana kysellä tyhmiä.
Todella epäkohteliasta kysellä tuollaisia, varsinkin muiden kuullen, tolla tavalla saa ihmisen vaan hämilleen. Tottakai jos hiljainen ihminen vaikuttaisi lisäksi murehtivan jotain niin kysyisin hienovaraisesti että onko jotain mielen päällä.
Olen itse aika hiljainen, en hirveästi loukkaannu, jos joku ihmettelee asiaa, kunhan siihen hiljaisuuteen ei tartuta ja olla päällekäyviä tai vaativia. Kukaan ei ole kyllä koskaan tainnut mitenkään epäkohteliaalla tavalla kysyä minulta tuota.
"Miksi et hymyile?" on hieman ärsyttävä. Jos ei ole mitään syytä hymyillä, niin miksi hymyilisin? Kaikilla vain ei ole luontaisesti iloinen ilme kasvoilla, minulle on ihan normaalitila olla tavallisella ilmeellä, joten on vaikea sanoa siihen syytä. Muista tavallinen ilmeeni on sitten varmaan jotenkin erityisen happaman näköinen? Olen hymyttömyyskysymykseen vastannut: "Mulla on vain tällainen naama."
Koska asia kiinnostaa ja vilpittömän hyväntahtoisesti olisi kiinnostavaa saada vastaus asiaan joka mietityttää kun näkee tiettyä ihmistä.