Maailman itsekkäin "mummo"

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän. Mummoilussa tärkeintä on itsensä korostaminen ja lastenlasten kuvien esittely muille. Ulkopuolisille jää se kuva, että lastenlapsista välitetään ja niitä hoidetaan aktiivisesti.

Mun äiti on myös onnistunut tämän kuoren kiillotuksessa, serkullani oli vuosia mielikuva, että mun lapset ovat usein hoidossa mummolla. Vähän oli hölmistynyt ilme, kun kerroin että ovat olleet hoidossa mummolla viimeksi kolme vuotta sitten, ja sitä ennen kahdesti...

Mun piti vielä aiemmin kertoa tähän asiaan lisää... Kukaan ei tosin ehkä usko: Äidilläni on talossaan huone, jossa on meidän lapsille sängyt valmiiksi pedattuna. Tosiaan juu, 10 vuoden aikana niitä on käytetty tasan kolme kertaa :D :D :D Mutta helvetin hyvät kulissit tuolla huoneella saa tehtyä, kaikki äidillä vierailevat ovat sitä mieltä, että ihanaa kun lapsenlapset ovat näin kivasti huomioitu, on sängyt valmiina odottamassa jne... (ja ollaan kyllä tarjottu lapsia hoitoon, jos olisivat halunneet ottaa, ei ole siitä kiinni).

Jätä se sika.

Tutulta kuulostaa. Mun äitini (58-v.) on nähnyt lapsenlapsiaan maksimissaan noin kymmenisen kertaa yhteensä, vaikka vanhempi lapsista on viisivuotias ja "mummo" asuu samassa kaupungissa alle 10 km päässä.

Hän ei ole koskaan ostanut joulu- tai synttärilahjoja lapsenlapsilleen ja tapasi nuoremman lapsenlapsen vasta hänen ollessa yli vuoden ikäinen ja vanhemman lapsista hän näki vain kerran ennen pojan 2-vuotispäivää, vaikka pyysin häntä kylään ja välit äitiini ovat ihan kohtalaiset (periaatteessa hyvät).

Äitiänikin kiinnostaa aivan muut asiat ja ykkösenä hänellä on alkoholisoitunut itseään nuorempi miesystävänsä. Näin meillä täällä. :(

^Lisään edelliseen, että kaikille synttäreillekin hänet on kutsuttu, mutta alussa kieltäytyi ja viime kerroilla on lupautunut tulemaan, mutta aina tehnyt viime hetkellä oharit. :(

Vierailija kirjoitti:

Tutulta kuulostaa. Mun äitini (58-v.) on nähnyt lapsenlapsiaan maksimissaan noin kymmenisen kertaa yhteensä, vaikka vanhempi lapsista on viisivuotias ja "mummo" asuu samassa kaupungissa alle 10 km päässä.

Hän ei ole koskaan ostanut joulu- tai synttärilahjoja lapsenlapsilleen ja tapasi nuoremman lapsenlapsen vasta hänen ollessa yli vuoden ikäinen ja vanhemman lapsista hän näki vain kerran ennen pojan 2-vuotispäivää, vaikka pyysin häntä kylään ja välit äitiini ovat ihan kohtalaiset (periaatteessa hyvät).

Äitiänikin kiinnostaa aivan muut asiat ja ykkösenä hänellä on alkoholisoitunut itseään nuorempi miesystävänsä. Näin meillä täällä. :(

Onpa kurja mummo, en ymmärrä.

Olen siis onnekas, omat vanhempani ovat aktiivisesti mukana elämässämme. Lapset ovat yökylässä usein, saan lastenhoitoapua ja tiedän, että lastenlapset ovat ykkösiä vanhempieni elämässä.

Kurja kuulla, että tuollaisia isovanhempia on olemassa.

Äitisi on sairas- tai työkyvyttömyyseläkkeellä (muuten hän ei voi olla tuossa iässä eläkeläinen), joten eiköhän hän saa tehdä elämällään ihan mitä haluaa! Ai niin, sun äiti olikin liikennelentäjä tai armeijan kapiainen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän. Mummoilussa tärkeintä on itsensä korostaminen ja lastenlasten kuvien esittely muille. Ulkopuolisille jää se kuva, että lastenlapsista välitetään ja niitä hoidetaan aktiivisesti.

Mun äiti on myös onnistunut tämän kuoren kiillotuksessa, serkullani oli vuosia mielikuva, että mun lapset ovat usein hoidossa mummolla. Vähän oli hölmistynyt ilme, kun kerroin että ovat olleet hoidossa mummolla viimeksi kolme vuotta sitten, ja sitä ennen kahdesti...

Tuntuu, että ne mummot joita kiinnostaa ja ovat aktiivisesti mukana lapsen elämässä huutelee kylillä kaikkein vähiten, miten loistava mummo on.

Omilla isovanhemmillani oli niin paljon lapsenlapsia, että yhteydenpito jäi osan kanssa minimiin. Lahjoja ja lastenhoitopalvelua ei saanut kukaan. Lapset eivät osaa surra isovanhempien puutetta, jos ei itse tee siitä numeroa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä oikein ymmärrä näitä, joista toisten pitäisi hoitaa heidän lapsiaan ja antaa ihania lahjoja, mikäli haluavat ylpeinä esitellä lastenlastensa kuvia ystäväpiirissään. Haiskahtaa tosi lapselliselle. "Et saa kyllä olla ylpeä mun hepasta, se on MUN, nnnrrrrhhh!"

Kysehän on näissä kyseisissä keisseissä feikkimummoista. Mielestäni on mummissa vika, jos ei halua viettää aikaa lastenlasten kanssa mutta esittää Facebookissa "hyvää" mummoa. Sitäpaitsi itselleni ei tulisi edes mieleen laittaa lastenlasten kuvia faceen. Siihen on ainakin kysyttävä vanhempien lupa.

Musta ärsyttävintä on se maine, minkä meidän perhe saa. Puol sukua luulee, et me käytetään isovanhempia hyväksemme hoidattamalla lapset heillä. Tosiasiassa lapsemme eivät ole olleet hoidossa näillä isovanhemmilla vielä koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Omilla isovanhemmillani oli niin paljon lapsenlapsia, että yhteydenpito jäi osan kanssa minimiin. Lahjoja ja lastenhoitopalvelua ei saanut kukaan. Lapset eivät osaa surra isovanhempien puutetta, jos ei itse tee siitä numeroa.

No mä kyllä osasin surra isovanhempien puutetta, vaikka vanhemmat eivät siitä numeroa tehneetkään. Kaverit kävivät paljon isovanhemmillaan, ja hehkuttivat, mitä kaikkea olivat yhdessä tehneet. Kyllähän se satutti, kun itsellä ei moiseen ollut mahdollista.

Ai ap:ta eniten keljuttaa, kun mummolla on hyvä maine isovanhempana vaikka ei tyyli ap:ta miellytäkään. Kuis kamalaa.

Otan osaa.

Mun äitini kanssa*hehkutti* mummouttaan, kuinka hän niin hoitaa jne.

Hän taas unohti kertoa että jokaisesta lastenhoidosta maksettiin 10 euroa/tunti, jonka lisäksi lapsilla oli myös ruokaa mukana että saavat jotain syödäkseen

Vierailija kirjoitti:

Eli mummon pitäisi uhrata eläkeikänsä siihen että hoitaa ilmaiseksi sinun lapsiasi? Matkustella ei saa vaan nekin rahat on annettava sinulle? Öö.. Miksi?

Luulin lukeneeni saman aloituksen, mutta ilmeisesti en lukenutkaan, kun mielestäni siinä ei kyllä tuollaisia asioita lukenut.

Meidän lasten mummot ja papat eivät ikinä hoitaneet lapsenlapsiaan yhtään päivää.Se ei ole haitannut minua eikä lapsianikaan. Asuimme 600km:n päässä. Kesälomalla tavattiin.

Kukaan meistä ei ihmettele ,eikä kenelläkään ole asiasta mitään negatiivista sanottavaa eikä traumoja. Se on normaalia elämää.

Minä olen into päällä saanut hoitaa niin lapsia ja lapseni huushollia töissä ollessani ja nyt eläkkeellä ( näillä vanhemmilla on vaativat ja pitkät työpäivät) ,,

Olen antamaatani avusta tosi onnellinen ja kiitollinen.

Lapset on jo niin isoja ,ettei tarvitse hoitaa,olla vain kiinnostunut heidän elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla isovanhemmillani oli niin paljon lapsenlapsia, että yhteydenpito jäi osan kanssa minimiin. Lahjoja ja lastenhoitopalvelua ei saanut kukaan. Lapset eivät osaa surra isovanhempien puutetta, jos ei itse tee siitä numeroa.

No mä kyllä osasin surra isovanhempien puutetta, vaikka vanhemmat eivät siitä numeroa tehneetkään. Kaverit kävivät paljon isovanhemmillaan, ja hehkuttivat, mitä kaikkea olivat yhdessä tehneet. Kyllähän se satutti, kun itsellä ei moiseen ollut mahdollista.

On olemassa kaltaisesi ihmistyyppi, joka on aina kateellinen jollekin ja huomaa kaikki ne kohdat, joissa joku toinen saa enemmän. Kävikö mielessä, että juuri siksi isovanhemmat eivät halunneet olla kanssasi. EIkä edes omat vanhemmat.

up

Vierailija kirjoitti:

Omilla isovanhemmillani oli niin paljon lapsenlapsia, että yhteydenpito jäi osan kanssa minimiin. Lahjoja ja lastenhoitopalvelua ei saanut kukaan. Lapset eivät osaa surra isovanhempien puutetta, jos ei itse tee siitä numeroa.

Olen siis tuo viestiketjun 23. viestin kirjoittanut ja meidän tapauksessa lapseni ovat äitini ainoat lapsenlapset. Ja äitini asuu samassa kaupungissakin. Hän on yhden kerran noin vuosi sitten vahtinut nuorempaa lasta noin neljän tunnin verran. En ole sinänsä surrut asiaa lasten kuullen, mutta itseäni tilanne harmittaa.

Nro 23 jatkaa: lisäksi äitini (joka siis on tavannut samassa kaupungissa asuvat ainoat lapsenlapsensa maksimissaan 10 kertaa) soitteli heti (vieläpä pienessä humalassa) synnytyssairaalaan ja vaati saada välittömästi valokuvia kuvaviesteinä vastasyntyneestä, jotta pääsi näyttämään niitä renttukavereilleen.

Siis ne kuvat näyttivät olevan ykkösjuttu hänellekin. Ei hän tullut meitä kertaakaan katsomaan sinne sairaalaan ja näki esikoisen noin 3kk:n ikäisenä (jolloin otti paljon kuvia, joita sitten taas näytti kavereilleen) ja seuraavan kerran yli 2-vuotiaana.

Kuvia hän toki pyysi ja niitä esitteli muille ja kertoi puheluissa, kuinka oli esitellyt niitä. Mutta eivät ne lapset tai minä itsekään häntä kiinnostaneet ainakaan sen vertaa, että olisi halunnut nähdä ihan livenäkin, puhumattakaan mistään synttäri- tai joululahjoista tai edes synttärikortista postitse.

Up