Pakko hehkuttaa täällä, ystäville ei viitsi ;)

valmistuu 200neliön kaunis talomme. Mutta 90% talosta on omaa ja pankki omistaa vain 10%. Pääsen piakkoin suunnittelemaan omaa puutarhaa kunhan toi lumi sulaa ja jo varmaan toukokuun loppupuolella saa käydä puutarhakaupoissa ostelemassa kukkia ja pensaita, mahtavaa

talosta. Noin 200 neliötä meilläkin on. Puutarhasuunnitelma on jo teetetty, mutta pihassa ei vielä kurälätäköiden lisäksi muuta ole (paitsi muutana iso tarkoituksella jätetty kivi).

AP

Se on kyllä vanha, mutta olemme täysin saneeraaneet talon sekä sisältä että ulkoa.



Kärvisteltiin monta vuotta kerrostalossa ja omakotitalossa asuminen on niin ihanaa.



Olemme asuneet talossa jo yli kaksi vuotta ja joka päivä muistan olla kiitollinen tästä talosta.



Minäkään en viitsi ystävilleni hehkuttaa tätä onnea, etteivät luule pottuiluksi.

kun on tuo masu kesällä jo aika muhkeena ja toisen lapsen kanssa olen kotona ja teen rakennusmiehille ruokaa :)



Minäkin olen jo ajatellut hiukan sitä sisustusta ja pihaa. :)

asuttu rakentamassamme talossa...joka ei kyllä ollut toiveidemme täyttymys, mutta sellainen jonka pystyimme sen htkisillä tuloilla saamaan=)

Ja kyllä s eaina kerrostalo/rivarielämän voittaa ;)



jospa joskus sitten se unelma talo =) Joka on jo paperille hahmoteltu ja sisustettu ;)

Meilläkin loppu häämöttää, mutta olen niin poikki tästä raksailusta etten jaksa intoilla sisustuksia kun rahatkin on loppu ja vanhoilla mööpeleillä muutetaan. Miestä ei ole kotona näkynyt 9 kk:teen kun on aina raksalla ja minä yksin hoidan kodin, opiskelut, eväät miehelle, kirjanpidon ja muut juoksevat rakentamista koskevat asiat ja aina tilaisuuden tullen olen ollut myös töissä raksalla. Miten voitte olla noin energisiä? Vai onko teillä ulkopuoliset tehneet työt?

Mies ja isänsä ovat tehneet melkein kaikki kirvesmiehen työt itse, isäni on hoitanut sähköhommat, putkimies on ollut ostettuna. Laatoittaja on myös ostettu, samoin seinien tasoittaja. Budjetti on pysynyt hyvin hanskassa, ja siksi myös sisustukseen on onneksi jäänyt rahaa. Aluksi pelkäsin, että esimerkiksi perustukset vievät yllättäen enemmän rahaa kuin on suunniteltu, mutta onneksi kävi toisin. Mitään vanhaa ei uuteen taloon tule, paitsi muutama perintöjuttu. Kyllähän jatkuva rakentmainen välillä kyllästytti ja väsytti pienen lapsen kanssa, mutta kyllä se kannatti.

Ap

Olen iloinen teidän kaikkien puolesta ja haaveilen vähän itsekin omakotitalosta sitten joskus. me asutaan kolmiossa, kaksi lasta, äiti ja isä. Olen tyytyväinen tähän asuntoon nyt.

Ymmärrän kyllä, että kaikki ei halua hehkuttaa kavereille, mutta jos me nähdään tuttuja, jotka on vasta rakentaneet, minusta on tosi kiva kuunnella muitten suunnitelmia ja tutustua sisustukseen ja rakennusratkaisuihin...

tästä rakentamisesta. Ehkä vika on myös omassa päässäni ;) Jotenkin on hankala tilanne, kun meillä on varaa rakentaa ja myös ostaa " parempia" (siis kalliimpia) huonekaluja ym. ja suurin osa ystävistäni käyttää kuukaudessa ruokaan sen, minkä esimerkiksi meidän uusi lavuaarin hana maksaa. Siksi tuntuu, ettei ole sopivaa pohtia sisustusta heidän kanssaan, voin toki olla myös väärässä.

meilläkin alkaa kesällä rakentaminen ja kolmas syntyy samoihin aikoihin. Isovanhemmat, tuttavat ja ystävät apuna niin eiköhän selvitä. Aikataulua ei ole, joten tehdään kun on voimia, mutta kiva olisi ensi juhannuksena omalla terassilla juoda kaffeet ja saunoa omassa saunassa=)

Meillä reilu 200 m2 neliöinen talo on runkovaiheessa ja hirvittää pysyykö budjetissa, toistaiseksi on pysynyt.

Voihan se tietty hivellä itsetuntoa, kun kuvittelee, että toiset ovat kateellisia! Kaikki vaan eivät ole omakotitaloihmisiä...

muuten kyllä odotellaan joulua uudessa kodissamme (toivottavasti).

Minua ainakin ihan todella kiinnostaa toisten rakennusprojektit yms. vaikka asutaankin kerrostalossa. Itse en vain ole mikään rakentajatyyppi, joten en edes haaveile omakotitalosta. Minun unelmani on vanha kivikerrostalo! Ja toisten taloudellisten tilanteiden arvioiminen se vasta onkin hankalaa. Mekin elämme ihan tavallista elämää, emme osta kallista (tai ehkä päivittäiset ruokatarvikkeet ja lapsen vaatteet) emmekä puhu kenellekään taloudellisista asioistamme, mutta silti pärjäisimme vaikka ilman työntekoa. Eivät kaikki vaan halua sellaisia asioita tuoda julki.