Lue keskustelun säännöt.
Pelkäätkö sinä kuolemaa?
17.01.2018 |
Minä en pelkää koska uskon että ihmisen sielu siirtyy elämään parempaan elämää jos on sen ansainnut.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja ei. Ajattelen sitä joka päivä enkä halua kuolla, mutta en myöskään ole yhtään valmis tekemään käytännön muutoksia sen eteen etten kuolisi ennenaikaisesti. Pelkään siis lähinnä teoriassa.
En pelkää, mutta pelkään jonkin verran sitä, mitä tapahtuu ennen sitä. Onko viimeiset aikani kivuliaita? Entä jos makaan sängyssä liikuntakyvyttömänä, mutta täysissä järjissäni?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja ei. Ajattelen sitä joka päivä enkä halua kuolla, mutta en myöskään ole yhtään valmis tekemään käytännön muutoksia sen eteen etten kuolisi ennenaikaisesti. Pelkään siis lähinnä teoriassa.
Minä taas epäilen että tämä on jotakin jumalan näytelmää.
ap
Ei kai sitä pelätä voi, mutta käsittämätön asia silti. Kaikki perustuu siihen, että olemme itse olemassa ja koemme sekä havainnoimme ympäristöämme. Maailmankaikkeus tässä mielessä päättyy siihen, kun oma tietoisuus katoaa, eikä itseä enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaan olemasta kirjoitti:
En pelkää, mutta pelkään jonkin verran sitä, mitä tapahtuu ennen sitä. Onko viimeiset aikani kivuliaita? Entä jos makaan sängyssä liikuntakyvyttömänä, mutta täysissä järjissäni?
Se on jumalan päätös
ap
En pelkää itse tapahtumaa, mutta pelkään, etten kerkeä tekemään sitä ennen kaikkea tärkeää elämässäni mitä haluaisin. Se pelottaa juuri siltä osin, ettei koskaan voi tietää milloin se tulee. Pelkään ehkä myös enemmän läheisteni kuolemaa, kuin omaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakkaan olemasta kirjoitti:
En pelkää, mutta pelkään jonkin verran sitä, mitä tapahtuu ennen sitä. Onko viimeiset aikani kivuliaita? Entä jos makaan sängyssä liikuntakyvyttömänä, mutta täysissä järjissäni?
Se on jumalan päätös
ap
Kenen niistä?
Lakkaan olemasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkaan olemasta kirjoitti:
En pelkää, mutta pelkään jonkin verran sitä, mitä tapahtuu ennen sitä. Onko viimeiset aikani kivuliaita? Entä jos makaan sängyssä liikuntakyvyttömänä, mutta täysissä järjissäni?
Se on jumalan päätös
ap
Kenen niistä?
On vain yksi Jumala. Lentävä Spagettihirviö.
Ramen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taasen keikun kahden tunteen välillä, että pelkäänkö kuolemaa vaiko en?
Mutta nähtyäni oman isäni arkussa kuolleena, ja valvottuani syöpään kuolevan siskoni vierellä sairaalahuoneessa, ja nähtyäni kuolleen siskoni, niin heidän kasvonsa olivat kuin nukkuisivat, niin en sittenkään pelkää itse kuolleena olemista, mutta juurikin sitä aikaa ennen kuolemaa, että jos se on aivan kauhean kivuliasta, ja hoitajat eivät ymmärrä antaa tarpeeksi kipulääkettä tai minua ei nukuteta tms. keinoa, joka vie minulta kivun tunteen pois ennen kuolemaani, sitä pelkään.
Äkkikuolemaa pelkään hiukkasen, mutta kuvittelen, että se on lyhyt hetki, kun sattuu ja kaikki on ohitse esim. autokolarissa kuoleminen yms.
Hukkuminen tapahtuu myös vissiinkin niin, että taju lähtee ensin, kun hengityselimet täyttyvät vedellä.
Mennään tästä hetkestä vaikka 90-vuotta eteenpäin niin ketään meistä tässä keskustelussa ei ole enään olemassa. Pistäähän se vähän miettimään, vuodet kun tuntuu vierivän kovalla vauhdilla. Itse en usko mihinkään, kun kuolee niin sitä vain katoaa lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kuolema mutta ne mahdolliset kivut ennen sitä huh
Fyysinen keho on kuori, johon sielu asettuu fyysisisen elämän ajaksi. Oikeasti kuolemaa ei olemassa. Sielu ei kuole koskaan.
En.