En osaa enkä pysty olemaan tarpeeksi nöyrä asiakaspalveluun"- en pysty.

Juuri olin Portugalissa lomalla. Joka ravintolassa , missä kävimme , oli tarjoilijat/viinurit/omistajat/vastaanottajat iloisia ja ylpeitä omasta paikastaan. Vaikka mentiin ihan johonkin random-pikkupaikkaan, niin edeskäypä oli ilahtunut tulostamme ja lähti täydellä vauhdilla ja innokkaasti etsimään meille vaikka sitä viinicopaa, mitä tilasimme.

Me tunsimme itsemme kiinnotaviksi ja arvostetuiksi vieraiksi. Ja meille tuli olo, että tätä asiakaspalvelijaa pitää kiittää ja arvostaa, sillä hän tekee kaikkensa, että löytää meille juuri sen parhaan tapas-palan ja parhaan viinin.
Jotenkin se oli taas kerran niin kerran niin selkeäksi se asenne, se ero.

Olen asiakaspalvelussa täällä suomessa. Asiakkaat on lähtökohtaisesti tylsällä asenteella liikkeellä minua kohtaan. Ja tämä on se neutraali asenne. Paljon on niitä, jotka ovat lähtökohtaisesti ihan selkeästi sitä mieltä että minä olen joku maan matonen, minun kuuluu kumarrella ja nöyristellä ja periaatteessa Kiittää joka kerta, ,kun asiakas edes suostuu paikalle.
Siinä on se ero, se tunne, se asenne.
Ihan naurettavat kekkeruusit käyttäytyy tarpeettoman koppavasti, epäkohteliaasti , komentelee ja ovat niinkuin eivät kuulisikaan mitään.

Verrattuna siis maihin, joissa henkilökunta on juuri sen paikan asiantuntijoita, ottavat asiakkaan vieraana mielellään vastaan, koska asiakas tulee kuulemaan että mitäs kivaa tänään laitettaisiin.

Mikä helvata on suomalaisissa, ettei voida tulla ravintolaan nauttimaan ja voimaan rennosti ja hyvin? Mistä ihmeen perunakellarista kaikki on kotoisin , että pitää ammattitaitoiselle henkilökunnalle koko ajan ja joka välissä päästä "näpäyttämään" ja näyttämään että minähn se olenkin se pomo ja iso herra? (eikä vaan miehet, huom,)

Miksi toisissa maissa henkilökunta ja asiakkaat ovat jotensakin selkeästi yhteisellä asialla: että asiakkaalla olis hyvä kokemus ja henkilökunnalla ammattiylpeys ja -taito arvostettua?
Mikä helvata alemmusvamma siinä voi olla niin vaikeeta?

Kerran luin lehtihaastattelusta maisteri-lentoemnnästä, joka sanoi suoraan, ettei pysty olemaan ammattissaan koska ei kertakaikkiaan ole niin palveluhenkinen. Voin kuvitella että kun asiakkaat kommentoi maisterinsormusta, että "mun vaimolla on tuommoinen kans, mutta aito" ja sitten juoksuttaa turhaan /liikaa/ärsyttävästi siinä manspread asennossaan pitkin käytävää, niin ei vaan pysty.
En pysty minäkään enää kauaan, vaikken maisteri olekaan.