Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ollut elämässänne joku selkeä käännekohta?
31.12.2017 |
Sellainen, josta voi perustellusti ajatella, että jos sitä ei olisi tapahtunut, elämäsi olisi takuuvarmasti ollut erilaista. Et vaikka olisi tavannut koskaan puolisoasi, tai et olisi päätynyt siihen ammattiin, jossa olet?
Minulla on sellainen päivä ollut. Tapasin sattumalta erään henkilön, jonka kanssa olin ollut samassa työpaikassa aikaisemmin, mutta sittemmin olin joutunut työttömäksi. Näin hänet ihan sattumalta ja hän kyseli kuulumisiani. Hän tiedusteli, että olenko hakenut opiskelemaan erästä alaa, siinä oli juuri alkanut hakuaika. En ollut koskaan edes ajatellut, että voisin hakea sille alalle enkä tiennyt hakuajan olevan juuri menossa. Asia jäi hautumaan ja hain kouluun, pääsin ja minusta tuli se mikä olen ollut ammatiltani jo 20 vuotta. Sitä kautta muutin pois kotiseudulta, tapasin tulevan puolisoni jne. Jollen olisi tavannut tuota entistä työtuttua tuona päivänä, en olisi tässä. Voisin toki olla jossain paremmassa paikassakin, mutta takuulla eri paikassa. Olin jo hyvää vauhtia jumiutumassa kotiseudulle tuttuihin ympyröihin, ehkä olisin jatkanut siinä huonossa suhteessakin, jossa olin silloin.
Kommentit (11)
Selkeä käännekohta elämälleni oli, kun sain työtapaturman seurauksena keskivaikean aivovamman. Vamma tulee vaikuttamaan koko loppuelämäni vaikka kuntouduinkin niin, että lopullinen haitta-aste on kohtuullisen matala. Joudun kuitenkin suunnittelemaan kaikki menoni jaksamiseni mukaan, sillä esimerkiksi työpäivän jälkeen en pysty tekemään enää mitään. Olen toki onnellinen, että pystyn käymään töissä, mutta olisin toki halunnut tulevaisuudessakin käydä festareilla ja arki-iltoinakin ystävien kanssa ulkona. Kumpaakaan en kuitenkaan pysty enää tekemään. Enkä ole vielä edes 30-vuotias. No, onneksi on mies rinnalla, joka selkeästi seisoo siinä läpi tuulen ja tuiskun. Hänen kanssaan minäkin olen vahvempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksistanne, 1 ja 2. Kummallakin on ollut paljon suurempi käännekohta kuin minulla.
Miehen tapaaminen. Tekee töitä, joissa asuinmaa vaihtuu muutaman vuoden välein. Olin tavatessamme asunut Englannissa vuosikausia ja ajatuksena oli, että siellä on mun koti varmaankin koko loppuelämän. Lähteminen maailmalla "vaan miehen takia" tuntui ensin vaikealta, mutta onneksi, onneksi lähdin.
Minut raiskattiin kun olin 18 -vuotias. Kaikki energia meni selviämiseen. . .tuli välivuosia opiskelusta, kävin terapiassa ja koin masennuksen. Pikkuhiljaa raavin elämäni kasaan, hain yliopistoon, valmistuin. .. minusta tuli urakeskeinen nainen ja kykenin oikeaan parisuhteeseen vasta 15 vuotta myöhemmin.
Millaista elämä olisi sitten jos tuota ei olisi tapahtunut. ..ehkä elämä olisi ollut monin tavoin helpompaa ja olisin erilainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Minut raiskattiin kun olin 18 -vuotias. Kaikki energia meni selviämiseen. . .tuli välivuosia opiskelusta, kävin terapiassa ja koin masennuksen. Pikkuhiljaa raavin elämäni kasaan, hain yliopistoon, valmistuin. .. minusta tuli urakeskeinen nainen ja kykenin oikeaan parisuhteeseen vasta 15 vuotta myöhemmin.
Millaista elämä olisi sitten jos tuota ei olisi tapahtunut. ..ehkä elämä olisi ollut monin tavoin helpompaa ja olisin erilainen ihminen.
En laita ylänuolta tälle vastaukselle, mutta arvostan sitä, että kerroit kokemuksestasi. Yhä enemmän ajattelen, että oma kokemukseni käänteestä oli aika mitätön juttu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kaksi suurta tapahtumaa elämässäni, joiden voin sanoa olleen vedenjakaja tyyppiä tapauksia. Jälkimmäinen ravisteli mielenterveyttäni voimakkaasti ja voinkin nyt lähes 10 vuoden jälkeen todeta että tuo kasvatti minua paljon.
Selviämisestäni voi kiittää ympärilläni olleita ihmisiä. Maailmankuvani ja lapsenomainen usko elämään meni uusiksi. Niin kasvattava ja ravisuttava ”kokemus” tuo oli etten nykyistä työni voisi (tai osasi) tehdä jollen olisi tätä kokenut.
Sokkotreffit miehen kanssa 25vuotta sitten. Olisin jäänyt ulkomaille paskahommiin ja varmaan ottanut silloisesta kotimaastani niiden tyypillisen miehen (ei mikään catch kukaan siellä), tehnyt siellä
Lapsen ja jäänyt siihen konservatiiviseen yhteisöön elämään,?tasan onnettomana koko ajan.
Tapasinkin kultaisen,ihanan, luotettavan, vakavaraisen, aivan täydellisen kultakimpaleen niillä treffeillä!
Ei olisi paremmin voinut mennä.
Ja minä menin sinne vähän huolimattomasti, toisen päivän känässä vähän vaan käymään kun kaverit niin pakotti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ulkomaille 18 vuotiaana ja täällä olen edelleen. Jos olisin jäänyt Suomeen niin elämäni olisi ihan erilaista. Hirvittää oikein ajatella kaikkea sitä mistä olisin jäänyt paitsi.
Ensimmäinen mania joka johti h*oraamiseen ja itsem*rhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoli kun olin päälle 30 -vee. Jos eläisi, eläisimme varmastikin lapsettomina ja aika köyhinä. Mutta kuoli ja minä tapasin uuden miehen, joka halusi perheen ja elämme nyt varakkaan lapsiperheen elämää.