Kerron nyt miltä tuntuu

Oudolta. Menkat ovat tuloillaan, se on osasyy. Herkistyn milloin mistäkin muistosta. Olen samaan aikaan iloinen ja ahdistunut. Iloinen, koska *se eka tapaaminen* miekkosen kanssa meni hyvin ja vaikutamme olevan monissa asioissa samanlaisia tämän lyhyen tuttavuuden perusteella. Tapasimme tosiaan spontaanisti viiden maissa AAMULLA XD Se oli niin omituista mutta hauskan erilaista. Siis nimenomaan sovimme tapaamisen aamulle, kun molemmat olivat hereillä. Mies töiden takia, minä muuten vain.

Samaan aikaan surettaa, kun en tiedä kiinnostaako sitä erästä. Kyllähän hän oli oikein mukava minulle livenä :) Ei hän siis varmastikaan inhonnut näkemäänsä. Treffeillä emme siis ole olleet, vaan samassa työssä.

Tuorein ex-miesystävä ei puhu minulle. Ei sanaakaan. Omat silmäni ovat avautuneet enkä koskaan ottaisi häntä takaisin. Toki hänessä ON ne muutamat sydämen sulattavat piirteet.. niitä ikävöin, kyllä. Noin kokonaisuutena se mies ei kuitenkaan sovi minulle alkuunkaan.

En edelleenkään tiedä, mitä hän puuhaili selkäni takana. Tiedän hänen olleen deittisivustolla salaa, mutta etsikö itselleen jotain vai etsikö sieltä minua, sitä en tiedä.

Minähän en missään deittisivuilla pyörinyt, mutta eksä epäili minua milloin mistäkin. Tiedän, että vainoharhaisilla ei usein ole puhtaat jauhot pussissa, mutta mene ja tiedä.

Jos luet tätä taas vaihteeksi, niin tiedoksi että en ikinä enää voisi luottaa sinuun. Luotin sinuun aluksi kuin kallioon, mutta se taisikin olla suuri virhe. Pidin itsestäänselvänä, ettet tee mitään salamyhkäistä minulta salaa, mutta teitkin. Nyt et edes uskalla kertoa totuutta, vaikka kysyin henk.koht.

En saa juhlafiilistä enää mistään. Ei kiinnosta joulu, ei omat synttärit, ei mikään. Tänä vuonna en odota edes UV:n aattoa, koska siitä tulee huonoja muistoja eksästä.

Joka päivä on niin ikävä kissaa :( Haluaisin katsella sen kanssa raketteja ikkunasta ja rauhoitella, että ei mitään hätää, älä pelkää :) Haluaisin pussata sitä kun se nukkuu ja nauraa, kun se herää ihan ihmeissään. Haluaisin hieroa sitä korvien takaa ja nuuskutella sen niskaa. Haluaisin painaa sen vaaleanpunaista nenua niin kuin nappia. Haluaisin ottaa sen syliin ja vain olla.

Joulu toi kamalat muistot siitä, miltä tuntuu olla ei-vapaa. Häpeän parin vuoden takaista eksääni (eri ihminen kuin tuo toinen ex tässä tekstissä) niiin paljon... en tajua miten tyhmä olin. Jouduin hänen lapsuudenkotiinsa jouluksi ja ahdistaa edes ajatella. Tunnelma oli rento ja kotoisa, mutta talo oli aivan kamalassa kunnossa eikä se elämä vain ollut sitä mitä omaltani haluan.

Viime joulun pilasi toinen ex, mutta tänä jouluna sain sentään olla vapaa ja tehdä asiat täysin oman mieleni mukaan.

Viimeisimmäksi muttei vähäisimmäksi, ikävöin edelleen omaa lapsuudenkotiani, josta muutimme 7 vuotta sitten pois. Talo siis myytiin. Muistan edelleen sen tunteen, kun kävelin hämärällä "talomme" ohi ja näin uudet omistajat siellä. Tulin vihaiseksi ja teki mieli mennä ajamaan heidät pois.

Tali kirjaimellisesti rakennettiin aikoinaan meille. Tontti oli täysin tyhjä ja silloinen perhetuttumme rakensi meidän perheelle oman talon. Se tuo varmasti lisätunnetta asiaan. Nykyään en tiedä onko tuo ex-perhetuttu edes elossa enää. En ole nähnyt häntä miljoonaan vuoteen.

Sellainen juttu se. Nyt täytyy lopettaa, koska kello lähentelee kirottua kellonaikaa.