Luulin ennen että uhriutumisen takana on empatian kaipuu

Vierailija kirjoitti:

En nyt väitä että kaikki kaltoinkohtelu on pelkkää uhriutumista, mutta selvästi tuo uhrin asema jostain syystä houkuttaa monia. Tajusin vähän aikaa sitten että sillä tavoitellaankin valtaa. Mitä suurempaa vääryyttä ihminen kokee, sitä suurempi oikeus hänellä on esittää vaatimuksia. Ei sillä mitään empatiaa edes haluta, vaan valtaa.

Kannattaa miettiä, minkä takia ihminen haluaa valtaa ja ovako kaikki muut niin hirveän uhreja, että antavat sitä toiselle heti, jos tämä vähänkin sitä haluaa. Vastuunsa on jokaisella olla antamatta kellekään valtaa, ei voida vain syyttää uhriutujaa.

Ja siis uhriutuja on voinut oll elämässään niin sorretussa asemassa, että todellakin tarvitsee kaiken valan mitä saa. Jos lähellä on vain tavallisia ihmisiä, niin nämähän eivät luovuta toiselle valtaa, joka tälle kuuluisi, siksi monien "on pakko" uhriutua.

En kertakaikkiaan käsitä ininää ja itkua uhriutujista vallankäyttäjinä, sehän vain kertoo sen, ettei valittaja hallitse itseään, kun pelkää toisen saavan vallan itseltään. Jonka toiselle siis menet ITSE antamaan. Oma valintasi antaa uhriutujalle valtaa.

t.kristallikissa

Ei,  vaan et ole ymmärtänyt sitä, että uhri ajattelee asioista eri tavalla. Hänellä ei ole samaa perhettä eikä samoja kokemuksia kuin sinulla vaan ainoastaan omat huonot kokemuksensa. Hän ei manipuloi eikä käytä valtaa vaan hän ei ole vielä löytänyt uusia näkökulmia ja suhtautumistapoja asioihin. Siksi uhri monesti ulkopuolisen silmin "jää uhrin asemaan" ja jauhamaan tilanteita. Tarvitaan uusia työkaluja, että voi kaivaa itsensä vapauteen.