Lue keskustelun säännöt.
Miesongelma - kumman valitsen? Sisaltaa teinidraamaa
teini
17.01.2018 |
Olen nuori, vasta 20-vuotias. Takana ei ole yhtaan pitkaa vakavaa parisuhdetta osittain oman valinnan (asun ulkomailla, ennen tanne lahtoa en halunnut sitoutua ja taalta en halua miesta. Syyna se, etta jos minulle rakkaimpia ihmisia asuisi kahdessa maassa, ikava vaivaisi minua jatkuvasti.) ja osittain siksi, etten vain ole rakastunut. Tai no, rakastuin kerran mutta tama rakkaus paattyi nopeasti ja osittain olen siita kiitollinen, muuten en olisi raaskinut lahtea ulkomaille.
Kevaalla kuitenkin palaan koti-Suomeen ja siella minua odottaa valinta kahden miehen valilta. En voi tapailla molempia, vaan taytyy valita toinen, koska he kuuluvat samaan kaveriporukkaan. Tiedan, etta sanotaan jos ei tieda kenet tahtoo, kumpikaan ei ole se oikea. Toista rupean kuitenkin tapailemaan Suomeen mentyani ja sitten nakee kehittyyko se rakkaudeksi asti.
Itse olen hyvin itsenainen ja kunnianhimoinen. Haluan rakentaa itselleni onnellisen elaman ja hankkia itse elantoni ja sailyttaa korkean elintason,. Elamantapatyotonta tai vastaavaa en ottaisi, mutta en ryhdy mihinkaan jarkiavioliittoon ja mies on minulle nimenomaan se oma rakas, jonka kanssa perustaa perhe, silla kouluttaudun ammattiin jossa tienaan omat rahani enka ole taloudellisesti riippuvainen toisesta. Haluan rakastua kunnolliseen mieheen. Vaikka menen yliopistoon opiskelemaan, en ole enka tule olemaan stereotyyppinen akateemikko - kulttuuri minua ei kiinnosta yhtaan, vapaa-ajalla tykkaan katsoa homppasarjoja, kayda salilla ja hengailla kavereiden kanssa. Tykkaan bilettaa ja olen kiinnostunut esimerkiksi autoista, shoppailusta ja kuuntelen JVG/Cheek-tyylista musiikkia - klassinen on iso nounou. Kuitenkin elan juomista lukuunottamatta todella terveellisesti ja valilla pidankin kuukauden tipattomia ja menen ystavieni mukaan juhlimaan selvinpain. Minulla on paljon ystavia ja olen hyvin sosiaalinen ja yleisesti ottaen mukava, huumorintajuinen ja lammin ihminen. Huonoin puoleni on jarkyttava itsepaisyys. En todellakaan suutu helposti, mutta jos minua loukataan pahasti, suutun verisesti enka vain osaa antaa anteeksi vaikka kuinka yrittaisin. Jos joku tietaa enemman horoskoopeista, niin olen Harka.
Kommentit (9)
2. Hanet olen tavannut vain pari kertaa. Toisen kerran talla Suomen lomallani. Han on komea, urheilullinen, asuu omillaan, valmistui ammattikoulusta nopeammin kuin muut, sai vakituisen tyopaikan ja tahtoo ammattikorkeakouluun. Vaikuttaa siis silta, etta tahtoo tehda elamallaan jotain. On matkustellut, nyt on armeijassa korkealla arvolla ja palaa sielta samoihin aikoihin kuin mina muutan Suomeen. Juttelimme Suomen lomallani eraissa bileissa (kylla, tykkaan kayda juhlissa) pari tuntia vain elamasta ylipaataan, hanen kanssaan tuntui kuin olisi samanlainen ajatusmaailma ja han vaikutti todella mukavalta ja rehelliselta ihmiselta ja osoitti kiinnostusta minua kohtaan ja kehui luonnettani. Nytkin jutellaan silloin talloin jotain, han otti yhteytta pian lomani jalkeen. Han on horoskoopiltaan rapu.
Han on kuitenkin vasta eronnut. Minulla on huonoa kokemusta vasta eronneista miehista enka halua enaa olla kenenkaan laastari. Onko han viela ensi kesanakaan valmis uuteen rakkauteen? Lisaksi en tunne hanta loppujen lopuksi kovin hyvin - jos tapailen hanta ja huomaamme, ettei sovitakaan yhteen, "menetan pelin" toisen pojan kanssa.
Pitka, teinimainen selostus. Kumman valitsisitte? Ekan pojan kanssa minulla todella on kipinaa ja tunteita, hanesta vain on hyvin vaikea ottaa selkoa - han tosin ajattelee minusta samoin, sen tiedan. Kuitenkin minua epailyttaa, voisiko suhteemme toimia. Toinen poika taas olisi minulle todellista aviomiesmateriaalia - en vain tunne hanta hyvin, enta jos kemiat ei kohtaakaan? Tiedostan kuitenkin sen, etta nuorten suhteet eivat todennakoisesti kesta loppuelamaa - kuitenkin etsin loppuelaman suhdetta. Haluan rakastua, kokea parisuhteen, sitoutua, elaa opiskeluajat elamasta nauttien, juhlien, matkustellen, keraten kokemuksia ystavien ja rakkaan kanssa ja tyopaikan loydyttya menna naimisiin ja perustaa perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätin valintanapin 1/2 väliin ja annan sinulle kirjallisen neuvon, sillä minusta noista kuvailemistasi miehistä kumpikaan ei ole henkisesti oikein sinulle sopivia.
Neuvoni on. Koska kumpainenkaan noista kuvailemistasi miehistä ei oikein tyyppinä vakuuta ja etenkin vielä, jos aiot palattuasi mennä yliopistoon opiskelemaan niin odota.
Yliopistomaailma osakuntabileineen on oikeanlainen ja hyvä ympäristö löytää se kanssasi oikealla "aaltopituudella" ja suht samalla koulutustaustalla oleva elämänkumppani.
Sitä ennen pidä toki hauskaa ilman mitään sitovaa vakisuhdetta.
Ei kumpikaan, eikä varsinkaan 1.
Jos "pakko" on jompikumpi valita, ota 2. Katso, mitä siitä tulee tai ei tule, et menetä kuin aikaa.
1. vaikuttaa hankalalta ihmiseltä, etkä vaikuta hänestä kovinkaan kiinnostuneelta. Tuskin huomaisit edes tyyppiä, jos et tietäisi hänen olevan kiinnostunut sinusta. Jos päädytte yhteen, riitelette oikeasti koko ajan, sillä olette onnistuneet riitelemään jo ennen suhdetta.
Mutta maailmassa on oikeasti paljon mistä valita, älä rajaa madollisuuksiasi kahteen tavallaan kivaan.
Polyamoria.
Minä olen itsekin 20-v nuori nainen ja polyamoria toimii minulle. Tällä hetkellä minulla on tyttöystävä ja poikaystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksen minä kelpaa ?
tuntematon herra nro 3.
Ottaisin riskin ja valitsisin laihan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään tapauksessa nro 2 koska hän on rapu. Vaikeita tyyppejä jotka eivät osaa tehdä kompromissejä.
1. Han asuu vanhemmillaan ja opiskelee ammattikoulussa. Ollut kesatoissa omalla alallaan ja uskoo saavansa kyseisesta yrityksesta toita valmistuttuaan. Armeijaa ei ole viela kaynyt opiskelujen vuoksi. Ulkomaan reissut lahinna laivalla Tallinnaan - itseasiassa en tieda kiinnostaako matkustelu enempaa, itse rakastan matkustelua. Pitka, ihan hyvannakoinen, syo epaterveellisesti ja juo alkoholia joka viikonloppu. Ei urheile, Ei ole myoskaan ollut vakavassa parisuhteessa, on tallainen joka baarissa/bileissa yrittaa vahan kaikkia ja saataa milloin kenenkin kanssa.
Luonteeltaan sellainen vihaa tai rakastaa-tyyppi. Ihmisille joista ei pida, on kylma ja etainen, mutta ystavilleen todella huolehtivainen ja nauravainen tyyppi. On kuitenkin myos temperamenttinen ja aika herkka, valilla tuntuu etta suuttuu ihan mitattomista asioista ja mokottaa lapsellisesti. Han on kauris.
Olen tuntenut pojan pian 1,5 vuotta. Aluksi oltiin moikkailututtuja, jossain vaiheessa pyorittiin enemman samoissa porukoissa ja pidin hanta ystavana - kuitenkin yritti aina lirkutella minulle illanvietoissa ja jutteli tosi paljon selvinkin pain. Ennen ulkomaille lahtoani lahennyttiin ja muutamana bileiltana pussailtiin ja nukuttiin vierekkain, seuraavan paivana hengailin pojan ja hanen kavereidensa kanssa. Monesti kavivat myos tyopaikallani moikkaamassa ja pyysi minua kahville. Itse pidin tata vain kannijuttuna, mutta poissa ollessani huomasin ikavoivani poikaa. Ja han oli aika pettynyt, kun kuuli lahdostani toiseen maahan. Ollaan juteltu jotain pienta Snapchatissa paivittain ja valilla kyseli milloin tulen Suomeen.
Lomaillessani Suomessa nain poikaa eraissa bileissa. Ennen tata oli pyytanyt nakemaan, mutta olin hyvin kiireinen. Bileissa oltiin ensin todella kylmia toisiamme kohtaan, sen jalkeen riideltiin ja poika sanoi etta olen hankala ja kysyi mita ma oikein haluan. Lopulta sanoi, etta ikavoi minua ja halasi. Illan edettya yhteinen ystavani sanoi, etta tama poika on ihan rakastunut minuun kun on niin mustasukkainen minusta. Seuraavana paivana minun taytyi lahtea takaisin nykyiseen kotimaahani.
Suomesta lahdettyani on kuitenkin ollut etainen jutellessamme. En tieda olenko vain yksi hanen kannijutuistaan vai eiko halua "lahentya" koska tietaa, etten palaa viela muutamaan kuukauteen. Itse olin aiemmin melko kylma hanta kohtaan juuri tasta syysta, etten ikavoisi niin paljon. Yhdessa meilla on todella hauskaa ja tykataan leikkisasti kiusoitella toisiamme.
En oikeastaan tieda, miksi pidan tasta miehesta. Kun han ensimmaisia kertoja "lirkutteli" minulle, ajattelin etta ei ikina - juuri siksi, etta en halua olla vain yksi muiden joukossa. Nyt minusta tuntuu, etta han todella haluaisi minut, mutta ei sano tata edelleenkaan selvinpain suoraan. Hanen tunteistaan on todella vaikea ottaa selvaa. Ollaan myos molemmat aika temperamenttista ja mustasukkaistakin tyyppia, se minua myos pelottaa. Jos meista tulisi jotain, olisin hanen ensirakkautensa, kuten minakin hanen - ei tarvitsisi miettia eksaa.