Lue keskustelun säännöt.
Oletko mustasukkainen lapsistasi?
31.12.2017 |
Tällä palstalla valitetaan paljon sitä, että isovanhemmat tuppautuu liiaksi ja haluavat viettää liikaa aikaa lasten lasten kanssa. Ymmärrän hyvin, että liiallinen puuttuminen lasten ja lasten lasten elämään ja toisten määräily on rasittavaa ja sille voi sanoa ei. Ymmärrän myös sen,että ihan sylivauvaa ei vielä huvikseen laiteta yökylään. Kuitenkin saan sen käsityksen, että monessa tapauksessa kyse on aidosti välittävistä isovanhemmista, jotka haluavat tuntea lapsen lapsensa ja haluavat aidosti auttaa. Ja moni vanhempi, erityisesti äiti, tuntuu olevan mustasukkainen omista lapsistaan ja tuntuu pelkäävän sitä, että isovanhemmat omivat lapset jotenkin itselleen ja että lapset alkavat rakastaaa heitä liikaa ja unohtavat vanhempansa. Miksi ei nähdä arvokkaana asiana sitä, että lapsella on paljon läheisiä aikuisia? Ja miksi ei nähdä arvokkaana sitä, että lapsella on läheiset ja hyvät välit isovanhempiin? Suhde jää aika pinnalliseksi, jos kerran kuussa kahvitellaan yhdessä eikä muuta. Yhdessä vietetty aika ja keskustelut voivat tukea lasta enemmän kuin mihin vanhemmat ikinä yksin pystyvät.
Ja ymmärrän kyllä, että asia erikseen on alkoholistimummot ja muut, jotka ovat täysin kykenemättömät vastuunottoon.
Myönnätkö olevasi mustasukkainen lapsistasi?
Kommentit (4)
En ole yhtään, mutta siihen voi vaikuttaa se, että olemme asuneet kaukana kaikista isovanhemmista ja heitä on tavattu aika vähän verrattuna siihen, että asuisimme lähellä toisiamme. Tai mistä minä tiedän, olisimmeko olleet paljon tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole enkä pidä moista normaalina. Useammin on varmaan kyse ylihuolehtivaisuudesta kuin mustasukkaisuudesta. Tai sitten isovanhemmat eivät käsitä, miten oudot käsitykset heillä on lasten hoidosta. Esimerkiksi appeni oli sitä mieltä, että puolivuotiaan pitää antaa kontata sängyltä lattialle pää edellä, koska siten oppii. Kerran oli pakko jättää taapero hänelle. Kun tulin noutamaan iltapäivällä, lapsella oli edelleen yövaippa, joka roikkui melkein nilkoissa. Mieluummin hoidin itse, jotta lapsi oli puhdas ja turvassa.
Ikinä ei ole ollut ongelmaa, että joku olisi tarjoutunut lasta hoitamaan. Mutta nyt kun hän on teini ja käy kotona vain joka toinen viikonloppu, niin tunnustan olevani hieman mustasukkainen kun joudun tästäkin vähästä ajasta kilpailemaan poikaystävän ja bestiksen kanssa. Sitten kun lapsi asuu omillaan, joudun varmaan houkuttelemaan häntä hyvällä ruualla, johon opiskelijalla ei ole varaa.
Isovanhemmat eivät välttämättä itse ymmärrä miten rasittavia ovat jatkuvine arvosteluineen ja oletuksineen. Ei kiitos enää edes niitä kerran kuussa kahvihetkiä.