Lapsettomat pariskunnat ovat meidän taloyhtiön pahimpia valittajia

Minä olen yksinasuva tuon ikäinen, valitan vain jos jotain häiritsevää heitetään silmilleni tai korvilleni. Eli jos naapurista kuuluu häiritsevää ääntä toistuvasti hiljaisuuden aikaan, niin kyllä minä siitä valitan. Ja muusta en sitten olekkaan tainnut valittaa. Muuten pysyn mieluiten tietyn matkan päässä naapureistani: Mitä vähemmän heitä näen sen parempi. En puutu muiden asioihin eikä muut puutu minun asioihini.

Perheelliset taas kuuroutuvat niin sanotusti lapsiperhe-elämän äänille. Olen meinaan huomannut. Olen lapseton ja arvostan elämisen rauhaa, mutta ystävälläni on kouluikäisiä lapsia ja olen useasti ihmetellyt hänen käsitystään "hiljaisuudesta". Muutimme meinaan samaan taloon kun ystävä kehui, kuinka hiljaista ja rauhallista on. Niin. Ei ole juoppoja, ei mielenterveysongelmaisia tai muita häirikköjä. On vain lapsiperheitä, ja se meteli on ihan kamalaa välillä. Monen asunnon päästä kuuluu raivokasta ulinaa ja huutoa, rappukäytävässä juostaan hippaa, lattiat ja katot tömisee eikä nukkua saa edes öisin. Siis aivan kamalaa :D mielestäni jatkuva remuaminen ja 24/7 metelöinti ei todellakaan ole normaalia, mutta lapsiperheille se näemmä on. Kun hiljaisuuden aikaankin vedetään jollain potkumopolla pitkin laminaattilattiaa ja hakataan leluilla patteria, koen oikeudekseni siitä valittaa. Yhtäläinen oikeus minulla on nukkua hiljaisuuden aikaan, että jaksan nousta aamulla töihin. En tajua, miksi osa näistä perheistä tuntuu valvovan ihan järkyn myöhään.