esimiehen reaktio raskauteen

Ei onnitellut, totesi alkavansa miettimään sitten sijaista.

"Voi vittu, ei kai se o mun?!"

Iloisesti onnitteli.

Kyseli myös vointia raskauden edetessä ja pyysi ilmoittamaan, jos tarvitsen kevennystä työtehtäviin.

Kaksi kertaa ollut tuossa tilanteessa. Ekalla kerralla silloinen esimies oli itse suurperheellinen (mies) ja kertoili pitkät pätkät kuinka ihania lapset ovat. Toiseksi oli helpottunut kun olin kyseisen esimiehen alaisena määräaikaisena (olin vakkari mutta tein sijaisuutta toisella osastolla) ja oli jo pohtinut mihin tehtäviin palaan kun sijaisuus päättyy, nyt ei sitä tarvinnut miettiä.

Toisella kertaa ja toisessa työpaikassa, esimies (nainen) onnitteli, mutta seuraava kommentti oli, että miten hän nyt pärjää kun en ole auttamassa. Onneksi meillä oli tosi pätevä harjoittelija tekemässä opinnäytetyötään ja ehdotin häntä sijaisekseni. Teemme edelleen yhdessä töitä, sillä hän jäi sitten vakituiseksi äitiyslomani jälkeen. Ihan huipputyyppi, esimies onkin jo tässä välissä vaihtunut.

"Asia selvä, toimita paperit palkanlaskentaan, sijainen aloittaa 2 vko kuluttua, joten tyhjennä pöytäsi".

Toki oli ihan oma vika, että menin kertomaan asian viimetingassa eli lähtiessäni kesälomalle.

Hienosti otti pomoni. Pelkäsin kertoa hänelle aluksi. Ajattelin ottaa lopputilin ennemmin. Sitten kerroin, että lapsi tulee sillon ja sillon. Pomo alkoi kertomaan omia kokemuksia, kun hänen vaimonsa alkoi odottaa lasta. Aitoa hehka silmissä kertoi ja onniteli minua raskaudesta. Sanoi että teet niin pitkään kun itse haluat ja ilmottele, kun on aika lähteä. Tulet sitten takaisin kun on se aika. Ja menin takaisin kahhden vuoden jälkeen.

Sanoi että älä Pertti puhu paskaa. Asiasta ei sen koommin puhuttu.

Onnitteli ja oli iloinen. Tosin ilmoitus oli melkeinpä pelkkä muodollisuus, määräaikaisuuteni loppui kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, joten hirveästi ennakoimattomia järjestelyjä ei tarvinnut tehdä.

Onniteli ja muistutti, että määräaikaisuutta ei tulla jatkamaan, vaikka vetoaisin raskauteen.