Minä olen syypää kaikkiin ongelmiin perheessä ja parisuhteessa
Mieheni ja äitinsä ovat tehneet minusta syntipukin. Olen kuulemma kummallinen, masentunut, lapsellinen ja mitä kaikkea vielä. Miehen kanssa käydään tuntien keskusteluja kaikenlaisesta mikä minussa on vikana. Persoonallisuushäiriökin kuulemma on. Pilaan kaiken. Toki parisuhteeseen monenmoista mahtuu enkä suinkaan ole täydellinen. Mieheni on kuitenkin jättänyt minut raskaana ollessani, hänellä on ollut suhteita ja vakava mielenterveyden diagnoosikin löytyy.
Olen tullut siihen tulokseen, että meidän olisi parempi olla erillämme. MUTTA. Se ei todellakaan elävässä elämässä ole niin yksinkertaista. Uskon kuitenkin, että lapsilla on parempi kun asumme saman katon alla. Elämämme ei ole jatkuvaa riitelyä. Keskustelut käydään kun lapset eivät ole kuulemassa. Olen todella puun ja kuoren välissä. Nähdäkseni tilanne on joko se, että kestän tämän mustamaalaamisen ja syyttelyn ja nielen sen kiltisti tai lähden ja aiheutan paljon surua lapsille. Neuvoja?
Kommentit (10)
Minkä ikäiset lapset? Viittaat siihen, että lähtisit ja aiheuttaisi surua lapsille. Aikoisitko jättää heidät vai otta itsellesi? Eikö asunto ole myös sinun?
Mitä teet lapsia tuollaisen kanssa? Että ihmiset on idiootteja. Raskaana ollessa naista palvotaan. Oletko mennyt tekemään lapsen perheeseen johon sitä ei toivota. Onneksi olkoon👍
Ymmärränkö oikein että nämä kaksi ensimmäistä eivät usko että tällainen on edes mahdollista? Uskokaa pois vaan. Tämä on mun todellista elämää :(
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset? Viittaat siihen, että lähtisit ja aiheuttaisi surua lapsille. Aikoisitko jättää heidät vai otta itsellesi? Eikö asunto ole myös sinun?
En tietenkään jättäisi lapsiani! Kyse on siitä, että lapset - varsinkin nuorempi - kokevat nimenomaan äidin ja isän yhdessä tärkeänä ja turvallisena. Näin olen ajatellut ja tuntenut. Perheen hajoaminen särkisi heidän sydämensä!
Mieheni on myös kaikesta huolimatta todella hyvä isä. Ongelma on minun ja hänen välinen suhde.
Ihan ihmeellisiä kommentteja! Minä ainakin uskon että ap:n tilanne on täysin mahdollinen ja ymmärrän senkin että ei noin vain halua rikkoa lapsilta perhettä vaan ennemmin sietää itse huonoa kohtelua. Suostuisiko mies pariterapiaan? Se vosi avata hänenkin silmiään vähän näkemään asiat myös sinun kannaltasi. Voimia sinulle ap mihin sitten päädytkin.
Joo, ääni pariterapiaan täältäkin.
Vaikea uskoa että lasten olisi hyvä kasvaa perheessä jossa aikuisilla on keskenään noin isoja ongelmia. Kyllä ne tunnelmat ja ilmapiirin kireys vaikuttavat lapsiin.
Jaahas..