Olen ollut uudessa työssäni noin vuoden ja olen halunnut pois täältä noin vuoden.

Kestät ja kärsit, tai pääset leikkimään aktiivimallin kanssa. t. Hallitus ja työnantajat

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen vakituinen, oman alan työ ja täysi fiasko. Pomo ei osaa johtaa, eikä delegoida mitään eteenpäin. Haluaa tehdä kaiken itse, joten minulla ei ole mitään hajua, mitä voisin tehdä. En ole vastuussa mistään ja saan työtehtäviä ihan tipoittain ja silloin tällöin. Pomo ei kestä lorvimista ja haluaisi, että kaikki näyttävät tekevän töitä koko ajan. En todellakaan tiedä, mitä voisin tehdä! Olen kysynyt ja saan ärtyneitä, vihaisia ja tiuskivia vastauksia, että kyllä täällä tekemistä riittää - mieti itse!

Havainnollistan: firman tehtävänä olisi valmistaa makaronilaatikko helmikuun alkuun mennessä. Tiedän tasan tarkkaan, että tuohon vaaditaan uuni, paistoastia, raaka-aineet, tietty määrä aikaa jne. Voisin tehdä tuon kaiken yksin, mutta homma on jaettu siis firmassa eri osastoihin: yksi osasto pohtii hyvää uunia, toinen laadukkaita raaka-aineita jne. Minä en tiedä, mihin työhön tarttuisin ja jos tartun, joku muu on jo tekemässä tai tehnyt sen. Tai oikeastaan pomo yrittää tehdä kaiken itse ja jakaa pikkupikku hommia alaisilleen. Vaikkapa niin, että on hankkinut sen "paistoastian" ja "raaka-aineet", heittävät ne alaisille, mutta heillä ei ole käsitystä siitä, miten paistoastia toimii (koska pomo on sen itse tilannut) tai miten raaka-aineita käytetään ja missä suhteessa.

Olen todella turhautunut. Olen korkeasti koulutettu ihminen ja tunnen itseni aivan turhaksi. Tänään olen ollut 1,5 tuntia töissä ja olen printannut kolme paperia (jotka pomo käski printtaamaan). Muun ajan istun työpisteelläni ja yritän kuluttaa aikaa. Samalla pelkään, milloin pomo tulee niskan taakse katsomaan, että varmasti olen työteliään näköinen.

Oma ala ei työllistä, joten pitäisi kai olla järkyttävän kiitollinen vakituisesta, oman alan työstä, vaikken mitään opi tai saa aikaiseksi. Kuolen tänne.

Kuulostaa kyllä tutulta. Itse lähtisin pois. En tajua, miksi tuollaisesta paikasta pitäisi olla kiitollinen. Älä pilaa elämääsi.

käytä päivä aktiivisesti etsimällä uusia oman alan paikkoja. Kuluupahan päivä nopeammin.

Haluaisin lähteä pois ja haen jatkuvasti töitä, mutta koska ala on huonosti työllistävä (kertoo jotain, että tämä ensimmäinen vakituinen työpaikka tuli vasta 35-vuotiaana..), niin en uskalla. En jaksa enää sitä pätkätöiden aiheuttamaa stressiä ja huolta tulevaisuudesta. Mitään ei voi suunnitella, kun ei tiedä, onko rahaa tai aikaa tehdä jotain viikon tai kuukauden tai vuoden päästä.

Tuntuu itsekkäältä valittaa, kun moni on työtön ja minä saan palkkaa tekemättä lähes mitään. Stressaan kuitenkin enemmän kuin silloin, kun stressasin pätkätöiden haalimisesta. En saa kunnolla nukuttua, minulla on enenevässä määrin masennusoireita ja mielenkiinto kaikkea kohtaan (myös parisuhde ja perhe) alkaa olla nollissa. Vaikken "tee mitään", niin se tekemättömyys ja stressi työpäivän aikana vie kaiken energian. En jaksa tehdä työpäivän jälkeen mitään, lojun vain ja odotan seuraavaa työpäivää.

En voi tehdä mitään muutakaan työpaikalla, kuten lukea kirjaa tai mitään järkevää. Itse en ole jäänyt siitä kiinni, mutta työkaverit ovat ja pomo on ollut aivan suunniltaan. Että miten voi olla, ettei muka keksi muuta tekemistä työajalla kuin kirjan lukeminen! Eikä auta, vaikka sanoo, ettei ole perehdytetty tarpeeksi, jotta voisi olla omatoiminen ja tehdä töitä itsenäisesti. 

Firmassa on viitisenkymmentä työntekijää. Lähes kaikilla on tietty työsarka, jota tekevät omalla tahdillaan, mutta meitä peukaloiden pyörittelijöitä on kaksi. 

Niin ja yhteiskunnan tuilla pyöritään, joten ei ole mitään tulosvastuuta. Voisin helposti nipistää 10% työntekijöistä pihalle ja homma pyörisi loistavasti vähemmälläkin työntekijämäärillä, jopa innokkaammin ja tehokkaammin. Pomo pitäisi vaihtua.

ap

Vierailija kirjoitti:

käytä päivä aktiivisesti etsimällä uusia oman alan paikkoja. Kuluupahan päivä nopeammin.

Sitä lähinnä teenkin. Työhakemukset on helppo klikata pois näkyvistä, kun pomon askeleiden ääni lähenee.

ap

Mitäs siitä sitten stressaat liikoja jos kerran ei ole edes oikea työpaikka vaan "yhteiskunnan tuilla pyöritte". Leiki mukana ja koita kestää. 

Joillekin sopii sellainen työpaikka missä ei oikein tehdä mitään. Kollegalleni tuollainen olisi ihanteellinen. Se vaan hoitelee omia bisneksiä työpäivän ajan ja käy kahvilla eri puolilla taloa 😀

Vierailija kirjoitti:

Joillekin sopii sellainen työpaikka missä ei oikein tehdä mitään. Kollegalleni tuollainen olisi ihanteellinen. Se vaan hoitelee omia bisneksiä työpäivän ajan ja käy kahvilla eri puolilla taloa 😀

Mä vähän luulen, että täällä tuo toinen peukaloiden pyörittelijä on ystäväsi kaltainen. Itse en kestä tätä toimettomuutta ja turhautuneisuutta. Koen oikeasti olevani täysin turha, en kenellekään hyödyksi. Ja kun en voi tehdä mitään omia asioitakaan, en pääse kehittämään itseäni, en opi mitään uutta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siitä sitten stressaat liikoja jos kerran ei ole edes oikea työpaikka vaan "yhteiskunnan tuilla pyöritte". Leiki mukana ja koita kestää. 

Koita kestää seuraavat 30 vuotta tätä? Aika karua. Vuoden olen nyt kestänyt ja alan olla aivan loppu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siitä sitten stressaat liikoja jos kerran ei ole edes oikea työpaikka vaan "yhteiskunnan tuilla pyöritte". Leiki mukana ja koita kestää. 

Koita kestää seuraavat 30 vuotta tätä? Aika karua. Vuoden olen nyt kestänyt ja alan olla aivan loppu.

ap

Ei tietenkään, vaan hae samalla parempaa paikkaa. Ei nyt kannata työttömäksi kuitenkaan jäädä. 

Mulla oli vähän vastaava tilanne, kun aloitin vuosi sitten. Tulin töihin tilanteessa, jossa projekteja ei juuri ollut käynnissä, eikä mulla ollut mitään vastuualuetta. Työkaverikin ihmetteli, mitä mut on palkattu tekemään.

Kulutin aikaa perehtymällä firman ohjelmistoihin, mutta eipä sitäkään oikein pitkälle voi tehdä, jos ei ole konkreettisia työtehtäviä. Lueskelin manuaaleja ja selailin verkkolevyä.

Onneksi työmäärä lisääntyi muutaman kuuauden jälkeen, oli kyllä turhauttavaa.

Voisitko kysyä joltain työkaveriltasi, saisitko katsoa, kun hän tekee jonkun homman ja edes sitä kautta perehtyä vähän mahdollisiin työtehtäviin?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vähän vastaava tilanne, kun aloitin vuosi sitten. Tulin töihin tilanteessa, jossa projekteja ei juuri ollut käynnissä, eikä mulla ollut mitään vastuualuetta. Työkaverikin ihmetteli, mitä mut on palkattu tekemään.

Kulutin aikaa perehtymällä firman ohjelmistoihin, mutta eipä sitäkään oikein pitkälle voi tehdä, jos ei ole konkreettisia työtehtäviä. Lueskelin manuaaleja ja selailin verkkolevyä.

Onneksi työmäärä lisääntyi muutaman kuuauden jälkeen, oli kyllä turhauttavaa.

Voisitko kysyä joltain työkaveriltasi, saisitko katsoa, kun hän tekee jonkun homman ja edes sitä kautta perehtyä vähän mahdollisiin työtehtäviin?

Meillä on aika eriytetyt työtehtävät, joihin on eri vaatimukset (koulutus, luvat yms.). Näitä samoja töitä tekee oikeastaan kolme henkilöä ja pomon pitäisi jakaa töitä meidän kesken. Käytännössä yksi tekee jotain (luulenpa, ettei kovinkaan paljoa) ja me kaksi emme mitään - pomo tekee kaikki työt, koska ei luota keneenkään. Pomo itse hukkuu töihinsä, on kiukkuinen ja ärtynyt jatkuvasti.

Tänään olen siis printannut kolme paperia ja kirjoittanut kaksi riviä tekstiä yhteen dokumenttiin. Vielä olisi reilut neljä tuntia työaikaa jäljellä.

ap

Ap tässä taas. Olen lähettänyt nyt melkein kahdessa kuukaudessa 52 työhakemusta. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun. Voin todella huonosti. Paino on noussut 9 kiloa tammikuusta. En jaksa mitään, nukun huonosti ja syön mitä sattuu. Viikonloppuisin en jaksa käydä edes suihkussa, enkä nähdä ketään. 

Alkoholi on alkanut maistua useammin, kun ajattelen sen rentouttavan illalla ja saisin paremmin unen. 

En uskalla edes mennä työterveyslääkärille puhumaan asiasta, koska pelkään työpaikkani puolesta niin paljon. Mielenterveys ei todellakaan kestä sitä, että irtisanoutuisin vakituisesta työstäni. Ei ole mitään taetta sille, että saisin enää ikinä mitään vakituista työtä mistään. Tai töitä ylipäätään.

Käytin viime kuussa lähemmäs 200 euroa lottoon ja Eurojackpottiin. Tuntui siltä, ettei tästä tilanteesta ole mitään ulospääsyä, mutta lottovoitto olisi sellainen. Hukkaan menivät nekin rahat.

Yritän jaksottaa viikkoni pienempiin osiin, jotta kestäisin arkipäivät. Merkitsen pieneen vihkooni rukseja ajan kuluksi, jotta näkisin ajan menevän eteenpäin. Nyt on viikko jo melkein puolivälissä, puolen tunnin päästä on tasan yhtä monta ruksia ruksittu kuin ruksimatta tältä viikolta. Odotan viikonloppua, jolloin voin vain olla perheeni kanssa. Vaikken jaksakaan tehdä heidän kanssaan mitään, mutta eipä ole sellainen jännittynyt stressiolo koko ajan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs siitä sitten stressaat liikoja jos kerran ei ole edes oikea työpaikka vaan "yhteiskunnan tuilla pyöritte". Leiki mukana ja koita kestää. 

Koita kestää seuraavat 30 vuotta tätä? Aika karua. Vuoden olen nyt kestänyt ja alan olla aivan loppu.

ap

Tiedän tuon tunteen. Itse vaihdoin määräaikaisuuden perusteella eri yksikköön ja käytännössä samaan työn kuvaan, mutta ero kuin yöllä ja päivällä. Aiempi työ oli kiireista ja stressaavana pidettyä, mutta tykkäsin, koska onnistumisen ja vaikuttamisen kokemuksia sai jatkuvasti. Sai haastaa itseään. Kun kuitenkin tietty aika on kulutettavana, on antoisaa jos saa tehdä merkittävää työtä.

Uudessa paikassa tiimi teki minimin, eikä itsellekään tehtävää oikein riittänyt, kulttuuri torppasi työnteon "kiireellä ja resurssien puuttumisena", paneutumista katsottiin pahalla, koska silloin on riskinä joutua oikeasti hommiin. Omaa arvomaailmaa vastaan hankaava ilmapiiri alkoi kuluttaa, huomasin juuri samat, vapaa-aikaan ulottuvat oireet, kuin sinulla. Jatkuva epämääräinen huono omatunto seuralaisena. Työkaverit näyttivät tykkäävän, kun työ ei ollut liian rasittavaa ja aikaa "verkostumiseen" jäi. Työ on itsenäisenä asiantuntijana toimimista työryhmässä, kollega sanoi, ettei häntä haittaa, kun muut kertovat mitä tehdä. Itse ajattelen, että on tämän asiantuntijuuden hukkaan heittämistä toimia jouksupoikana toimijoiden välillä, etenkin kun muilla ei ole näkemystä ydintehtävästä eri ammattialojen edustajina. Vaihdoin paikkaa ja olen tyytyväisempi elämään, työ ei ole kaikki, mutta parhaimmillaan se voi inspiroida. Mieti mihin käytät kolmasosan elämästäsi ja miten se muokkaa (tai ei) ajatuksiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vähän vastaava tilanne, kun aloitin vuosi sitten. Tulin töihin tilanteessa, jossa projekteja ei juuri ollut käynnissä, eikä mulla ollut mitään vastuualuetta. Työkaverikin ihmetteli, mitä mut on palkattu tekemään.

Kulutin aikaa perehtymällä firman ohjelmistoihin, mutta eipä sitäkään oikein pitkälle voi tehdä, jos ei ole konkreettisia työtehtäviä. Lueskelin manuaaleja ja selailin verkkolevyä.

Onneksi työmäärä lisääntyi muutaman kuuauden jälkeen, oli kyllä turhauttavaa.

Voisitko kysyä joltain työkaveriltasi, saisitko katsoa, kun hän tekee jonkun homman ja edes sitä kautta perehtyä vähän mahdollisiin työtehtäviin?

Meillä on aika eriytetyt työtehtävät, joihin on eri vaatimukset (koulutus, luvat yms.). Näitä samoja töitä tekee oikeastaan kolme henkilöä ja pomon pitäisi jakaa töitä meidän kesken. Käytännössä yksi tekee jotain (luulenpa, ettei kovinkaan paljoa) ja me kaksi emme mitään - pomo tekee kaikki työt, koska ei luota keneenkään. Pomo itse hukkuu töihinsä, on kiukkuinen ja ärtynyt jatkuvasti.

Tänään olen siis printannut kolme paperia ja kirjoittanut kaksi riviä tekstiä yhteen dokumenttiin. Vielä olisi reilut neljä tuntia työaikaa jäljellä.

ap

Eli toimit sihteerinä. Pyydä pomolta työtehtävien kuvaus, ja kerro sen pohjalta perustellen, missä osaisit ja voisit ottaa vastuuta. Ehkä tämä herättää häntä ajattelemaan missä voisi teitä hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vähän vastaava tilanne, kun aloitin vuosi sitten. Tulin töihin tilanteessa, jossa projekteja ei juuri ollut käynnissä, eikä mulla ollut mitään vastuualuetta. Työkaverikin ihmetteli, mitä mut on palkattu tekemään.

Kulutin aikaa perehtymällä firman ohjelmistoihin, mutta eipä sitäkään oikein pitkälle voi tehdä, jos ei ole konkreettisia työtehtäviä. Lueskelin manuaaleja ja selailin verkkolevyä.

Onneksi työmäärä lisääntyi muutaman kuuauden jälkeen, oli kyllä turhauttavaa.

Voisitko kysyä joltain työkaveriltasi, saisitko katsoa, kun hän tekee jonkun homman ja edes sitä kautta perehtyä vähän mahdollisiin työtehtäviin?

Meillä on aika eriytetyt työtehtävät, joihin on eri vaatimukset (koulutus, luvat yms.). Näitä samoja töitä tekee oikeastaan kolme henkilöä ja pomon pitäisi jakaa töitä meidän kesken. Käytännössä yksi tekee jotain (luulenpa, ettei kovinkaan paljoa) ja me kaksi emme mitään - pomo tekee kaikki työt, koska ei luota keneenkään. Pomo itse hukkuu töihinsä, on kiukkuinen ja ärtynyt jatkuvasti.

Tänään olen siis printannut kolme paperia ja kirjoittanut kaksi riviä tekstiä yhteen dokumenttiin. Vielä olisi reilut neljä tuntia työaikaa jäljellä.

ap

Eli toimit sihteerinä. Pyydä pomolta työtehtävien kuvaus, ja kerro sen pohjalta perustellen, missä osaisit ja voisit ottaa vastuuta. Ehkä tämä herättää häntä ajattelemaan missä voisi teitä hyödyntää.

Olen lukuisia kertoja joutunut tilanteeseen, jossa olen alkanut tehdä jotain täysin minulle kuuluvaa työtä, mutta pomo onkin tehnyt sen jo. Eli kun olen ollut tallentamassa jotain tekemääni raporttia koneelle oikeaan kansioon, sieltä löytyykin pomon esim. lomalla tai viikonloppuna tekemä työ. En koskaan tee töitäni myöhässä, enkä vitkuttele, siitä ei ole kyse. Pomo vaan tekee usein näitä kellon ympäri, eikä edes kerro meille tehneensä niitä.

Tänään olen vastannut yhteen sähköpostiin. Muun ajan olen katsellut työpaikkoja ja osallistunut Facebookin kilpailuihin.

ap

Kääk! Kuulostaa ihan minun entiseltä työpaikaltani!

Siellä oli juuri tuollaista ja olin tulla hulluksi. Sen lisäksi, ettei ollut tekemistä, jokainen ½ tuntia työpäivästä piti raportoida. Meidät oli kaikki laitettu johonkin asiakasprojektiin ja puolen tunnin tarkkuudella piti kertoa mitä oli oli tehnyt siihen. Eli toisin sanoen nämä tunnit, joina en tehnyt mitään kun ei ollut mitään tekemistä, laskutettiin asiakkaalta yli 100 euroa/tunti.

Lopulta otin loparit ja olin työttömänä vähän aikaa.  Sitten pääsin yhteen pätkätyöhön ja vuoden päästä minut vakinaistettiin siinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vähän vastaava tilanne, kun aloitin vuosi sitten. Tulin töihin tilanteessa, jossa projekteja ei juuri ollut käynnissä, eikä mulla ollut mitään vastuualuetta. Työkaverikin ihmetteli, mitä mut on palkattu tekemään.

Kulutin aikaa perehtymällä firman ohjelmistoihin, mutta eipä sitäkään oikein pitkälle voi tehdä, jos ei ole konkreettisia työtehtäviä. Lueskelin manuaaleja ja selailin verkkolevyä.

Onneksi työmäärä lisääntyi muutaman kuuauden jälkeen, oli kyllä turhauttavaa.

Voisitko kysyä joltain työkaveriltasi, saisitko katsoa, kun hän tekee jonkun homman ja edes sitä kautta perehtyä vähän mahdollisiin työtehtäviin?

Meillä on aika eriytetyt työtehtävät, joihin on eri vaatimukset (koulutus, luvat yms.). Näitä samoja töitä tekee oikeastaan kolme henkilöä ja pomon pitäisi jakaa töitä meidän kesken. Käytännössä yksi tekee jotain (luulenpa, ettei kovinkaan paljoa) ja me kaksi emme mitään - pomo tekee kaikki työt, koska ei luota keneenkään. Pomo itse hukkuu töihinsä, on kiukkuinen ja ärtynyt jatkuvasti.

Tänään olen siis printannut kolme paperia ja kirjoittanut kaksi riviä tekstiä yhteen dokumenttiin. Vielä olisi reilut neljä tuntia työaikaa jäljellä.

ap

Eli toimit sihteerinä. Pyydä pomolta työtehtävien kuvaus, ja kerro sen pohjalta perustellen, missä osaisit ja voisit ottaa vastuuta. Ehkä tämä herättää häntä ajattelemaan missä voisi teitä hyödyntää.

Aivan. Mietit keskustelunavauksen valmiiksi siltä kannalta, että miten voisit auttaa pomoa. Hänellä on on ehkä pelko oman paikan menetyksestä eikä siksi uskalla delegoida. Tyypillistä julkista sektoria.

Ulkomailla voisi olla sinulle enemmän mahdollisuuksia.