Kun ei voi enää tehdä lapsia

Oletkos jo monta lasta tehnyt? Eikös sitten aleta keskittymään omaan itseen ja niihin lastenlapsiin, joita voi hoidella? 

Sitten nautitaan elämästä. Mieheni kävi juuri sterilisaatiossa, jottemme vahingossakaan pilaa mukavaa loppuelämäämme millään perheleikeillä. Ne ajat oli ja meni jo. Move on.

Minulta poistettiin kohtu silloin, kun olisin vielä voinut saada lapsen. Vaikka lapset oli tehty, oli silti yllätys, miltä tuntui, kun enää ei voinut edes leikitellä ajatuksella iltatähdestä. En ole tuntenut itseäni käyttökelvottomaksi eikä mieskään ole kanssani siksi, että olisin tehnyt mahdollisimman monta lasta. Ihan samaa tahtia mies on vanhentunut minun kanssa eikä ainakaan vielä ole ollut merkkejä, että hän haluaisi vaihtaa nuorempaan.

Lapset tehtiin ajat sitten. Nyt niitä hoidetaan aikuisiksi, vanhempi on jo. Sen jälkeen jatkan yhteistä elämää miehen kanssa.

No jos mä olisin miehelleni vain joku synnytyskone, niin saisi ilomielin häipyä. Mun arvoa ei mitata munasoluissa.

Ei, kun se on valtava helpotus. En oikeastaan aiemmin tajunnutkaan, miten paljon raskauden pelko on haitannut seksielämääni. Nyt voin nauttia seksistä täysillä. Hormonaalinen ehkäisy ei myös koskaan oikein sopinut minulle.

Sitten valitetaan av-palstalle. Senhän sinä osaat.  :)

Vierailija kirjoitti:

Ei, kun se on valtava helpotus. En oikeastaan aiemmin tajunnutkaan, miten paljon raskauden pelko on haitannut seksielämääni. Nyt voin nauttia seksistä täysillä. Hormonaalinen ehkäisy ei myös koskaan oikein sopinut minulle.

Minulle myös. Seksielämä rypi pitkään pohjamudissa, koska pelkäsin tulevani raskaaksi. Ainoa sopiva ehkäisy oli kondomi ja sekin sopi huonosti.

Kuitenkin nyt, kun mies kävi vasektomiassa, koen helpotuksen lisäksi jotain kummaa haikeutta siitä, että lapsiluku on tosiaan tämä. En haluaisi lisää lapsia. En missään tapauksessa. Silti tuntuu haikealta. Olen vielä lisääntymisiässä, joten luulen hormonien tekevän tämän.