Tähän kokemuksia juoppojen läheisiltä. Avarretaan vähän alkoholimyönteisten hölmöjen maailmankuvaa!

Se että on ihmisenä toiselle vähäpätöisempi kuin pullo viinaa.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tutkijat-suomessa-meneilla…

Suomessa menossa alkoholikatastrofi.

Minkälaisia ovat alkoholistin diilerit?

Tämähän on toisinto siitä yhdestä huumeaiheisesta aloituksesta. Siksi kirjoituksessa esiintyy sana "diilerit". 

Sanni8v kirjoitti:

Minkälaisia ovat alkoholistin diilerit?

Toimittavat viinaa alaikäisille ja myyvät velaksi. Viinadiilereitä.

Sanni8v kirjoitti:

Minkälaisia ovat alkoholistin diilerit?

yleensä sellaisia hymyileviä jeesmänejä jotka ovat aina valmiina tuomaan sille ajokunnottomalle se "lääke" pullo sitä kirkasta pientä hakupalkkaa vastaan.

Isäni alkoholismi pilasi minun ja veljieni lapsuuden. Jos se vain olisikin jäänyt juomiseen, kaikki olisi ehkä ollut paremmin eikä meidän olisi tarvinnut elää jatkuvan pelon ja turvattomuuden vallassa. Humalassa ollessaan hän muuttui väkivaltaiseksi. Kuristi ja löi äitiä, katkoi veljeltäni käden, hakkasi meitä puisilla henkareilla ja iski lasikannun veljeni päähän. Emme kertoneet kotioloistamme ulospäin, ja kaikki naapurit olettivat meidän olevan onnellinen perhe.

Alkoholismi on hirvittävä sairaus. Olen joutunut taluttamaan vanhempaani,vaanimaan häntä,etsimään piilopulloja ja juottamaan mehua ja vichyä että elimistö saisi muutakin kuin alkoholia. On aika raskasta, kun rakastaa vanhempaansa ja tämä toteaa, että elämäntyö on jo tehty. Ja joka päivä alkoon hakemaan viinaa.Ja joka päivä kännissä. Puhe ei auta. Aggressiivisuus lisääntyy ja masennus. On kyllä todella raskasta. Ei uskalla enää vastata puhelimeen kun pelkää koko ajan huonoja uutisia. Alkoholi todellakin sairastuttaa puolison ja lapset, olkoonpa nämä minkä ikäisiä tahansa. Olen hyvin kateellinen ihmisille, jotka ovat aikuisia ja joiden ei tarvitse koko ajan pelätä vanhempiensa edesottamuksia. Jotka vanhenevat rauhassa ja jotka kuolevat normaalisti. Kun ihminen joutuu alkoholi pyörteisiin, kaikki inhimillisyys on mennyt. Ihmisen persoonallisuus muuttuu ja kaiken keskipisteeksi tulee Kuningas Alkoholi. Sitä on saatava. Kaikki muu on yhdentekevää. Puoliso, lapset ja lapsenlapset.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3080082/nain-alkoholilakia-tulisi-uudis…

Vierailija kirjoitti:

En tahtonut viestini hukkuvan tuohon ketjuun, jonka joku fiksu alkoholivastainen jo aloittikin, vaan tahdoin avata oman ketjun MEILLE alkoholinkäyttäjien läheisille. Kerrotaan aitoja kokemuksia siitä, minkälaista h*lv*ttiä alkoholi voivat tehdä käyttäjilleen, sekä heidän läheisilleen.

Minä olen alkoholinkäyttäjän sisko. Vanhempani olivat seota huolesta. Muistan lapsena jo laittaneeni aina omat tarpeeni syrjään, en uskaltanut näyttää ikäviä tunteitani, koska tiesin koko ajan vanhempieni jaksamisen olevan veitsen terällä siskoni alkoholinkäytön vuoksi. Isä oli yötöissä ja sitten alkoholia käyttävä siskoni soitteli äitiäni apuun, kun hän oli milloin missäkin pulassa. Muistan ne lukuisat yöt, kun äiti nakkasi minut yöpuku päällä autoon ja lähdettiin hakemaan siskoa milloin mistäkin räkälästä kotiin. Muistan sen huolen ja pelon jo silloin vaikka olin alle kouluikäinen. Tiesin jollakin tasolla tämän olevan epänormaalia. Kun saavuttiin kotiin, menin peiton alle piiloon ja peitin korviani pehmoleluilla, koska en tahtonut kuulla äidin ja siskon riitelyä. Kerran pidin siskoa jo zombina, kun hän tuli veripäissä kyytiimme. Äiti paikkaili kotona siskoa kasaan (äidillä koulutus asiaan) ja sisko raivosi tapansa mukaisesti. Alkoholi teki siskosta usein aggressiivisen. Monesti sisko huusi ja heitti laseja ym. tavaroita kotona rikki. Äiti ei yksin mahtanut siskolle mitään. Pelkäsin siskoa todella. Pelkäsin hänen vielä tappavan äitimme ja monesti hän sitä uhkasikin, sekä uhkasi tappaa itsensä ellei saa rahaa.

Niistä uhkauksista. Niitähän riitti. Sisko kiristi aina rahaa vanhemmilta kertomalla milloin minkäkin diilerin uhkaavan raiskata, tappaa tai repiä häneltä varpaan tmv. irti. Äiti salasi rahan antamista isältä, koska kuullessaan asiasta isäkin kävi huutamaan. Vanhemmat erosivat lopulta jatkuvien riitojen jälkeen. Silloin elämästämme tuli entistä turvattomampaa, kun olimme äidin kanssa kaksin siskon kanssa, joka uhkaili äitiä. Opin aika nuoresta asti pelkäämään, tulevatko välittäjät ym. alkoholityypit meille kotiin. Äidin pitäessä tiukempaa linjaa rahojen suhteen, sisko yritti silmiemme edessä itsemurhaa viiltämällä ranteitaan auki. Muistan yhä äidin kylmäävät sanat:"Tätä sä et "Mintulle"(minun nimeni) tee!" Sen jälkeen sisko karkasi jonnekin kaupungille. Jäimme äidin kanssa pelkäämään, oliko se viimeinen kerta, kun näimme hänet. Ei ollut. Sisko on yhä hengissä ja jatkaa alkoholinkäyttöään pilaten yhä meidän elämää.

Tämä oli melkoista ajatuksenvirtaa, koska kaiken muistelu itkettää yhä. Kaiken kaikkiaan lapsuuteni oli siskoni kännäyksen vuoksi täynnä jatkuvaa pelkoa ja huolta. Ahdistun yhä aika usein vieraista numeroista tai lähelle tulevista henkilöistä kadulla, koska pelkään diilereiden kostavan kohteensa pikkusiskolle (minulle). Siskoni on tehnyt sekä minun että etenkin vanhempiemme elämästä painajaista. Tällaisia kohtaloitako te hölmöt, alkoholimyönteiset ihmiset tahdotte lisää? Entäpä jos tuo juoppo olisi oma läheisinne? Osaatteko edes kuvitella asiaa?

Nyt on aika antaa anteeksi siskollesi.Siskosi on kuitenkin samaa verta ja lihaa kuin sinä.Ei siskoa kukaan normaali hylkää

Alkoholi auttaa suunnattomia kärsimyksiä alkoholistin läheiselle. Sitä alkoholisti ei tajua ja alkoholi hallitsee kaikkia ihmissuhteita. Alkoholistin läheisen kannattaa pitää huolta omasta elämästään. Parantunamton alkoholisti ei ota vastaan hoitoa jos ei itse  sitä tajua. Pelastakaa omaiset siis itsenne ja antaa alkoholistin juoda itsensä pohjalle, jos ei muuta halua. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi on hirvittävä sairaus. Olen joutunut taluttamaan vanhempaani,vaanimaan häntä,etsimään piilopulloja ja juottamaan mehua ja vichyä että elimistö saisi muutakin kuin alkoholia. On aika raskasta, kun rakastaa vanhempaansa ja tämä toteaa, että elämäntyö on jo tehty. Ja joka päivä alkoon hakemaan viinaa.Ja joka päivä kännissä. Puhe ei auta. Aggressiivisuus lisääntyy ja masennus. On kyllä todella raskasta. Ei uskalla enää vastata puhelimeen kun pelkää koko ajan huonoja uutisia. Alkoholi todellakin sairastuttaa puolison ja lapset, olkoonpa nämä minkä ikäisiä tahansa. Olen hyvin kateellinen ihmisille, jotka ovat aikuisia ja joiden ei tarvitse koko ajan pelätä vanhempiensa edesottamuksia. Jotka vanhenevat rauhassa ja jotka kuolevat normaalisti. Kun ihminen joutuu alkoholi pyörteisiin, kaikki inhimillisyys on mennyt. Ihmisen persoonallisuus muuttuu ja kaiken keskipisteeksi tulee Kuningas Alkoholi. Sitä on saatava. Kaikki muu on yhdentekevää. Puoliso, lapset ja lapsenlapset.

alkoholi aiheuttaa suurelle osalle aktiivikäyttäjistään lopulta heroiiniriippuvuuteen verrattavan sairauden, joka selittää sen, miksi alkoholismista on vaikea parantua.

suurin osa kuolee ennenaikaisesti, yleensä hirveän kärsimyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi auttaa suunnattomia kärsimyksiä alkoholistin läheiselle. Sitä alkoholisti ei tajua ja alkoholi hallitsee kaikkia ihmissuhteita. Alkoholistin läheisen kannattaa pitää huolta omasta elämästään. Parantunamton alkoholisti ei ota vastaan hoitoa jos ei itse  sitä tajua. Pelastakaa omaiset siis itsenne ja antaa alkoholistin juoda itsensä pohjalle, jos ei muuta halua. 

Tämä nimenomaan. Lopettakaa alkoholistin hyysääminen ja antakaa mennä pohjalle. Faktaahan on se, että usein alkoholistin taustalla on "mahdollistaja", käytännössä lähiomainen joka auttaa ylös ojasta ja antaa ehkä rahaakin. Ei alkkis juomista lopeta vaikka sille yrittää olla kuinka "kiva", hänen pitää itse se tajuta. En halua kuulostaa tunnekylmältä mutta potkastaa alkkikset kylmästi kotoa pois että hän joutuu katsomaan itseään ja touhuaan peilistä kun kukaan ei ole enää mahdollistamassa helppoa juomista.

Mary83 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi auttaa suunnattomia kärsimyksiä alkoholistin läheiselle. Sitä alkoholisti ei tajua ja alkoholi hallitsee kaikkia ihmissuhteita. Alkoholistin läheisen kannattaa pitää huolta omasta elämästään. Parantunamton alkoholisti ei ota vastaan hoitoa jos ei itse  sitä tajua. Pelastakaa omaiset siis itsenne ja antaa alkoholistin juoda itsensä pohjalle, jos ei muuta halua. 

Tämä nimenomaan. Lopettakaa alkoholistin hyysääminen ja antakaa mennä pohjalle.

Suurin osa kuolee sinne "pohjalle".

Olin alkoholistin vaimo, muille selittelijä ja mahdollistaja. Ensin lopetin olemasta selittäjä, sitten vaimo ja mahdollistaja. Oli muille aika iso järkytys kun avioeron jälkeen huomasivat kuinka pahasti mies oli alkossa kiinni. Ensin minua syytettiin siitä, että lähtöni sai miehen juomaan, mutta kun esitin muutamia todisteita, niin kaikille valkeni missä jamassa elämämme oli ollut jo 8 vuotta.

Viimeinen niitti suhteellemme oli se, kun jouduin evakuoimaan lemmikkejä kotoa pois silloi kun olin itse poissa, ettei mies kännipäissään kaadu niiden päälle.

Alkoholistin lapsi meni naimisiin alkoholistin kanssa. Juovat nyt yhdessä. Draamaa riittää säännöllisin väliajoin, sitten ryhtiliike ja hivuttaen uudelleen juomaan. Holistin lapsi mahdollistaa ja pilaa omankin elämänsä, vaikka aikuisena ennen tätä elänyt järkevämmin.

Mä olen varmaan alkoholisti. Siis sellainen keskiluokkainen, koulutettu, hyvässä työpaikassa oleva joka juo pari kertaa viikossa liikaa ja muut illat urheilee salilla. Viimeisen vuoden aikana olen joutunut ottamaan arviolta viisi sairaslomapäivää tämän takia.

Työhön ”kuuluu” osittain illalliset ja alkoholi. Mutta en osaa kotiin tullessa lopettaa vaan jatkan ja piilottelen tyhjiä pulloja mieheltä. Lapsia ei onneksi ole vielä, mutta maksa varmaan jo aika paskana.

Aina yritän itselleni vakuutella, että lopetan kokonaan, mutta viimeistään viikon päästä viinihammasta kolottaa...

Yksi juoppo vanhempi ja multa koko loppuelämä pilalla.

Menin niin pahasti rikki lapsena etten ikinä enää kuntoudu niin että sopisin mihinkään niistä rooleista jotka ihmisestä tekevät ihmisen. Olen huono ystävä, parisuhteeseen en pysty, vanhemmaksi en missään nimessä, enkä kykene elättämään itseäni työllä tai muutenkaan osallistumaan yhteiskuntaan.

Isäni oli alkoholisti, mieheni oli alkoholisti,samoin on veljeni. Isäni on jo kuollut ja osin vähentikin juomistaan vanhoilla päivillään. Isäni juopottelu vaikutti minuun niin että pienetkin "juopon" merkit saivat minut ahdistumaan vaikka mieheni alkuvaiheessa hirveän paljon juonutkaan.

Miehestä tuli ex kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen. Paljolti siitä syystä etten halunnut lapseni elävän samanlaista elämää kuin olin itse elänyt.

Tällä hetkellä ahdistuksena on veljeni alkoholismi. Poikamies joille minä ja tyttäreni ovat perhe. Sydäntä raastaa alkoholin huuruinen elämä mutta myös kiukuttaa että koko elämä on minun kohdaltani yhtä alkoholihaittojen pilaamaa ja pelkoa mitä tapahtuu ,tuleeko potkut töistä tai rattijuopumus. Tämä olisi veljeni loppu jonks hän itse o kertonut.

Minnesotassa veljeni omaisena käynyt tiedän että alkoholismi on ihan fyysinen sairaus ja tavallaan olen kiitollinen että minulle ei tä alkoholismi geeniä ole tullut

Isäni vanhemmat kuolivat alkoholiin alle 60 vuotiaina. Isäni veljistä kaksi on ihan densoja. Veljeni kuoli nuorena päihteisiin, joista yksi oli alkoholi. Ex mieheni on alkoholisti ja syy eroomme oli alkoholi. Nykyinen mieheni käyttää alkoholia välillä ihan liikaa ja pelkäänkin, että hänestäkin tulee alkkis. Hänen veljensä on myös alkoholisti, mutta tällä hetkellä raitis, ollut raittiina muutaman vuoden.