Juomattomuus johtaa yksinäisyyteen

Olet käsittänyt sanan "juoppohullu" ehkä vähän väärin.

Sinun pitää löytää se oma absolutistien kerhosi jossa viihdyt.

Totta. Yleinen olotila on paras ikinä ja terve mieli terveessä ruumiissa ilman känniurpoilua ja krapula-ahdistuksia, mutta ai että on yksinäinen olo välillä ja tuntuu ettei istu enää oikein mihinkään vanhaan humalahakuiseen porukkaan.

Alussa näin käy. Mut sit pitää vain miettiä mikä on oman elämän kannalta tärkeämpää. Seura jonka kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin himo kännäämiseen, vaiko oman elämän pelastava raittius. Itse tosin join viimeiset vuodet yksin, joten eipä sekään mitään järin sosiaalista elämää enää ollut. Nyt kun selvää elämää on takana jo vuosia, on ympärille kertynyt samanhenkistä seuraa, joiden kanssa on todella hauskaa viettää aikaa selvinpäin. Ihan oikeita ystäviä siis. En vaihtaisi ikikuunaan tätä elämää siihen entiseen. Tsemppiä muillekin selväpäille! Me saadaan nauttia vuoden ensimmäisestäkin päivästä ihan täysillä, ilman krapulaa. :)

Mun aikuiselle lapselle on käynyt juuri noin. Ei välitä juomisesta eikä baareista. Kaveripiiri on kaventunut vuosi vuodelta ja siinä samaa tahtia sosiaaliset taidot vain huonontuneet.

Pari kertaa vuodessa lähtee entisten opiskelukavereiden kanssa ryyppäämään vasten tahtoaan, ihan vain siksi, etteivät nekin ihmissuhteet katkea kokonaan.

Karu maailma.