Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä uuden tuttavuuden kanssa, jota en haluaisi enää tavata?
14.04.2006 |
Juu tiedän, pitäisi olla rehellinen ja sanoa suoraan, mutta tuntuu niin pahalle.
Tapasin siis viime viikolla ensimmäistä kertaa toisen äidin, jonka kanssa ollaan vaihdettu sähköpostilla ajatuksia. Viime viikolla tämä äiti pyysi meitä käymään. On ihan mukavan tuntuinen periaatteessa, mutta tosi epätasapainoiselta vaikutti. Toisteli kuinka yksinäinen on ja kuinka ihanaa saada ystävä. Pyyteli kylään uudestaan jo ensi viikolla.
Minusta tuntui koko vierailun ajan tosi ahdistavalta, kun toinen kertoi synkästä menneisyydestää, eikä jotenkin ollut ollenkaan kiinni tässä hetkessä. En millään jaksaisi ruveta kenenkään sielunhoitajaksi, mutta tuntuisi tosi pahalta sanoa suoraan, etten pitänyt hänen seurastaan.
En haluaisi valehdella, mutta mielestäni tässä tilanteessa pieni valkoinen valhe voisi olla paikallaan. Mitä mieltä olette? En haluaisi pahottaa toisen mieltä tieten tahtoen.
Kommentit (12)
Voihan olla ettei ole saanut puhua kasvotusten piiiitkään aikaan kenekään kanssa.
Toinen syy miksi avautui sulle voi olla se että kun olette pitkään kirjoitelleet, niin tunsi sinut ystäväkseen.
Mene vielä vierailulle, voihan olla että toinen kerta menee paremmin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa, masentuu vielä perinpohjaisesti. Voit vältellä tapaamista olemalla " kiireinen" koko ajan ja voit harrastaa lyhyitä puheluita jos tuntuu ettei ymmäeeä millään. Puhelot lopetat vetoamalla lapsista johtuviin äkillisiin hommiin, esim. syöttäminen tms.
Valkoinen valhe on ihan paikallaa tällaisissa tilanteissa, ymmärrän erittäin hyvin ettet halua alkaa kenenkään puolitutun psykiatriksi, on henkisesti erittäin raskasta.
Jotenkin vain se tunne, mikä siitä tapaamisesta jäi on niin ahdistava, että mietin sitä lähes koko ajan ja pelkään, että joudun tapaamaan hänet uudestaan. Hän jotenkin imi minusta kaiken irti. Toisteli useasti sitä, miten ihanaa on kun on löytänyt todellisen ystävän.
Kauhean vaikea selittää sitä tunnetta, kun vaan tuntuu, ettei jonkun kanssa synkkaa. Siis kyllähän minä hänen kanssaan tulin oikein hyvin " juttuun" , mutta tuntui siltä, että minä olin jonkinlainen " auttaja" tai " pelastaja" en tasavertainen juttukaveri.
Kuulostan jo itsenikin mielestä ihan kauheelta ihmiseltä, mutta en vain voi mitää sille tunteelle, että minusta ei ole tällä hetkellä kenenkään sielunhoitajaksi.
ap
Toki voisin häntä tavata, mutta en toisaalta haluaisi nyt antaa yhtään tämän enempää ajatusta hänelle, että minusta tulisi hänelle ystävä. Olen kotona lasteni kanssa enää tämän kevään ja kesän. Nautin tällä hetkellä täysin siemauksin kotona olosta ja tästä ajasta ylipäätään. En vain haluaisi tuollaista " taakkaa" . ARGH, kun taas kuulostaa itsekkäältä ja kauhealta...
Hän vaikutti sähköpostitse ihan tavalliselta, samanlaisessa elämän- tilanteessa olevalta kuin minäkin. Tapasin hänet, koska meillä on samanikäiset lapset ja ajattelin, että lapsilla olisi kivaa ja että minäkin saisin juttuseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä olen samaa mieltä, että sitä ei silti pitäisi töksäyttää päin naamaa, vaan anna kaveruutenne vain hiipua. Jos toinen on yhtään fiksu, hän ymmärtää mistäpäin tuulee.
Tuttavuutenne on niin tuore, että et ole mitään hänelle " velkaa" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu pahalta, jos en vastaa ja toisaalta hermostuttaa, etten anna sellaista kuvaa, että olen koko ajan innostuneesti vastaamassa. Onko liian hävytöntä sanoa, että akku loppuu ja meillä ei ole laturia mukana mökillä?
Jos hän vielä myöhemminkin pommittaa, niin vastailet harvakseltaan. Vetoat tosiaan kiireisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muutakin sosiaalista elämää kuin vain tämä uusi tuttavuus. Voit myös sanoa tapaavasi muita kavereita, ja siksi tapaamiset tämän uuden ystävän kanssa eivät aina onnistu. Ehkä se vähän vähentäisi ripustautumishalua.
Ei varmaan ole pahasti sulta pois, jos tapaat tätä kaveriasi esim. kerran viikossa. Mun mielestä ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Hävytöntä tuollainen valehtelu.