Lue keskustelun säännöt.
Mies kertoi muuttavansa yli 50km päähän jossen suostu muuttamaan hänen luokseen?!
01.01.2018 |
Miehen kanssa yritettiin keskustella tulevaisuudesta. Hänellä ei kuulemma ole varaa asua enää pitkään yksin asunnossaan vaan minun olisi muutettava hänen luokseen kun kuulemma on halpaa asumista eikä parempaa saada meidän tuloilla. Jossen suostu niin hän kuulemma joutuu muuttamaan n 60km päähän pikkupaikkakunnalle. Välimatka tekisi mm lapsenhoidon mahdottomaksi eli lapsen hoito näemmä jäisi 100% minulle. Mitä mieltä tilanteesta? Katson tietysti omasta näkökulmasta mutta yhteinen asunto ei käy, se on hänen asunto tai käytännössä ero. Suhde ei onnistuisi hänen asuessaan siellä pikkupaikkakunnalla. Jo nyt mies käynyt viime aikoina tosi vähän minun luona kun kuulemma mm hankalaa ja eihän hän ole muuttamassa. Kaikki riski minulla jos yhteisasuminen ei suju enkä edes pidä asunnosta. Onko hän kohtuuton ja mikä olisi molemmille reilu vaihtoehto? Hänellä omistus, minulla vuokra mutta koiria joten asunnon löytäminen eron jälkeen saattaisi olla vaikeaa. Nykyiseen meni kuukausia. Tuntuu että suhde on miehelle se ja sama jos valmis uhkailemaan muutolla ja erolla jossen muuta.
Kommentit (17)
Mies järjestelee taloutensa niin, että selviää maksuistaan. Kuinka, on hänen ongelmansa. Pankeista saa lyhennysvapaata ja lainaerät voi laskea uusiksi. Tietenkään et lähde mihinkään kiristykseen, mitään suhdetta ei sille (tai miehen ehdottamalle hyöty)pohjalle kannata edes yrittää rakentaa. 50 km on ihan kohtuullinen matka etävanhemmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti siltä kannalta, että onko uhkailu hyvä tapa aloittaa yhteiselo.
Ja hups, tiedätkin jo vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi. Miksei hän muuta sinun luoksesi? Voit helpommin potkia hänet ulos jos tulee ongelmia kun asunto on sinun.
Mulla vain pienehkö kaksio, joten tänne ei mahdu kolmea, ei edes kahta aikuista. Oli täällä yhdessä vaiheessa mutta ei ilmeisesti viihtynyt. Elää hyvin eri rytmissä ym. Hän voisi tietysti teoriassa vuokrata omansa ja asua täällä mutta tilaa oli aidosti liian vähän. Asunto kuitenkin minun tarpeisiin niin hyvä kun tällä kuukausivuokralla voi löytää eli en halua luopua... Muutenkin tuntuu kiristykseltä. Hänellä siis aika iso laina eli vapaata tms ei voi ottaa mutta ei suostu edes harkitsemaan vaihtoa yhteiseen tai pienempään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi. Miksei hän muuta sinun luoksesi? Voit helpommin potkia hänet ulos jos tulee ongelmia kun asunto on sinun.
Mulla vain pienehkö kaksio, joten tänne ei mahdu kolmea, ei edes kahta aikuista. Oli täällä yhdessä vaiheessa mutta ei ilmeisesti viihtynyt. Elää hyvin eri rytmissä ym. Hän voisi tietysti teoriassa vuokrata omansa ja asua täällä mutta tilaa oli aidosti liian vähän. Asunto kuitenkin minun tarpeisiin niin hyvä kun tällä kuukausivuokralla voi löytää eli en halua luopua... Muutenkin tuntuu kiristykseltä. Hänellä siis aika iso laina eli vapaata tms ei voi ottaa mutta ei suostu edes harkitsemaan vaihtoa yhteiseen tai pienempään. Ap
Kaksi viimeistä virkettä ovat vastaus kysymykseesi. Mies voi muuttoa suunnitellessaan ottaa laskelmissaan huomioon myös elatusmaksut, jos aikoo jättää lapsen hoidon 100% sinulle. Se 60 km ei välttämättä tule halvemmaksi. Yhteiselo uhkailijan, huonon taloudenpitäjän ja potentiaalisen huonon isän kanssa (kuinka kevyesti se lapsi jääkään) taas....mieti nyt vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi. Miksei hän muuta sinun luoksesi? Voit helpommin potkia hänet ulos jos tulee ongelmia kun asunto on sinun.
Mulla vain pienehkö kaksio, joten tänne ei mahdu kolmea, ei edes kahta aikuista. Oli täällä yhdessä vaiheessa mutta ei ilmeisesti viihtynyt. Elää hyvin eri rytmissä ym. Hän voisi tietysti teoriassa vuokrata omansa ja asua täällä mutta tilaa oli aidosti liian vähän. Asunto kuitenkin minun tarpeisiin niin hyvä kun tällä kuukausivuokralla voi löytää eli en halua luopua... Muutenkin tuntuu kiristykseltä. Hänellä siis aika iso laina eli vapaata tms ei voi ottaa mutta ei suostu edes harkitsemaan vaihtoa yhteiseen tai pienempään. Ap
Kaksi viimeistä virkettä ovat vastaus kysymykseesi. Mies voi muuttoa suunnitellessaan ottaa laskelmissaan huomioon myös elatusmaksut, jos aikoo jättää lapsen hoidon 100% sinulle. Se 60 km ei välttämättä tule halvemmaksi. Yhteiselo uhkailijan, huonon taloudenpitäjän ja potentiaalisen huonon isän kanssa (kuinka kevyesti se lapsi jääkään) taas....mieti nyt vielä.
Ajatellut muuttaa sen verran pitkälle ja pienempään että uusi asunto olisi velaton. Kai siitä voisi elareitakin sitten maksaa. Olen oikeasti järkyttynyt että mies voi edes sanoa tuollaista ääneen. Ilmeisesti suhde ja lapsi hänelle aivan sama? Itse haluaisin asua lähellä lastani ja niin moni tietämäni etävanhempi haluaa... Mikään tarhaan vienti / haku ei onnistu 60km päästä. :( Kehtasi vielä sanoa että haluaa olla meidän kanssa jos muutetaan hänen luokseen ja jos se sujuu. En käsitä miten olen tässä tilanteessa. Lasta odotettiin vuosia ja kävimme hoidoissakin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yön yli nukuttuani ( käytännössä valvottuani) tuntuu että tilanteeseen on saatava selvyyttä. En tiedä jos lapsen sukupuolikin vaikuttaa ettei se kiinnosta. Tuntuu tosi vaikealta ajatella muuttoa, koska mies syksyn meni omilla asioillaan. Muutaman kerran auttanut jossakin asiassa, mutta ei ymmärrä liitoskipuja tms. Ei tule enää minun asunnolle edes käymään ja kun pyysin voisiko vähän hieroa niin sanoi että se ei tunnu hänestä hyvältä. Kuinkahan avuttoman vauvan hoito jota pitäisi pyyteettömästi jaksaa hoitaa... :( miten mies ajattelee että uskaltaisin luopua asunnostani. Läheisyyttäkään ei ole ja sitä olisin raskaana niin kaivannut. Ap
Mä en ymmärrä tuota että lasta on kaivattu ja hoidoissakin käyty vaikka suhde on aivan keskenkasvuinen?
Ilmeisesti halusit ennen kaikkea lapsen. Ja siinä se lapsi nyt sitten on. Perhehän te ette missään tapauksessa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti siltä kannalta, että onko uhkailu hyvä tapa aloittaa yhteiselo.
Ja hups, tiedätkin jo vastauksen.
Tosiasian toteaminen ei ole uhkailua.
Kerrotko vähän teidän taustoista eli minkä ikäisiä olette, kuinka päädyitte yhteen ja tekemään lapsen? Ettekö keskustellut tästä asiasta jo kun odotit lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä koko juttua. Siis lapsi tehty vaikka yhteiselo ei ole sujunut!
Tosi epämääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Yön yli nukuttuani ( käytännössä valvottuani) tuntuu että tilanteeseen on saatava selvyyttä. En tiedä jos lapsen sukupuolikin vaikuttaa ettei se kiinnosta. Tuntuu tosi vaikealta ajatella muuttoa, koska mies syksyn meni omilla asioillaan. Muutaman kerran auttanut jossakin asiassa, mutta ei ymmärrä liitoskipuja tms. Ei tule enää minun asunnolle edes käymään ja kun pyysin voisiko vähän hieroa niin sanoi että se ei tunnu hänestä hyvältä. Kuinkahan avuttoman vauvan hoito jota pitäisi pyyteettömästi jaksaa hoitaa... :( miten mies ajattelee että uskaltaisin luopua asunnostani. Läheisyyttäkään ei ole ja sitä olisin raskaana niin kaivannut. Ap
Siis lapsi on vasta vauva ja te olette jo eronneet ja nyt suunnittelemassa yhteen muuttoa taas? Vai oletteko yhdessä olleetkaan oikeasti koskaan? Miksi toimitte noin hätiköiden? Miksi haluat palata yhteen tuollaisen miehen kanssa? Ja miksi vauvan sukupuoli vaikuttaisi mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu hänestä hyvältä?
Muista nyt sitten ilmoittaa perusteeksi samaan asia. Muutto miehen armoille ei tunnu sinusta hyvältä.
Anna mä arvaan. Mies oletti, että nyt kun sinusta tulee äitee niin olet sitä myös hänelle. Joten sinä tulet maksamaan hänen yhtiövastikkeet ja ruuat ja hän jatkaa OMAN lainansa maksua. Ja ajattelee, että sut voi sitten potkaista vaan pihalle, kun hänestä lakkaa tuntumasta hyvältä.
Muuttakoon ukko pienempään lähelle ja ottakoon vuokralaisen siihen pankin omaan, jos ei muu luonnistu. Tai muuttakoon mihin huvittaa. Ehkä sun olisi parasta vieläpä antaa vähän vauhtia, miettiköön mitä elämältään haluaa. Jos uhkaileminen ja painostaminen ja säälin kerjääminen on hänestä hyvä tapa toimia parisuhteessa, käy se toisinkin päin.
Totta kai sinun tulisi muuttaa yhteiseen kotiinne. Niin, ei se olisi enää silloin miehen koti vaan teidän yhteinen. Teillä on nyt perhe, jos et ole sattunut huomaamaan ja sen mukaan on mentävä ja tehtävä kuten on paras perheen kannalta ja erityisesti lapsen kannalta. Sinunkin on nyt korkea aika kasvaa aikuiseksi ja eritoten VANHEMMAKSI ja unohtaa sellaiset mieliteot, kuten että et nyt tykkää miehen kämpästä niin on luotava tällainen ongelma... Valoja päälle, ap! Sitten voi alkaa sitä parisuhdettakin hoitamaan kun asuu yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yön yli nukuttuani ( käytännössä valvottuani) tuntuu että tilanteeseen on saatava selvyyttä. En tiedä jos lapsen sukupuolikin vaikuttaa ettei se kiinnosta. Tuntuu tosi vaikealta ajatella muuttoa, koska mies syksyn meni omilla asioillaan. Muutaman kerran auttanut jossakin asiassa, mutta ei ymmärrä liitoskipuja tms. Ei tule enää minun asunnolle edes käymään ja kun pyysin voisiko vähän hieroa niin sanoi että se ei tunnu hänestä hyvältä. Kuinkahan avuttoman vauvan hoito jota pitäisi pyyteettömästi jaksaa hoitaa... :( miten mies ajattelee että uskaltaisin luopua asunnostani. Läheisyyttäkään ei ole ja sitä olisin raskaana niin kaivannut. Ap
Siis lapsi on vasta vauva ja te olette jo eronneet ja nyt suunnittelemassa yhteen muuttoa taas? Vai oletteko yhdessä olleetkaan oikeasti koskaan? Miksi toimitte noin hätiköiden? Miksi haluat palata yhteen tuollaisen miehen kanssa? Ja miksi vauvan sukupuoli vaikuttaisi mihinkään?
Kumpikaan ei ole luopunut omasta asunnostaan missään vaiheessa, vaikka mies täällä luonani aiemmin ollutkin. Eikä siis olla erottu ainakaan vielä. Jostakin syystä jota en tiedä, miehen ajankäyttö ja muutkin asiat muuttuivat plussan jälkeen. Mies väittää puolestaan, että minä olen muuttunut. Tässä vaiheessa se on varmasti tottakin, kaipaisin turvaa ja mies on entistä etäisempi. Mietin jos poikalapsi olisi ollut enemmän mieleen... En ollut ymmärtänyt, että miehen mielestä koko suhteen edellytys on muutto hänen asuntoonsa ja nyt se muuttoasia on konkretisoitunut.
Ymmärrän tuon viimeisenkin kommentin, että pitäisi olla lapsi etusijalla. Kuitenkin koirat vaativat hieman tavaraa ja mies ei ole kertaakaan kysynyt mitä hänen kotonaan voitaisiin tehdä jotta siellä viihtyisin. Talossa einole hissiä, tiskikone on pieni, kylppäri on pieni ym. Mitkä olivat ehdottomia kriteereitä muuttaessani omaan asuntooni. Minulla on hyvä iso keittiö, kylppäri, vaunu- ja ulkoiluvälinevarasto, turvallinen asuinseutu, autolle hyvin tilaa ja jos haluan, saan sille hallipaikka suoraan talon alta jne. Miehen asunto on vanha, siellä on säilytystilaa ehkä kolmannes mitä minun pienemmässä asunnossa jne. Tiedän että nämä ovat tavallaan ratkaistavissa, mutta olen mieheltä pari kertaa kysynyt voisiko hän sanoa sen yhden asian missä hän suostuisi joustamaan. Ei ole vastannut mitään. Sen tiedän, että hän juurikin toivoo apua asumiskuluihin asuntoon, joka hänen. Olen jo sanonut että ei tule tapahtumaan. Olen kertaalleen eronnut enkä enää alistu uuteen vedätykseen. Olin hieman sinisilmäinen edellisen mieheni kanssa ja kärsin siitä taloudellisesti. Ostin juurikin mm ruoat kokonaan kun mies lyhensi autolainaa ym. Ap
Miten ihmeessä olette tehneet tuollaiseen tilanteeseen vielä jälkikasvuakin?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä olette tehneet tuollaiseen tilanteeseen vielä jälkikasvuakin?
Mies alkoi touhuta omiaan plussan jälkeen ja toisaalta silloin juuri olisin kaivannut läheisyyttä entistä enemmän. Nyt kuitenkin lapsi syntymässä niin ei auta miettiä menneitä valintoja. :/
En muuttaisi. Miksei hän muuta sinun luoksesi? Voit helpommin potkia hänet ulos jos tulee ongelmia kun asunto on sinun.