Kuuluuko imetyksen olla ihan kamalaa taistelua koko ajan?

Tsekkauta suun jänteet. Meillä loppui taistelut siihen. Nyt imetystä, joka ihan mukavaa nykyään, jo 9kk.

Vierailija kirjoitti:

En kerta kaikkiaan pysty tajuamaan että miksi imetystä ei voi lopettaa jos se on hirveää taistelua, keinot on loppu, ja erityisesti jos se haittaa äidin henkistä tilaa ja aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä vauvaa (ja usein ärtymyksestä johtuen muuta perhettä) kohtaan. Kai nyt seesteisyys, onnellisuus ja rakastava ja lämmin äitiys on paljon tärkeämpää vauvalle kuin rintaruokintaan takertuminen?

Ei siihen tarvitse takertua, mutta monet luovuttavat niin helposti ja ne jotka eivät luovuta kiittelevät itseään myöhemmin. Kaikki imetys on tärkeää, oli se sitten 2 viikkoa tai 2 vuotta. Itsellä oli myös ongelmia mutta olin päättänyt että imetys on lahja jonka haluan antaa lapselleni ja näin tein, hammasta purren. 3kk:n kohdalla ei maitomäärä ole edes tasaantunut vielä. Ap, nautihan iltaisin vaikka suklaata ja vettä ennen imetystä, auttavat herumiseen. Ja jos nyt päätät vaihtaa korvikkeeseen niin eihän se maata kaada, teet niinkuin tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme kuukautta tätä taistelua käynyt. Joskus onnistuu siedettävästi, silloinkin pitää olla tissit ihan täynnä ja en saa itse liikahtaakaan ettei prinsessa vaan häiriinny yhtään. Näin ollen asennot on järkyttävän huonoja. Tuo on siis se miten sujuu parhaiten. Yöllä syö luojan kiitos puoliunessa melko normaalisti. Aamut ja illat ihan kamalaa huutoa rinnalla. Pakko antaa yöksi korviketta tai muuten se ei lopeta huutoa. Pelkään että mun suhde lapseeni tulee olemaan ihan paska, koska koen että hän on lähinnä ärsyttävä. Syyllistäviä kommentteja odotellessa.

No imetä makuultaan ja tarkista imetysasento. Vinkkejä löytyy netistäkin ihan imetys hakusanalla.

Älä nyt korviketta anna jos sulla jo rinnat täynnä..

Iltaisin ei siis todellakaan ole täynnä. Eikä sitä huutoa kuunnellessa kyllä mitkään oksitosiinit virtaa millään. :(

Ap

Jos ongelma on nimenomaan iltaisin, anna korviketta. Mun poika lopetti yösyömiset 4 kk iässä, mutta se vaati ihan hirveää tankkaamista iltaisin. Mikään oma maito ei olisi riittänyt. Ja poika teki sen siis itse, että vaati lisää ja lisää, ja sitten nukkui 8 h. Oli vielä esikoinen, niin olin vähän äimänä, mikä lapsella on. Mutta tuon jälkeen jouduin heräämään öisin enää keskimäärin kerran ..... kuukaudessa :))))

Vierailija kirjoitti:

En kerta kaikkiaan pysty tajuamaan että miksi imetystä ei voi lopettaa jos se on hirveää taistelua, keinot on loppu, ja erityisesti jos se haittaa äidin henkistä tilaa ja aiheuttaa negatiivisia fiiliksiä vauvaa (ja usein ärtymyksestä johtuen muuta perhettä) kohtaan. Kai nyt seesteisyys, onnellisuus ja rakastava ja lämmin äitiys on paljon tärkeämpää vauvalle kuin rintaruokintaan takertuminen?

Tällä palstalla esitetään usein juuri tuo sinun kärjistyksesi: imettävä äiti vihaa vauvaansa ja koko perhettä, mutta imetyksen lopetettuaan hänestä tulee lämmin ja rakastava malliäiti.

En sano, etteikö jollekulle olisi voinut näin käydäkin. Mutta kaiken kaikkiaan äitiys on monimutkainen kimppu uusia tunteita varsinkin esikoisen kohdalla, eikä imetyksen lopettaminen välttämättä ole patenttiratkaisu äidin mielialan tai kiintymyssuhteen korjaamiseen. Hormonaalisesti katsoen imetyksellä on monen kohdalla paljon hyviä vaikutuksia esimerkiksi yöuneen. On sitten yksilöllistä, ylittävätkö imetyksen plussat sen miinukset.

Väkisin ei tietenkään pidä imettää.

Muistuipa mieleen, meidän esikoinen oli alusta asti aika tissitakiainen. Iltasyötöt kestivät parhaimmillaan neljäkin tuntia (söi, torkkui, lupsutteli, ei kelvannut tutti ja välillä itkettiin ja röyhtäiltiin ja taas jatkettiin). Tein mukavan imetyspesän sohvalle, viereen vesipullo, keksejä ja suklaata, telkkari päälle. Ei raivostuttanut enää istua nököttää paikallansa "toimettomana". Onneksi ei tuolloin ollut muita lapsia! Luulin kanssa, ettei oma maito riitä mutta niin vaan homma helpottui noin 4-5kk iässä ja imetin lopulta yli yksivuotiaaksi.

Omaan kokemukseen pohjaten, suosittelisin vielä jatkamaan imetystä jos koet sen tärkeäksi. Vauvoilla on yleensä vielä 3kk iässä tiheänimunkausi, jolloin rinnalla roikuttaisiin entistäkin enemmän. Meillä esikoinen oli rapeat 12h vuorokaudesta rinnalla (ja lopun ajan sylissä) vielä tuossa iässä. Kyllä siinä monet tuskastumiset tuli koettua mutta nyt muistelen jo lämmöllä :D. Se on lopulta lyhyt aika, se vauvavuosikin vaikka ajoittain voi minuutitkin tuntua pieneltä ikuisuudelta.

Kuulostaa tutulta. Meilläkin oli tosi temperamenttinen vauva ja vaikka maidontuotanto oli ihan ok, pikku kiukkupussivauvamme oli niin vaativa asiakas että imetys oli pelkkää itkuhuutoa koko sen 6kk mitä sitä jatkui. Haaveilin yli vuoden imetyksestä mutta vauvan olessa 2kk olin jo aivan kypsä koko touhuun.

On hyvä että nykyään kannustetaan yrittämään imetystä vaikka siinä olisi ongelmia, mutta rajansa kaikella. Jos tuntuu että olet jo tehnyt kaikkesi ja imetys on silti pelkkää huutoa, en suosittele jatkamaan. Minä jatkoin liian pitkään koska ajattelin että teen itse jotain väärin. Tuntuu että missään ei sanota että myös vauva voi olla niin hankala että imetys ei hänen takiaan onnistu ja että äiti ei voi asialle mitään.

Kannattaa lopettaa ennen kuin alat siirtämään negatiivisia tunteita vauvaasi. Minun ja vauvani suhde parani ihan hirveästi imetyksen loputtua. Muista että vaikka asia tuntuu nyt maailmaa suuremmalta, se jää pian taka-alalle. Minä koin suurta syyllisyyttä ja imettäviä äitejä nähdessäni minua nolotti kaivaa pullo esiin. Nyt lapseni on 2-vuotias ja en ole ajatellut imetyshommia yli vuoteen. 

Tsemppiä, älä vedä itseäsi piippuun. Lapsesi tulee tarvitsemaan rakkauttasi ja jaksamistasi vielä pitkään, ei ole mitään ideaa uuvuttaa itseään jo imetykseen. Ja vinkkinä tuleviin vuosiin: aina tulee olemaan jotain mistä podet huonoa omaatuntoa. Imetys, tutti, yöunet, päiväunet, sokeri, suola, päivähoito, you name it. Kannattaa heti alkuun opetella sallivainen ja lempeä asenne itseään kohtaan :). 

Puolen vuoden ikään mahtuu paljon ongelmia jotka voidaan panna tietämättään imetyksen piikkiin. Esim. allergiat, koliikki.

Allergiat ovat hankalin todeta. Äiti syö sopimatonta ja vauvalla tulee vatsa kipeäksi. Osa vauvoista maistaa maidosta allergeenin.

Koliikki tulee iltaisin ja vatsan väänteissä on hankala syödä.

Kirjoitin pitkän viestin siitä, mitä kaikkea tässä on jo yritetty. On eri asennot (ei suostu kuin tietyllä tavalla olemaan, silloin olen itse huonossa asennossa ja selkä väsyy), syömiset, juomiset, tutilla yritetty rauhoittaa, pumpattu omaa maitoa sen mitä nyt tulee, yritetty laittaa nukkumaan, jos huutaakin vaan väsymystään, jne. Rauhoittuu vasta pullosta. Viesti ei koskaan tullut tähän ketjuun näköjään. Nytkin ahdistaa valtavasti kun tiedän että vauva herää kohta päiväunilta. Ei siinä mitään jos olisikin tiheän imun kausi menossa. Mieluummin sitten imettäisin vaikka 24 tuntia vuorokaudessa, jos se vaan sujuisi ja vauva söisi, mutta kun tuo ei suostu kertakaikkiaan imemään rintaa. Tämä on johtamassa siihen, että tuon imetystaistelun lisäksi ei kiinnosta muuten viettää aikaa vauvan kanssa. Surullista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Puolen vuoden ikään mahtuu paljon ongelmia jotka voidaan panna tietämättään imetyksen piikkiin. Esim. allergiat, koliikki.

Allergiat ovat hankalin todeta. Äiti syö sopimatonta ja vauvalla tulee vatsa kipeäksi. Osa vauvoista maistaa maidosta allergeenin.

Koliikki tulee iltaisin ja vatsan väänteissä on hankala syödä.

Tuskin on allergiaa, koska pullosta vetää omaakin maitoa kuin viimeistä päivää ja sitten rauhoittuu.

Ap

Meillä vauva teki rintaraivarit kun erehdyin syömään sipulista ruokaa.

Ei kuulu,siirry vastikkeeseen.Silläkin kasvaa ihan kunnon ihmisiä.

Pyydä oksitosiinilääkitys,  niin maitoa heruu ja vauva ei ainakaan sen takia kiukkua. En tajua, miksi siitä mahdollisuudesta ei puhuta missään, aina vaan ne tavanomaiset kaljat, vedet, mehut, suklaat, pesimiset, maratonimettämiset jne.   Kun vauva kiukkuissaan huutaa, ja äiti epätoivoissaan yrittää keksiä mikä ihme auttaisi, se ei tosiaankaan edesauta "luonnollista" herumisrefleksiä.  Varsinkin jos rinnat ovat vereslihalla. Se onnistuu vain, kun on rentoutunut ja rauhallinen. Oksitosiini auttaa. Kun tilanteen saa rauhoitettua, itseluottamus palautuu ja pääsee pois suorittamisen kierteestä. 

Ihmiset tekevät imetyksestä liian suuren numeron. Tuhannet sukupolvet ovat imettäneet ennen meitä. Vauvalle annetaan maitoa ja siinä se. Kyllä on kumma, jos siitä saa ongelman aikaiseksi. En voi sietää sitä, että neuvolassa puhutaan jostain imetystukihenkilöistä, kun asia on tämän tasoinen. Eläinkin osaa imettää. Eihän siinä tarvitse tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu. Mulla ei ollut hankalaa kuin maidonnousu, kun rintoihin sattui. Ja suihkutissit toki mutta niihin sain apua imetystuesta ja just päästin harsoon sen suihkun, en vauvan suuhun.

Olkaa ihot vastakkain, oksitosiini helpottaa imetystä. Imetä usein. Ota yhteys Imetystukipuhelimeen ja pyydä esim kotikäynti jos ei muu auta. Helpompaa tää on kuin pullolla pelaus jos onnistuu. Voimia!

Tällaista viestiä juoksee viimeinenkin vela pakoon. Kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu,siirry vastikkeeseen.Silläkin kasvaa ihan kunnon ihmisiä.

Hoito- vai rahoitusvastikkeeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu,siirry vastikkeeseen.Silläkin kasvaa ihan kunnon ihmisiä.

Hoito- vai rahoitusvastikkeeseen?

Lasoliin ,tenttua ei enää myydä.

Tyttöjen elämä on alusta asti vaikeaa.

Hurjasti tsemppiä, älä vielä luovuta!

Mulla oli lapsen kanssa ihan karseita rintaraivareita välillä, ei ollu yks tai kaks kertaa kun kumpikin lopulta itki, pahimmillaan taisi olla joskus 8-kuisena, sitä ennenkin.

Meillä varmaan kanssa vauvaa ärsytti hidas heruminen, joten otin tavaksi "pyöritellä" ja nyhtää nännejä ennen imetystä niin kauan, että maito lähti herumaan, ja sitten vasta vauva rinnalle. Myöhemmin, kun tilanne oli jo vähän helpompi, vauva oli rinnalla ja pyörittelin vapaata nänniä, niin lähti herumaan helpommin.

Et todellakaan ole ainoa imetysturhautuja! Me lopulta saatiin homma sujumaan, vähän vaille parivuotiaaksi sitten imetin, toki enää vain iltatissiä silloin.

No, itsellä se oli aikoinaan tuskaa ja taistelua. Koko ajan. Muodot vain vaihtelivat. Oli heikkoa herumista, rintatulehdusta, sammas vauvan suussa, vauva puri kun tuli hampaita, itkua ja hammastenkiristystä kaikissa muodoissaan. Jatkoin kummankin lapsen kanssa yli vuoden. Jälkeenpäin ajateltuna hölmöläisten hommaa, mutta kun hyvä äiti imettää niin silloin se s*****a imettää!

Älä nyt ainakaan ketään ulkopuolista ajattele. Sun homma on ruokkia se lapsi, joko rinnasta tai pullosta! Ja se mistä sen ruokit ei kuulu yhtään kellekkään ulkopuoliselle.

Itse imetin muutaman kk. mutta kun tuli mitta täyteen, lopetin eikä kukaan ihmetellyt mitään! Älä välitä muista vaan tee kuten hyvältä tuntuu!