Menee usko kunnalliseen TARHAUKSEEN!

Ja nimenomaan siihen, lasten tarhaukseen.

Lapseni käy ensimmäistä kertaa elämässään kunnallista, normaalikokoista päiväkotia. Tai itseasiassa sen esikoulua. Rauhallinen ja kiva kaveri, päiväkotielämä sujui aikanaan oikein seesteisesti ja siellä ei ollut ikinä mitään hämminkiä.

Sitten alkoi esikoulu. Joutui heti yhden lapsen silmätikuksi, jossain vaiheessa syksyä selvisi että häntä on lyöty useamman kerran eskarissa tämän toimesta, haukuttu ja huudettu. Alettiin vaatimaan, että näistä kerrotaan meille vanhemmille ja sitten sitä viestiä alkoi tulemaankin tasaisesti: tänään xxx vähän tönäisi (ja selityksiä liuta päälle miksi näin), tänään vähän näytettiin keskisormea, tänään sitä ja tätä.. Aikuiset kieltävät, että tämä olisi kiusaamista. Siis jatkuva yhteen lapseen kohdistuva väkivalta ja leikeistä poistaminen, keskarin näyttely ja haukkuminen. Aikuiset myös myöntävät, ettei omalla lapsellani ole osaa näihin tapahtumiin vaan tämä toinen lapsi vielä "vähän harjoittelee" näitä taitoja, eivätkä halua käyttää sanaa kiusaaminen tässä asiayhteydessä. He myös aina sanovat lapselleni, että yritä ymmärtää kun tämä lapsi vähän vielä "harjoittelee", sinäkin harjoittelet erilaisia asioita! Asiasta on käyty jo useampi palaveri. Heidän ratkaisu on lässytyksen jatkaminen ja kiusaamisen kieltäminen.

Myös muutama muu tapahtuma on ollut, mm. lapsi on jonkun toisen toimesta (päiväkotilainen) kaadettu pihalla niin että on lyönyt pään asfalttiin. Onneksi ei lyönyt päätä kovaa ja onneksi oli pipo.

Ihan totta. Miten selvittiin päiväkodista ilman mitään ongelmaa ja nyt joka viikko joku on satuttanut lastani ilman mitään ristiriitatilannetta? Viemme asian seuraavaksi eteenpäin, lapsi oireilee tietenkin tästä eikä halua eskarissa käydä. Onko muilla vastaavasta kokemuksia?