Miksi en pääse säästökuopasta?

Mihin laitat ostamasi huonekalut? Muutatko pian takaisin Suomeen ja ostat taas uudet? Ehkä elit ennen miehesi siivellä?

Veikkaisin että et oikein täältä löydä ymmärtäjiä.

Miehen kanssa eläessä jaoimme vuokran ja muut kustannukset. Maksoin siis asumisesta ja syömisestä 50% vähemmän kuin nyt.

Osan huonekaluista myyn, osan laitan säilytykseen vanhemmilleni tai annan sisaruksilleni.

Niin, ja en näillä näkymin ole ainakaan vuoteen palaamassa Suomeen.

Minusta myös tuntuu, että samassa tilanteessa olevilla ystävilläni on huomattavasti parempi taloudellinen tilanne kuin minulla. He tosin ovat samanpalkkaisissa töissä pienemmillä paikkakunnilla, jolloin elinkustannukset ovat matalammat. Ystäväni maksaa tilavasta kolmiostaan pienellä paikkakunnalla vähemmän, kuin minä alle 40 neliön kaksiostani suuressa kaupungissa. Ja hallitus haluaa keskittää asumista ja palvelua suuriin kaupunkikeskuksiin, vaikka jopa työssäkäyvien toimeentulo on heikoissa kantimissa.

Missä pidät säästöjäsi? Rahastossa ne lihoaisivat edes hiukan, tilillä eivät yhtään.

Yhdessä asuminen kumppanin kanssa on vain halvempaa. Niin kuin kirjoititkin jo, että vuokra oli jaettu ja ruokakuluihin meni vähemmän. Lisäksi sinkulle voi tulla lisäkuluja esim. matkustamisesta (kauppaan ei mennä yhteisellä autolla ja yhdessä ostetuilla bensoilla). Sinkkuna saattaa etsiä enemmän seuraa kodin ulkopuolelta (kavereille pitää matkustaa tai tapaa kavereita enemmän kahviloissa/baareissa). Matkustelu ylipäätään on kalliimpaa, koska hotellihuoneesta/hytistä saattaa joutua maksamaan saman hinnan kuin kaksi yöpyjää ja yhden hengen huonekin on kalliimpi kuin puolet kahden hengen huoneesta. Sinkkuna ei vain pääse samaan elintasoon samalla rahalla kuin jos maksaa puolet pariskunnan menoista.

Säästämisen kannalta nyt on tietty etuna se, että voit ihan itsenäisesti ja ketään muuta huomioimatta päättää mistä säästät.

Tosissasiko kysyt miksi? No siksi että nykyisessä tilanteessasi rahaa ei jää kovin paljon säästettäväksi. Jotain sentään, joten en ymmärrä, miksi siitä pitää niin hirveästi ahdistua. Vaihtoehtosi ovat hyväksyä vähän pienemmät säästöt tai kasvattaa tulojasi/ pienentää menojasi.

Vanukaspetomiesten aikakautena naiset saattavat kuvitella pärjäävänsä paremmin ainoana tulonsaajana. Asuminen on kuitenkin niin kallista, että se heikentää sinkkutaloutta arvaamattoman paljon. Kun aiemmin on moni jäänyt kärvistelemään huonoon suhteeseen taloudellisista syistä, niin epäilemättä jo nyt alkaa olla tilanne sama.

Jos suhdetta siis haluaa vaihtaa, kohta se on tehtävä yhdellä loikalla. Ja on ehkä jopa loikattava uuteen suhteeseen, vaikka mieluummin olisi yksin. Valinnanvapaus on sitten siinä, haluaako suhteeseen kämppäkaverinsa kanssa vaiko jonkun muun.

Osa rahoistani on itseasiassa rahastossa, mutta tuotto on ollut aika nuivaa. Saan uudessa työssäni jonkin verran bonuksia, jotka olen suunnitellut sijoittavani suoraan osakkeisiin. Osakesijoittaminen on minulle tosin täysin uusi aluevaltaus, ja olen luonteeltani kuitenkin sen verran nössö, että riskisijoittaminen on poissuljettu.

Olen harkinnut myös oman yrityksen perustamista, mutta tällä hetkellä en koe olevani siihen vielä valmis. Ala on kasvava, mutta sillä on runsaasti kilpailua joten silmäänpistävän konseptin luominen on vasta alkutekijöissään. Olen myös vasta pari vuotta sitten päässyt "uraputkeen" (pätkätöitä paskalla palkalla), joten ammattillinen itsetuntoni on vielä rakentumassa. 

Kuulostaa siltä että asiasi ovat aika hyvin. Onko sinulla yleensä taipumusta ahdistua helposti?

Millaisista määristä ihmiset yleensä ottaen pystyvät säästämään ja kuinka paljon?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että asiasi ovat aika hyvin. Onko sinulla yleensä taipumusta ahdistua helposti?

Olen jokseenkin neuroottisuuteen ja ahdistuneisuuteen taipuvainen, kyllä. :D Olen kuitenkin siihen nähden todella vastuuton ja impulsiivinen.

Jos kunnon rahapuskuri on sinulle tärkeää, harkitsisin vakavasti sitä kimppa-asumista. Siinä säästyisi paljon rahaa ja todennäköisesti helpottaisi henkisesti.