Anna itsellesi kouluarvosana synnyttäjänä.

en tajunnut mistään mitään ja kaiken huipuksi mun keho ei tajunnut mistään mitään. kohtu ei missään vaiheessa supistellut oma-aloitteisesti eikä mikään muukaan sujunut niinkuin olisi pitänyt.



lapsi on tosin terve ja maailman ihanin, muuten olisinkin antanut itselleni nelosen.

Oksensin kätilön kengille ja karjuin kamalasti. Enkä suostunut ottaa epiä.

seuraavat kolme synnytystä 10

viimeinen 9-

Huusin ja mesosin, mutta kaikki sujui suunnitelmieni mukaan ja täysin luomuja oli kaikki synnytykset. Jäi niin ihanat muistot! Ja parasta oli tietenkin ne synnytysten tulokset elikkäs rakkaat lapsosemme.



Mä muuten näin tässä ihan vasta unta, että mun mies oli raskaana, harmi kun heräsin ennen synnytystä...

ja olin 16v, mielestäni kestin sen ihan hyvin. Istukka jäi sisälle ja se jouduttiin irroittamaan käsin, siitä vähän miinuksia vaikkei minun " vikani" ollutkaan, en revennyt tms, kivunlievityksiä otin, imukupilla tuli kun olin niin väsynyt (2 yötä valvonut kokonaan) 7 tästä



toisen kanssa meni kaikki loistavasti vaikka synnytys kestikin 26 h. ihan itse ponnistin ja kivunlievityksiäkin otin. tästä 9

Arvosana synnyttämisestä?? Jo nyt on. Mielestäni jokainen synnyttänyt nainen on ansainnut kympin ja vähintään papukaijamerkin päälle. Ei kai synnytys mikään suoritus ole, jota pitäisi kouluarvosanoin ryhtyä pisteyttämään?

Mieluiten nopeasti ja ilman kivunlievitystä kätilön kehujen saattelemana.

Ja on jälleen kerran muistettava, että sektioon päätyminen on kamala tappio, jonka aiheuttama häpeä ei katoa mielestä koskaan.

Eka kesti 1.5 tuntia, toinen vajaan tunnin, Ei kivunlievityksiä, helppoja ja nopeita!

Pitkä ponnistus, eikä mitään tuntoa missään.... Se oli vaikeeta.



Toinen synnytys: Kaamee kokemus, tosi kipee, menin ihan paniikkiin siitä kivusta ja vaan pompin eestaas. Mutta ponnistus niin nopea, että vähän parempi arvosana kuin ekasta eli 6.



Mutta molemmat pojat ovat ihania, äidin huonosta synnytystaidosta ja sitäkin huonommasta imetystaidosta riippumatta :)

Jotenkin oivalsin vaistomaisesti, millä lihaksilla lapsen saa ulos, työnsin ylävatsan lihaksilla vauvaa alas samalla kun pidin alapäätä niin rentona kuin pystyin (ja samalla suljin korvani kätilön neuvoilta pinnistää kuin kakatessa, silloinhan olisin jännittänyt pakaroita!). Kätilö ihmetteli, että enkö minä ponnista lainkaan kun en ähissyt enkä kitissyt, ja sitten hämmästyi kun poika tupsahti ripeästi ulos. Eipä tullut kakkaakaan samalla :)



Toinen lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla. Kymppi siis siitäkin, mutta ei lainkaan omaa ansiotani. Hoitava lääkäri ehkä antaisi minulle kympin siitä, että suostuin sektioon heti ensi ehdotuksella. Sen verran selvästi hän huokaisi helpotuksesta ja kiitteli, kun ei tarvinnut ruveta perustelemaan ehdotusta sen kummemmin (iso vauva perätilassa).

Omat synnytykset ovat olleet keskenään aivan erilaisia. Ensimmäinen epiduraalipuudutuksessa kesti yhteensä melkein 19 tuntia, josta ponnistusvaihetta yli tunti. En tainnut juurikaan huutaa. Toinen meni luomuna neljässä tunnissa, ponnistusvaihe 9 min, olisin halunnut kivunlievytystä, mutta vauvan heikkojen sydänäänten vuoksi en sitä saanut. Tässä tuli kyllä kirottua..

Kympin annan silti itselleni.

Kuopuksen syntyessä kätilö totesi että " olet luotu synnyttämään"

kun show saatiin vihdoin liikkeelle. Repesinkin vielä. Olin todella heikko monta päivää, enkä jaksanut hoitaa lasta. 5



Kuopuksen synnytyksestä 8½. Muuten jees, ei lääkkeitä, ei kipuja tms. Ainoastaan miinuksena se kontrollin menetyksen fiilis, kun vauvan sydänäänet temppuili ja ponnistutti liian aikaisin.

Ponnistin kuitenkin itse lapseni ulos ja tyttö syntyi terveenä avotarjonnasta huolimatta ja painoi yli 4.5kg.

Aika hyvin alle 160cm pirpanalta (eli minulta:)

Esikoisen kanssa käynnistetty synnytys, epiduraali, lopulta imukuppi kun sydänäänet laskivat. Silti tuloksena ihana poika, ja minä tein sen! En sanonut kertaakaan että minusta ei ole tähän.



Kuopuksen kanssa käynnistetty synnytys, epiduraali, synnytyksessä napanuora katkesi ja molemmat menetettiin verta paljon. Silti tuloksena ihana tyttö, ja minä tein sen!



Toivottavasti kukaan ei ole ankara itseään kohtaan, minäkään en tiennyt ekan synnytyksen jälkeen esim. ponnistamisesta mitään ja silti arvioisin että suoriuduin erittäin hienosti.

Toinen tuli alakautta, ei sattunut hirvittävästi kun sain kaksi kertaa epiduraalia, lähdimme kotiin jo seuraavana aamupäivänä (syntyi illan suussa)kun olin niin hyvässä kondiksessa ja leikattu välilihakin parani aika nopeasti ja vaurioita jättämättä.



Mielestäni melko mallikkaat suoritukset:)

Mutta molempien synnytysten lopputulokset täysiä kymppejä. Maailman ihanimmat pojat meillä :-)

Muuten antaisin kympin, mutta en osaa synnyttää istukoita :(