Ryysyistä rikkauksiin, tiedätkö tällaisia tarinoita?
Ei tule itselle mieleen kun J.K. Rowling mutta tiedättekö te vastaavia (ja saa toki olla pienemmässä mittakaavassakin)?
Kommentit (28)
VIP-kiipijä kuulostaa ihan joltain linnulta.
Itse.. Kadulta oikeasti ilman asuntoa. Perin faijan josta en tiennyt mitään. Ainoa perijä. Kaks osaketta Töölö ja Kruununhaka, kesämökki ja kaks autoo ja rahaa paljon.
Kirsti Paakkanen tuli ensimmäisenä mieleeni.
Mä vastaan et minä. Sinällään kyllä edelleenkään en oo rikas, tai siis me ei olla, mutta itsestä tuntuu vähän siltä.
Neljä vuotta sitten jouduttiin hakemaan toimeentulotukea kahdeksi kuukaudeksi, kun mies irtisanottiin ja mun työpaikka meni konkurssiin, vähäiset säästöt käytettiin ensin. Asuttiin surkeassa vuokra-asunnossa.
Nyt asutaan omassa talossa, kaksi autoa ja pystytään oikeasti suunnittelemaan talouttamme. Molemmat siis työllistyttiin uudelleen.
Naapurin maatalon pojasta tuli pankinjohtaja jolla asunto keskeisellä paikalla Helsingissä ja pari mökkiä.
Me. Molempien vanhemmat olleet pitkään työttöminä ja heikko koulutuspohja heillä, vain minun äitini kävi lukion ja kukaan heistä ei opiskellut sen pidemmälle. Molempien vanhemmat kuitenkin kannustivat opiskelemaan ja me molemmat menimmekin yliopistoon. Se ei kuitenkaan tuonut rikkauksia, vaan valtavasti työtä. Uuvuimme ja halusimme vaihtaa alaa. Mies opiskeli lentäjäksi ja minä sairaanhoitajaksi. Elämä tuntuu nyt rikkaalta, vaikka tulot eivät päätä huimaa, mutta vapaata on enemmän kuin ennen ja työ ennen kaikkea on mieleistä. Minä teen osa-aikaistyötä, sillä haluan päästä mukaan reissuille, ku miehen työ on paljolti ulkomailla yöpymisiä. Elämme unelmaa, vaikka palkkaa tuleekin saman verran kuin aiemmin, mutta vapaata yhdessä on enemmän.
Anna Nicole Smith <3 teki miljoonia kasvoillaan.
Erittäin moni suomalainen yrittäjä
Vierailija kirjoitti:
Me. Molempien vanhemmat olleet pitkään työttöminä ja heikko koulutuspohja heillä, vain minun äitini kävi lukion ja kukaan heistä ei opiskellut sen pidemmälle. Molempien vanhemmat kuitenkin kannustivat opiskelemaan ja me molemmat menimmekin yliopistoon. Se ei kuitenkaan tuonut rikkauksia, vaan valtavasti työtä. Uuvuimme ja halusimme vaihtaa alaa. Mies opiskeli lentäjäksi ja minä sairaanhoitajaksi. Elämä tuntuu nyt rikkaalta, vaikka tulot eivät päätä huimaa, mutta vapaata on enemmän kuin ennen ja työ ennen kaikkea on mieleistä. Minä teen osa-aikaistyötä, sillä haluan päästä mukaan reissuille, ku miehen työ on paljolti ulkomailla yöpymisiä. Elämme unelmaa, vaikka palkkaa tuleekin saman verran kuin aiemmin, mutta vapaata yhdessä on enemmän.
Hmmm..
Eipä ne lentäjät hillittömiä summia enää tienaa (suomessa)... pitkään saa olla makselemassa sitä lentokoulua.. ei oo miehes miettinyt kiinaan lentäjäksi lähtemistä? siellä sitä vasta tienaakin.. jää finskin vanhat kipparit ja hiekkalaatikko yhtiöiden palkat kauas taakse... silleen vaan vink vink jos koville liksoille haluaa päästä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me. Molempien vanhemmat olleet pitkään työttöminä ja heikko koulutuspohja heillä, vain minun äitini kävi lukion ja kukaan heistä ei opiskellut sen pidemmälle. Molempien vanhemmat kuitenkin kannustivat opiskelemaan ja me molemmat menimmekin yliopistoon. Se ei kuitenkaan tuonut rikkauksia, vaan valtavasti työtä. Uuvuimme ja halusimme vaihtaa alaa. Mies opiskeli lentäjäksi ja minä sairaanhoitajaksi. Elämä tuntuu nyt rikkaalta, vaikka tulot eivät päätä huimaa, mutta vapaata on enemmän kuin ennen ja työ ennen kaikkea on mieleistä. Minä teen osa-aikaistyötä, sillä haluan päästä mukaan reissuille, ku miehen työ on paljolti ulkomailla yöpymisiä. Elämme unelmaa, vaikka palkkaa tuleekin saman verran kuin aiemmin, mutta vapaata yhdessä on enemmän.
Hmmm..
Eipä ne lentäjät hillittömiä summia enää tienaa (suomessa)... pitkään saa olla makselemassa sitä lentokoulua.. ei oo miehes miettinyt kiinaan lentäjäksi lähtemistä? siellä sitä vasta tienaakin.. jää finskin vanhat kipparit ja hiekkalaatikko yhtiöiden palkat kauas taakse... silleen vaan vink vink jos koville liksoille haluaa päästä...
Lentpäjien palkat on nykyään aika huonot. Toki myöhemmässä vaiheessa kun kone on isompi ja kapteenin natsat löytyy alkaa palkkakin olemaan ok tasoa. Historiaa ovat palkkatasot mitä oli 90-luvulla ja ennen tätä viimeisintä taloussekoilua.
Tunnen yhden amerikkalaisen. Asui kadulla vuoden ennen kuin ilmoittautui armeijaan 18-vuotiaana. Armeijassa pystyi opiskelemaan maisteriksi asti. Sitä ennen ei edes tajunnut olevansa fiksu, kun kotiolot olivat ihan hirveät ettei kouluun tullut panostettua. Nyt on erittäin hyväpalkkainen tutkimusjohtaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me. Molempien vanhemmat olleet pitkään työttöminä ja heikko koulutuspohja heillä, vain minun äitini kävi lukion ja kukaan heistä ei opiskellut sen pidemmälle. Molempien vanhemmat kuitenkin kannustivat opiskelemaan ja me molemmat menimmekin yliopistoon. Se ei kuitenkaan tuonut rikkauksia, vaan valtavasti työtä. Uuvuimme ja halusimme vaihtaa alaa. Mies opiskeli lentäjäksi ja minä sairaanhoitajaksi. Elämä tuntuu nyt rikkaalta, vaikka tulot eivät päätä huimaa, mutta vapaata on enemmän kuin ennen ja työ ennen kaikkea on mieleistä. Minä teen osa-aikaistyötä, sillä haluan päästä mukaan reissuille, ku miehen työ on paljolti ulkomailla yöpymisiä. Elämme unelmaa, vaikka palkkaa tuleekin saman verran kuin aiemmin, mutta vapaata yhdessä on enemmän.
Hmmm..
Eipä ne lentäjät hillittömiä summia enää tienaa (suomessa)... pitkään saa olla makselemassa sitä lentokoulua.. ei oo miehes miettinyt kiinaan lentäjäksi lähtemistä? siellä sitä vasta tienaakin.. jää finskin vanhat kipparit ja hiekkalaatikko yhtiöiden palkat kauas taakse... silleen vaan vink vink jos koville liksoille haluaa päästä...
Emme kaipaa suurempia tuloja. Lapsia meillä ei ole ja asuntolainakin on maksettu. Emme tarvitse enempää. Nytkin jää koko ajan säästöön. Lentokoulu oli suomen ilmailuopisto, eli hinta 12 000e eikä patrian 10x kalliimpi versio. Miksi pitäisi haeskella suurempia tuloja, ku olemme tyytyväisiä?
Mietin tässä, että rikkaudet voi olla aika subjektiivisia asioita. Itse koen eläväni rikkaasti, kun tulomme ovat yhteensä noin 60-70 tuhatta bruttona per vuosi. Vapaa-aika on arvossaan ja mistään ei tarvitse luopua. Kaikkea voi tehdä. Kämppä on halpa, mutta elämä on muualla.
Voisin sanoa että minä. Olen aika köyhästä suvusta, lähipiirissä huumeidenkäyttöä ja alkoholismia jne. sellaisessa ympäristössä kasvoin lapsena.
Nyt olen alani töissä ja rikas korkeastikoulutettu mies. Rahasta ei ole pulaa ja ympärilläni on terveitä menestyviä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Itse.. Kadulta oikeasti ilman asuntoa. Perin faijan josta en tiennyt mitään. Ainoa perijä. Kaks osaketta Töölö ja Kruununhaka, kesämökki ja kaks autoo ja rahaa paljon.
Miten osasit hoitaa tämmöistä omaisuutta, kun itse et ollut opetellut, vai myitkö ja hassasitko kaiken?
VIP-Kiipijä Martina Aitolehti.