Pitäisikö tämä luonteenpiirteeni tukahduttaa vai hyväksyä?

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä erittäin hyväkäytöksinen ja uusien ihmisten parissa melko vakava ja asiallinen. Mutta esim töissä on ihmisiä joiden parissa viihdyn ja heidän seurassaan innostun puhumaan kaikenlaisia päättömyyksiä ja olen melko innostuvaa sorttia. En siis pohjimmiltani ole vakava, pikemminkin päinvastoin, olen hyvin huumorintajuinen.

Ongelma tuossa on se, että hillityt, vaikkakin ystävälliset tosikot, eivät osaa arvostaa minua enää sen jälkeen, kun ovat nähneet sivusilmällä minun hassuttelijapuolen. Asiallisten ja hillittyjen ihmisten parissa osaan käyttäytyä asiallisesti ja se tuntuu ihan luonnolliselta. Mutta kun nämä samat tosikot ovat selvillä siitä toisesta minästä, he eivät tunnu pitävän minusta. Joko eivät kestä sitä ristiriitaa tai kuvittelevat minun teeskentelevän hillittyä. Jatkanko samaa rataa vai olenko lapsellinen?

Selvennän sen verran, että ei huumorini ole mitenkään törkeää, enkä pilkkaa mitään ryhmiä. Eikä mielestäni hirveän yliampuvaa muutenkaan. Satun vain olemaan hieman ristiriitainen luonne, tai sitten osaan mukautua liian hyvin tilanteisiin.

Liian liian liian. On ihmiset sit tylsia.

Hillityt on tylsia.

Hassuttelijat ja muut pellet päätyvät yhteiskunnan pohjalle. Business on vakava juttu.

Kylla voi tyollistya ihan hyvin.. :D

Tietty olet oma itsensä vaan. Vaikutat mielenkiintoiselta!

Hyväksyt, tietenkin. Olet sellainen kun olet. Ei siinä ole mitään vikaa, että käyttäytyy seuran mukaan. Ei kaikkien kanssa vaan voi hassutella, eikä tarvitsekaan.

Öhöm, olen samanlainen, en ajatellut, että tuollaisessa olisi joitan ongelmaa.

Itse olen samantyylinen. Enkä ole huomannut, että kukaan näyttäisi päin naamaa että lakkaisi tykkäämästä. Huumorin kukka se kaunein kukka

Mulla vähän sama "ongelma", mutta käänteisesti. Olen aina uusien tuttavuuksien kanssa pitkäänkin varsin asiallinen ja jäyhä, koska toinenkin osapuoli käyttäytyy niin. Vasta sitten osaan näyttää oikean luonteeni, jos toisen kanssa klikkaa ja hän päästää ensin irti turhasta pönöttämisestä. Tämän vuoksi juurikin töissä ihmisillä on varmasti hyvin erilaiset mielipiteet minusta ihmisenä, päätön leukojenlouskuttaja tai yliasiallinen nutturapää :D 

Eivät ne tosikot minulle mitään suoraan ole koskaan sanoneet, olen vain huomannut heidän eleistään etteivät ajattele minusta enää niin suopeasti. Kiinnitän paljon tuommoisiin kielteisiin asioihin huomiota, joten havaitsen ne aika helposti.

Ap

Hyväksyt sen että näillä "hillityillä" ystävillä on tanko persiissä joka estää heitä pitämästä hauskaa.

Älä missään nimessä yritä tukahduttaa humoristista ja lapsellista ulottuvuuttasi, kun huumorintajusi kerran ei ole pilkallista tms. Voit aivan hyvin olla sekä vakava ja hillitty että hassutteleva. Viis siitä, mitä muut ajattelevat.

Olen itsekin yhtä aikaa vakava ja hillitty sekä hassutteleva ja kujeileva. Kaikki eivät aina ymmärrä sitä, mutta ei se vaarallista ole.

Pitäydy vain asiallisuudessa, oot todennäköisesti vaan vitun rasittava muka "hauska" idiootti.

Hassuttelijaa (elämäänsä tyytyväistä) saattavat myös jotkut kadehtia. Suomessa kun enemmän arvostetaan negatiivista asennetta heti aamusta.