Eron tuska

Ymmärrän. Minäkään en meinaa kestää.

Kestät, hetken kerrallaan. Minäkin kestin ja elämä on nyt hyvin, pienintäkään kaipausta ei enää ole, vaikka hyviäkin muistoja jäi paljon.

Pakko on kestää. Mulla erosta vasta 2 kk. Ihan hirveää ollut. Enää ei itketä koko ajan, ahdistaa vähemmän. Olen edelleen tyytyväinen et pääsin miehestä vihdoin eroon. Kertaakaan en ole katunut. Ero toi vain monia käytännön ongelmia liittyen lapsiin ja omaisuuteen. Tulot tippui järkyttävän paljon. Mutta hetki kerrallaan. Tähän kun ei kuole, niin on pakko selvitä.

Mulla sama juttu. Ensi viikolla teen kaupat omasta yksiöstä ja joudun jättämään unelmieni talon ja miehen. En oo varmaan ikinä itkenyt näin paljon. 

Jäätkö kaipaamaan siis taloa vai äijää?

Neljä vuotta erosta ja edelleen aivan paskana. Kuinka kauan mun pitää odottaa tai mitä mun pitää tehdä että tää loppuu?