Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa hyvänolon tunnetta liikunnasta?
18.01.2018 |
Ihan paska olo. Päätä särkee, selkää särkee, voimaton. En vetäny mitään tappo rääkkiä. Kävely/juoksu vajaat 4km. Huono kunto joo, mut en ollut mitenkään piipussa lenkin jälkeen. Hengästynyt ja hikinen ja pulssi ehkä 160-170, mulla ei ole sykemittaria. Olen juonut ennen liikuntaa ja liikunnan jälkeen. Edellisestä ruokailusta oli 2h. Olen myös kokeillut eri liikuntamuotoja ja kaikissa sama homma. Pakotan itseni liikkumaan vain terveydellisistä syistä. Olis kyl siistii kun sait tästä kidutuksesta jotain positiivistakin irti.
Kommentit (23)
Jossain tutkimuksessahan oli, että jotkut eivät saa liikunnasta hyvää oloa ja toisilla on sitten liikunnan jälkeen todella hyvä ja virkeä olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain tutkimuksessahan oli, että jotkut eivät saa liikunnasta hyvää oloa ja toisilla on sitten liikunnan jälkeen todella hyvä ja virkeä olo.
Mulla oli nuorempana niin, ettei tullut mukavaa oloa liikunnasta. Kun enemmän harrastin, alkoi tulla.
Älä pakottamalla, vaan anna askeleen itse kantaa, viedä eteenpäin, eli älä tietoisesti käytä lihaksia. Kun teet rennosti, se myös tuo hyvän olon.
Kaikkien keho ei ole samalla tavalla liikuntaan virittynyt.
Eihän kaikilla ole samanlaista taipumusta myöskään alkoholismiin, seksiriippuvuuteen, peliriippuvuuteen, yms. yms.
Et vain ole luontainen himourheilija. Mutta älä sure, meitä on paljon! :)
Mun pitää itse asiassa liikkua sellainen 45 min - tunti ennen kuin alkaa tulla hyvä olo. Ja ikävä kyllä vielä aika kovaa. Yleensä tuossa 45 min kohdalla tulee voimakas olo ja jaksan ottaa spurtin, pari. Sitten alkaa olla endorfiineja.
Mutta yritä nauttia siitä mitä juuri sillä hetkellä teet. Tämä on kaikille yksilöllistä.
Ja aina on se vaihtoehto, että olet tulossa kipeäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuo "liikuntaan virittynyt" oli hyvin sanottu. Mun piti jotenkin oppia oman kehon toiminta ennen kuin liikunta alkoi tuntua hyvältä. Pilates ja jooga ovat hyviä tässä.
Teet itsellesi sopimatonta liikuntaa hampaat irvessä, niin onko ihme ettei hyvän olon tunnetta synny? Ehkä sinun kannattaisi koettaa jotain muuta? Tanssia, uintia, salia... Itse rakastan vaeltamista ja pyöräilyä, talvella luistelua. Hiihtämistä inhoan, siitä en itse saa hyvää oloa, se vain ärsyttää valtavasti. Eli en hiihdä, harrastan itselleni mieluisia lajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon aina vihannut liikuntaa. Aloin muutama vuosi sitten käydä lenkillä, kun totesin että 3kymppisenä pitää varmaan alkaa tekemään jotain. Olen kerran, KERRAN, saanut hyvänolontunteen juoksulenkin jälkeen..
Olen yrittänyt keskittyä hyviin tunteisiin kehossa liikunnan aikana ja sen jälkeen kuin että kiroaisin mielessäni kokoajan kipuja ym. Harrastan säännöllisen epäsäännöllisesti. Lähinnä lenkkeillen, uiden, joogaten tai en yhtikäs mitään pitkään aikaan. Ala-asteella liikunta oli mulle leikkiä. Olin huikeassa kunnossa ja monissa lajeissa luokan parhaimpia.
En nyt aio luovuttaa, mut harmittaa kun en saa enää kiksejä liikunnasta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian lussu treeni, ei lähde keho tuottamaan endorfiineja. Läskit kunnolla liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kipuja sulla on?
No pääasiassa säärten etuosan lihakset särkee ekat pari km ja sit helpottaa. Vähän joku nilkka voi ilmoitella itsestään, tai lonkka. Olen kokeillut kompressiosukkia, mut ei auta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Liian lussu treeni, ei lähde keho tuottamaan endorfiineja. Läskit kunnolla liikkeelle.
Eli sitten kun on veren maku suussa ja henki pihisee niin lähtee endorfiinit liikkeelle? Mistä tietää että endorfiinit on vapautuneet? Tunteeko sen siinä rääkin aikana?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään saa. Liikun vain ja ainoastaan sen takia etten liho täysin muodottomaksi, pidän kuntoa yllä ja yritän saada lihaksia.
Olen kokeillut kaikenlaista ja nykyään paras liikuntamuoto on bodypump. Siitä jopa tykkään vaikken saa mitään endorfiineja.
En minäkään ole koskaan saanut, se vaan vie energiaa. Olen aina ihmetellyt näitä tyyppejä, jotka väittävät että saavat jonkun hyvän fiiliksen siitä ja pakko päästä juoksemaan. Ehkä meitä tosiaan on erilaisia tässäkin suhteessa.
Ei kaikista tule alkoholistejakaan.
Mutta hyvä mieli ja parempi olo tulee siitä, kun kunto kohoaa ja oikeasti jaksat kaikkea paremmin.
Kolme ohjetta:
1. Etsi joku itseä kiinnostava ja mielyttävä laji joka motivoi ja innostaa sinua jatkamaan.
2. Lopeta suorittamasta, älä tee liikunnasta puuduttavaa pakkopullaa.
3. Anna mennä ja ole vapaa, liikunnassa tärkeää on kyky nauttia hetkestä ja siitä mitä parhaillaan on tekemässä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta hyvä mieli ja parempi olo tulee siitä, kun kunto kohoaa ja oikeasti jaksat kaikkea paremmin.
Tämä on totta!
Mun suvussa on paljon alkoholisteja ja mulla on jonkinlainen ongelma ruokaa kohtaan. En myöskään voi pelata, koska menen siihen ihan liikaa mukaan ja haluan vain pelata. Ja olen siis ihan keski-ikäinen nainen. Tuntuu, että mut saa addiktoitumaan helposti, joten ihmettelen suuresti miten liikunta ei tee sitä? Miksen siitä saa hyvää oloa?
Miten pitkään liikuntaharrastuksesi on kestänyt?