Mistä löytyy naisia, jotka arvostavat nautiskelua eivätkä halua tehdä elämästään vaikeaa?
Toisessa ketjussa oli puhetta miesten "mukavuuspoteroista" ja naisten "vaikeuspoteroista". Tuntuu, että miehille elämästä nauttimisen, hauskanpidon ja ystävyyden kaltaiset arvot ovat tärkeämpiä, kun taas naisia (kärjistäen) ajaa eteenpäin velvollisuudentunto ja muiden tarpeiden asettaminen etusijalle.
Mistä piireistä kannattaisi etsiä itselleen seurustelukumppaniksi naista, jonka mielestä ainutkertaista elämää ei kannata tuhlata lapsiperhehelvettiin tai loputtomiin ylitöihin työpaikassa, josta ei edes pidä?
Kommentit (22)
Pöh tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tunnen tooodella velvollisuudentuntoisia miehiä (elämä pelkkää työtä ja suorittamista) kun taas itse pyrin ottamatta pulttia töistä, kodin siisteydestä, ym.
N31
löytyy moniakin, mutta he haluavat tehdä sitten sinun elämästä vaikeaa
Vierailija kirjoitti:
Toisessa ketjussa oli puhetta miesten "mukavuuspoteroista" ja naisten "vaikeuspoteroista". Tuntuu, että miehille elämästä nauttimisen, hauskanpidon ja ystävyyden kaltaiset arvot ovat tärkeämpiä, kun taas naisia (kärjistäen) ajaa eteenpäin velvollisuudentunto ja muiden tarpeiden asettaminen etusijalle.
Mistä piireistä kannattaisi etsiä itselleen seurustelukumppaniksi naista, jonka mielestä ainutkertaista elämää ei kannata tuhlata lapsiperhehelvettiin tai loputtomiin ylitöihin työpaikassa, josta ei edes pidä?
Mt-kuntoutujista? Nuorista eläkeläisistä?
Ihan hyviä vaihtoehtoja sille, jonka elämän tavoite ei ole okt, 2 lasta ja maasturi.
Rikkaista piireistä. Suurin osa suomalaisista joutuu käymään töissä rahoittaakseen peruselämisensä muutamalla nautinnolla höystettynä. Jos olisit itse rikas, et kysyisi koko asiaa.
Meissä hipeissä ihan yleistä. Töitä tehdään, jos tarvitsee, materia ja keskiluokkaisen elämän tavoittelu ei ole tärkeää. Meillä tosin tuli sekin tehtyä puolivahingossa lasta kasvattaessa, kun oli pakko pysyä paikallaan ja olla kunnon kansalainen. Nyt taas downshiftaus edessä.
Täällä!
Mutta eihän sitä hyväksytä, töitä pitäisi painaa niska limassa ja valittaa kuorossa epäoikeudenmukaisuuksista, verotuksesta, työn ja perhe-elämän raskaudesta, ilmasta jne. Silloin on hyväksytty yhteiskunnan jäsen.
No, jätän sen suosiolla muille ja jatkan elämästä nauttimista. En käy töissä, koska minun ei tarvitse. Matkustelen ympäri maailmaa, koska voin. Nautin mieheni kanssa kahdenolosta, koska voimme.
Vierailija kirjoitti:
Pöh tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tunnen tooodella velvollisuudentuntoisia miehiä (elämä pelkkää työtä ja suorittamista) kun taas itse pyrin ottamatta pulttia töistä, kodin siisteydestä, ym.
N31
Kyllä on. Katsopa vaikka keskimääräistä (huom. keskimääräistä) innokkuutta siivoukseen ja pyykinpesuun miehillä ja naisilla.
Esim. yliopistolta (ala, johon ei hakeuduta palkan/statuksen takia). Opiskelin, koska se kiinnosti, käyn töissä, koska tykkään siitä, saan onnistumisen kokemuksia ja puhdetta aivonystyröille. Muuten elämä meneekin aika lungisti, miehen kanssa ollaan introvertteja jotka eivät välitä lähteä kilpasille elintasovarustelussa. Lisäksi rahaa jää mukavasti säästöön, kun kaiken ei tarvitse olla vimpan päälle.
Lapsia ei ole, eilen joimme kaljaa ja pelasimme tietsikoilla tahoillamme, saunoimme :) En tykkää siivota, mutta mäkätän välillä koska joku roti on oltava, ei kovin tarkkaa. Mies laittaa parempaa ruokaa, mikä sopii minulle. Väittelemme maailman ilmiöistä ja mm. politiikasta. Vaikka olemme yli 30, en edelleenkään vaihtaisi lapsiperhe, ok-talo, katumaasturi -elämään, ei kiitos.
Kuka sun unelmassa pesee pyykin ja tiskin? Näitä ei voi vaan jättää ja työttömällä tuskin on rahaa niistä maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka sun unelmassa pesee pyykin ja tiskin? Näitä ei voi vaan jättää ja työttömällä tuskin on rahaa niistä maksaa.
Pesukone ja tiskikone. Ei minulla mene koitöihin välttämättä edes puolta tuntia päivässä, ja kotini saajatkuvasti kehuja siisteydestä ja viihtyisyydestä.
Täältä löytyy! Mun mottonikin on, että älä tee tänään mitään, minkä voit huomenna teettää jollain toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöh tämä ei ole sukupuolisidonnainen asia. Tunnen tooodella velvollisuudentuntoisia miehiä (elämä pelkkää työtä ja suorittamista) kun taas itse pyrin ottamatta pulttia töistä, kodin siisteydestä, ym.
N31
Kyllä on. Katsopa vaikka keskimääräistä (huom. keskimääräistä) innokkuutta siivoukseen ja pyykinpesuun miehillä ja naisilla.
Innokkuutta? :D Tuskin kovin moni nainen ihan innoissaan siivoaa ja pesee pyykkiä, mutta kun ne on vaan tehtävä ihan lasten parasta ajatellen ja miehet niin kovin usein luistaa vastuistaan.
No, minä olen tuollainen. Lapsia en halua, ylitöitä en tee koskaan, palkka on mukava. Mutta en halua asua kenenkään kanssa yhdessä. Haluaisin kyllä parisuhteen, jossa vietetään aikaa toisen kanssa, mutta jotta homma toimisi, tulisi molemmilla olla omat asunnot.
Vierailija kirjoitti:
Esim. yliopistolta (ala, johon ei hakeuduta palkan/statuksen takia). Opiskelin, koska se kiinnosti, käyn töissä, koska tykkään siitä, saan onnistumisen kokemuksia ja puhdetta aivonystyröille. Muuten elämä meneekin aika lungisti, miehen kanssa ollaan introvertteja jotka eivät välitä lähteä kilpasille elintasovarustelussa. Lisäksi rahaa jää mukavasti säästöön, kun kaiken ei tarvitse olla vimpan päälle.
Lapsia ei ole, eilen joimme kaljaa ja pelasimme tietsikoilla tahoillamme, saunoimme :) En tykkää siivota, mutta mäkätän välillä koska joku roti on oltava, ei kovin tarkkaa. Mies laittaa parempaa ruokaa, mikä sopii minulle. Väittelemme maailman ilmiöistä ja mm. politiikasta. Vaikka olemme yli 30, en edelleenkään vaihtaisi lapsiperhe, ok-talo, katumaasturi -elämään, ei kiitos.
Tähän vielä lisänä, että monen ystävän elämä on melkoinen kontrasti, halutaan ja saadaan kaikki, mutta silti siitä koituu enemmän stressiä ja jopa uupumusta. Rakkaita ovat, mutta se ainainen valittaminen on välillä uuvuttavaa. Ei elämän _tarvitse_ olla niin rankkaa, vaikka ei se helpoa ole kenellekään tietenkään. Toisaalta voihan valitus olla vain tapa, jolla samalla tuodaan esille oma merkitys ja tärkeys, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
No, minä olen tuollainen. Lapsia en halua, ylitöitä en tee koskaan, palkka on mukava. Mutta en halua asua kenenkään kanssa yhdessä. Haluaisin kyllä parisuhteen, jossa vietetään aikaa toisen kanssa, mutta jotta homma toimisi, tulisi molemmilla olla omat asunnot.
Sopisi kyllä hyvin, kunhan yhteistä laatuaikaa on kuitenkin tarpeeksi.
Minä olen tuollainen nainen. Olen mukavuudenhaluinen, tykkään nautinnoista ja rentoudesta enkä todellakaan halua vaikeaa elämää. Ylitöitä en raada ja olen työssä josta pidän. Lapsia tosin haluan, mutta mieshän on sitä varten että hän hoitaa lapsemme.
Konreettinen ehdotus: viinikerhosta!
Kauniaisista. Mä oon siellä.