Välien katkaiseminen äitiin

Minulla on vuosikaudet ollut kireät välit äitiini ja kaipaisin muita keillä on samanlaisia kokemuksia. Olen siis jo lähes kolmekymppinen ja muuttanut jo nuorena kauas kotoa, samoin kuin siskoni. Tuntuu, että olen onnellisempi kun asun äitistä kaukana. Suhde on tosi myrkyllinen, enkä oikein tiedä onko minulla lapsuuden traumoja vai onko huonot välit vain seuraus kahdesta kovapäästä.

Äitini ei esimerkiksi ole iloinnut raskauksistani, ei avioliitostani. Sen sijaan hän kyselee somessa mitä on tehnyt väärin kun lapset eivät ole lääkäreitä tm korkeasti koulutettuja. Minä ja siskoni olemme molemmat hyvissä vakitöissä. Kun sain ylennyksen töissä, äitini kommentoi että syy oli varmasti se, että nyt minut on helpompi irtisanoa. Hänelle itselleen työ ja raha on kaikki kaikessa, hän ei muusta puhukaan. On stressaantunut eikä nuku. Puuttuu meidän raha-asioihin, nyt viimeinen niitti oli kun olin ollu poissa ja lapsi kiukutteli, en kuulemma osaa kasvattaa häntä ja tätä menoa olen pulassa kun en sano lapsilleni tarpeeksi tiukasti. Arvostelee lasteni ruokavaliota (meillä syödään päivittäin tavallista kotiruokaa), heittäytyy marttyyriksi jos 5-v tyttö ei tule puhumaan hänen kanssaan puhelimessa.

Vertaa jatkuvasti itseään lasten toiseen mummiin ja taas marttyyrinä koska näkee lapsia vähemmän. Lisäksi äitini tuntuu olevan katkera isälleni ja tämän uudelle vaimolle, vaikka erosta on jo 15 vuotta.

Olen ihan totaalisen loppu ja päättänyt nyt että kokeilen olenko onnellisempi ilman häntä. Jonkun kerran olemme koittaneet pitää etäisyyttä ja aina ajaudumme riitaan.