Mitä mieltä olette naisista joilla vain miespuolisia ystäviä

Mulla on mutta ne miehet kyllä häviää kun oma mies astuu kuvioihin. Tarvitsen kuitenkin miestä elämääni. On se sitten oma tai joku kaveri. Miehet ovat yleensä tosi auttavaisia ja ne tietävät tietyistä asioista enemmän.

Kullikarusellin pyörittäjä.

Mulla on 26-vuotiaaksi asti ollut vain miehiä kavereina ja ne ovat myös pysyneet vaikka olen alkanut seurustelemaan.

N26

Mulla on, enkä ajattele asiasta oikeen mitään. Kävin insinööriopinnot, siltä ajalta ne suurin osa on.

Tyttökaverit peruskoulu- ja lukioajoilta on jääneet taakse, ei mulla ole eikä ollut niiden kanssa oikeen mitään yhteistä. Jossain äitiringissä yritin käydä kun lapsi oli pieni, mutta se oli lähinnä ahdistavaa.

Aikamoni sulhasehdokaskin perääntyi kuullessaan ammatista ja ystävistä, mutta muutamalla on itsetunto riittänyt.

Ei tarvitse pelätä juoruilijoita.

Mitä välii? Voi miehelläkin olla pelkkiä naiskavereita ✌

Vierailija kirjoitti:

Mulla on, enkä ajattele asiasta oikeen mitään. Kävin insinööriopinnot, siltä ajalta ne suurin osa on.

Tyttökaverit peruskoulu- ja lukioajoilta on jääneet taakse, ei mulla ole eikä ollut niiden kanssa oikeen mitään yhteistä. Jossain äitiringissä yritin käydä kun lapsi oli pieni, mutta se oli lähinnä ahdistavaa.

Aikamoni sulhasehdokaskin perääntyi kuullessaan ammatista ja ystävistä, mutta muutamalla on itsetunto riittänyt.

Onko kaikki aina olleet vain kavereita, vai jätätkö exät porukkaan kavereiksi? Tai toisin päin, onko kaveri joskus muuttunut poikaystäväksi?

Itse tykästyn kavereihin niin paljon että suhde olisi väistämätön ennemmin tai myöhemmin. Eli itseni tuntien tuollainen kaveripiiri olisi riski pettämiselle. Suhde taas loppuessaan minulla päättää myös ystävyyden.