Eronneet varsinkin jätetyt

Vituttihan tuo, mutta kun on elämässä muutakin kuin mies ja avioliitto, niin selvisihän siitä. Eli ihan hyvää elämää lasten kanssa elellään.

Jatka arkea. Hae apua. Kyllä erosta selviää ajan kanssa. Älä tee itsellesi pahaa.

Mitä apua?

Tulin aikoinaan petetyksi ja jätetyksi. Jälkeenpäin ei elämä ollut silloin niin auvoisaa kuin itselleni uskottelin. Aikansa siitä meni, että pääsin kokemuksesta yli ja olin valmis uusiin suhteisiin. Tämä nykyinen tuntuu vielä parin vuosikymmenenkin jälkeen paremmalta kuin se kariutunut muutaman vuoden jälkeen.

Kyl siitä selviää.

Olin monta vuotta totaalisen onneton, eikä kaikki ole vieläkään kääntynyt hyväksi, mutta olen sentään vihdoin saanut ihanan lapsen ja uskollisen puolison, joista olen onnellinen ja kiitollinen.

Mies jätti helmikuussa 9 vuoden jälkeen. En ole päässyt yli. Mies löysi parissa viikossa uuden tyttöystävän, ja odottavat nyt lasta. Olen todella katkera. Samalla hävisi iso osa sosiaalisista ympyröistä, juuri vietin joulun ja uuden vuoden yksin.

Niin minäkin. Katkera ja yksin

Voi kun voisin kirjoitella jonkun.kohtalotoverin kanssa.

Olin jättäjä ja silti oli vaikeaa. 19 vuoden avioliiton jälkeen meni koko arki ja kaikki ystävyyssuhteet ja identiteetti uusiksi. Nyt 4 vuoden jälkeen taas kaikki on ihan ok.

Ala miettiä, mitä aina halusit tehdä mutta et voinut. Aloita sitten tehdä niitä. Vaikka se olisi nukkuminen poikittain sängyssä, tai telkkarista sen ohjelman katselu mitä haluat, tai joku pieni matka. Uuden minän löytäminen.

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti helmikuussa 9 vuoden jälkeen. En ole päässyt yli. Mies löysi parissa viikossa uuden tyttöystävän, ja odottavat nyt lasta. Olen todella katkera. Samalla hävisi iso osa sosiaalisista ympyröistä, juuri vietin joulun ja uuden vuoden yksin.

Olit siis elänyt elämääsi miehen ja hänen ystäviensä kautta. Nyt on aika elää OMAA elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jätti helmikuussa 9 vuoden jälkeen. En ole päässyt yli. Mies löysi parissa viikossa uuden tyttöystävän, ja odottavat nyt lasta. Olen todella katkera. Samalla hävisi iso osa sosiaalisista ympyröistä, juuri vietin joulun ja uuden vuoden yksin.

Olit siis elänyt elämääsi miehen ja hänen ystäviensä kautta. Nyt on aika elää OMAA elämääsi.

Niinhän hän tekeekin, ei vaan onnellisena kun ennen. Ja turhaa lässytystä tollanen! Kyllä se miehenkin kanssa eletty aika oli kirjoittajan OMAA elämää ihan siinä missä nykyinenkin.

Itkin ja sattui, mutta hyvä kai on että oli jotain surtavaa... ei ollut kaikki vuodet menneet ihan hukkaan.

Selvisin.

 Kun suru hellitti, löysin uuden, tai uusi löysi minut. Ja ero oli kyllä hyväksi. Jatkuessaan se meidän suhde eksän kanssa olisi johtanut molempien tuhoon. Olen nyt onnellisempi kuin olisin koskaan kuvitellut olevani.

Aika parantaa haavat. Ehkä kliseisin ja juuri eronneen korviin varmasti ärsyttävin sanonta ikinä, mutta se pitää niin paikkansa. Aloita uusi harrastus, vietä aikaa kavereiden kanssa ja hanki mahdollisimman paljon sisältöä elämääsi. Haavojen nuolemisen aika on kamalaa aikaa, mutta vahvistaa meitä ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Miten selvisitte?

Oliko ero sitten hyväksi?

Nimimerkillä itsemurhan partaalla

Et tarvinu sitä junttia ennen ku tapasitte ja et tarvitse sitä junttia kun erositte. Välivaihe vtuttaa, mutta siitä pääsee yli. Minkään suhteen takia ja varsinkaa toisen takia ei kannata viritellä köyttä. Ei ole ainoa ihminen maailmassa, vaikka just se sun tuntukin oikealta. Poista sen numero ja facet ja muut jos sellasia vielä on. Et tee niillä mitään enää. Kärsit huudat raivoot itket oksennat, mutta siitä pääsee yli. Paskan perään ei kannata huudella, koska se ei muutu.

Minusta lohduttava sana tuossa tilanteessa on se että ihminen TOTTUU.Tottuu siihen uuteen erilaiseen elämään ilman eksää, sitten siitä tulee pikkuhiljaa ihan normaalia arkea ja alkaa taas iloita ja toivoa.Mutta se suru ja tuskakin on vaan elettävä läpi, eipä sitä pakoonkaan pääse.Ja se kuuluu meidän kaikkien elämään.