Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?

Ei tämä ole ehtinyt jäädä vielä vaivaamaan, mutta on selittämätön. Heräsin aamulla siihen, että haistoin sellaisen tosi raikkaan ja ihanan kukkasten ja tuoreen ruohon tuoksun ympärilläni. Outoa, kun en käytä mitään hajusteita enkä illalla jaksanut käydä edes suihkussa. Nuuskin sitten vuodevaatteita ja itseäni, niin se tuoksu tuli selkeästi rintakehäni alueelta :D.Sellaisen 5-10 minuutin sisällä se heikkeni huomattavasti, mutta vieläkin ihan hiukan pystyn aistimaan sen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole ehtinyt jäädä vielä vaivaamaan, mutta on selittämätön. Heräsin aamulla siihen, että haistoin sellaisen tosi raikkaan ja ihanan kukkasten ja tuoreen ruohon tuoksun ympärilläni. Outoa, kun en käytä mitään hajusteita enkä illalla jaksanut käydä edes suihkussa. Nuuskin sitten vuodevaatteita ja itseäni, niin se tuoksu tuli selkeästi rintakehäni alueelta :D.Sellaisen 5-10 minuutin sisällä se heikkeni huomattavasti, mutta vieläkin ihan hiukan pystyn aistimaan sen.

Mulla ollut näitä tuoksujuttuja myös muutaman kerran; hajuvesi, juurikin tuo tuore vastaleikattu nurmikko, tuore leipä. Se on kai joku aivoissa tapahtuva juttu, jostain luin liittyvän aivokasvaimeen, mutta ei itselläni ainakaan mitään kasvainta ole ja ekasta tuollaisesta olemattoman tuoksun haistamisesta on kohta kymmenen vuotta.

Lapseni kävelee unissaan aina täyden kuun aikaan. Ja itkee samalla. Ei muista aamulla mitään. Tätä tapahtuu niin kesällä kuin talvella. Kun oli vielä pinnasängyssä, alkoi itkemään hysteerisesti yöllä täyden kuun aikana. Lapsi nyt 13-v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole ehtinyt jäädä vielä vaivaamaan, mutta on selittämätön. Heräsin aamulla siihen, että haistoin sellaisen tosi raikkaan ja ihanan kukkasten ja tuoreen ruohon tuoksun ympärilläni. Outoa, kun en käytä mitään hajusteita enkä illalla jaksanut käydä edes suihkussa. Nuuskin sitten vuodevaatteita ja itseäni, niin se tuoksu tuli selkeästi rintakehäni alueelta :D.Sellaisen 5-10 minuutin sisällä se heikkeni huomattavasti, mutta vieläkin ihan hiukan pystyn aistimaan sen.

Mulla ollut näitä tuoksujuttuja myös muutaman kerran; hajuvesi, juurikin tuo tuore vastaleikattu nurmikko, tuore leipä. Se on kai joku aivoissa tapahtuva juttu, jostain luin liittyvän aivokasvaimeen, mutta ei itselläni ainakaan mitään kasvainta ole ja ekasta tuollaisesta olemattoman tuoksun haistamisesta on kohta kymmenen vuotta.

Minulla on ollut hajuharhoja koko elämäni. Yleensä harhat ovat epämiellyttäviä, saatan haistaa esim. savun, bensiinin tai jäteöljyn, mutta joskus myös jonkun mausteen tai kukan, ja kerran tunsin selvästi kermakahvin tuoksun vaikka missään lähistöllä ei ollut kahvia. En itse erota, onko hajuaistimus aito, vaan minun pitää kysyä ympärillä olevilta ihmisiltä, tunnetteko tekin savun hajua. Aivokasvainta ei ainakaan vielä ole diagnosoitu, mutta kuulemma ilmiö saattaa liittyä myös migreeniin, ja se minulla on ollut lapsesta asti. -N52

Lukion viimeisellä tulin kerran kaverin kyydillä koulusta kotiin, oli ehkä syyskuinen tai lokakuinen pimenevä ilta. Vanhempani asuvat taajaman ulkopuolella alueella, jossa ei ole katuvaloja. Heidän talonsa sijaitsee n. 400m pitkän pihatien päässä toisen, puoliaution talon kanssa. Tien kummallakin puolella on harvaa metsää, joka on isäni omistuksessa, eikä sisällä esim. hyviä mustikkamaita, joten noille maille harvoin kukaan ulkopuolinen eksyy. Kaveri jätti minut tuona kyseisenä iltana kävelemään tien päästä kotiin (mikä ei kyllä ollut kovin kiva temppu kaverilta, koska tosiaan ilta pimeni ja katuvaloja ei ollut, itsekin aina kyyditsin tämän kotiovelle asti.)

Kaverini kaarrettua pois, jäin kävelemään yksin pimeyteen. Edettyäni ehkä sata metriä, kuulin tien vasemmalta puolelta metsiköstä askeleita. Alueella on ollut paljon esimerkiksi kauriita, itsekin niitä olen nähnyt lenkillä useasti. Ääni ei kuitenkaan kuulostanut kauriilta, vaan askel oli paljon raskaampi ja muistutti mielestäni enemmänkin kahdella jalalla kulkevaa ihmistä kuin neljällä jalalla kulkevaa eläintä. Jäädyin paikalleni ja yritin kuulostella lisää, koska mitään en nähnyt, mutta en enää kuullut mitään. Päätin rohkaista mieleni ja kysyin varovasti, oliko metsässä joku. Ei tietenkään vastausta. Kohautin olkapäitäni ja ajattelin kuvitelleeni koko jutun, joten jatkoin matkaa, kun sillä samalla sekunnilla askeleet jatkuivat, mutta paljon nopeammalla tahdilla ja tullen kohti minua. En ole jumalauta ikinä juossut yhtä kovaa vauhtia.

Tarkkailin koko illan keittiön ikkunasta metsikköä, aina välillä sohien taskulampulla ulos ikkunasta, mutta en nähnyt mitään. Ikinä tuo ei selvinnyt ja tämän keissin jälkeen en ole kulkenut noilla seuduilla ulkona kuin valoisalla. En nimittäin tiedä, mikä on karmivin vaihtoehto: joku ihminen vaanimassa pusikossa pienen pihatien varrella valmiina lähtemään teinitytön perään, eläin valmiina hyökkäämään vaiko jokin ihan muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole ehtinyt jäädä vielä vaivaamaan, mutta on selittämätön. Heräsin aamulla siihen, että haistoin sellaisen tosi raikkaan ja ihanan kukkasten ja tuoreen ruohon tuoksun ympärilläni. Outoa, kun en käytä mitään hajusteita enkä illalla jaksanut käydä edes suihkussa. Nuuskin sitten vuodevaatteita ja itseäni, niin se tuoksu tuli selkeästi rintakehäni alueelta :D.Sellaisen 5-10 minuutin sisällä se heikkeni huomattavasti, mutta vieläkin ihan hiukan pystyn aistimaan sen.

Mulla ollut näitä tuoksujuttuja myös muutaman kerran; hajuvesi, juurikin tuo tuore vastaleikattu nurmikko, tuore leipä. Se on kai joku aivoissa tapahtuva juttu, jostain luin liittyvän aivokasvaimeen, mutta ei itselläni ainakaan mitään kasvainta ole ja ekasta tuollaisesta olemattoman tuoksun haistamisesta on kohta kymmenen vuotta.

Minulla on ollut hajuharhoja koko elämäni. Yleensä harhat ovat epämiellyttäviä, saatan haistaa esim. savun, bensiinin tai jäteöljyn, mutta joskus myös jonkun mausteen tai kukan, ja kerran tunsin selvästi kermakahvin tuoksun vaikka missään lähistöllä ei ollut kahvia. En itse erota, onko hajuaistimus aito, vaan minun pitää kysyä ympärillä olevilta ihmisiltä, tunnetteko tekin savun hajua. Aivokasvainta ei ainakaan vielä ole diagnosoitu, mutta kuulemma ilmiö saattaa liittyä myös migreeniin, ja se minulla on ollut lapsesta asti. -N52

No tuo olikin sitten hyvin paikantunut hajuharha, koska se oli rintakehässä. Ei siis kainalossa, käsivarressa, tyynyssä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Mikkeli, kevätalvi 2001. Viimeinen kevät Mikkelissä, edessä oli muuto työn perässä toiseen kaupunkiin.

Mikkeliläiset tietävätkin saksalan rantatien. Muille voin   kertoa, että kyseessä on saimaata myötäävä kävelylenkki hiekkatiellä , venelaituri , penkkejä joilla istuskella,  kellonajasta/säästä riippuen  koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja  vanhempia vaunulenkillä.  Mitenkään syrjäinen tai pelottava kys. kävelyreitti ei siis ole !

Oli maaliskuinen ilta, hämärä laskeutumassa ja lähdin viemään perhoskoiraani  iltalenkille, rantareitti oli normaali reittimme.  Äkkiä  Nella alkoi murista mikä ihmetytti, se kun ei säikkynyt varjoja eikä murissut esim. oraville, ison koiran rohkeus ja ego pienen koiran ruumissa. Mutta nyt se pysähtyi ja murisi.

Äkkiä näin  miten edessämme konttasi varjomainen hahmo, ihmisen muotoinen mutta täysin musta, se tuli puiden välistä ja katosi kaislojen sekaan. Otin murisevan Nellan syliini ja huhuilin  hahmon suuntaan,  sillä mietin  oliko  se joku juoppo tai sairaskohtauksen saanut vaikka olikin kummallista etten ollut nähnyt kasvoja taikka vaatteita, vain varjon vaikkakin kiinteän ja ihmisen mallisen !

Nella murisi ja sitten pissasi päälleni , oli peloissaan.  Niin olin kyllä minäkin !. Mikä v""u se oli?

Supi, villisika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme rivitalossa,  tien toisella puolella on veneranta sekä epävirallinen uimaranta. Eräänä kesäyönä en saanut unta, mies oli reissussa ja poika mummolassa ,joten vaeltelin siinä tehden kaikenlaista, kunnes menin juomaan mehua takapihalle. Oli ihan hiljaista, kello ehkä 2.00.  Äkkiä rannalta alkoi kuulua naisen kirkumista ja mieleen tuli, että  nyt jotakuta tapetaan tai raiskataan  , outoa kuitenkin oli etten nähnyt MITÄÄN vaikka minulla oli suora näköyhteys (noin 10 metriä pihaltamme rantaan, ei puita välissä) ,  kuu paistoi, ja huudon voimakkuudesta päätellen  kirkuja  oli   lähellä.  

Näpytin hätänumeron valmiiksi ja kävelin tien yli huutaen, että kuka siellä ja poliisit on soitettu, vastausta ei kuulunut vain huuto joka sitten loppui kuin seinään.  Kävelin veneiden luo, ei ketään missään, ei   vaatteita  eikä  kenkiä ( jos joku olisi mennyt humalapäissään uimaan) eikä verijälkiä (jos jotain vökivaltaista olisi sattunut),  vain rauhassa liplattava vesi, johon kuu heijastui.  Soitin kuitenkin hätänumeroon, poliisi tuli ja ambulanssi.  Nothing.

Aamulla juttelin seinänaapurini kanssa, ei ollut kuullut mitään. On erikoista, että ihminen joka valitti mieheni yskän pitävän häntä hereillä, ei ollut kuullut jonkun kirkuvan kurkku suorana käytännössä takapihallamme!

Jokin eläin tai vesilintu? Ne pitää joskus uskomattoman kamalia ääniä.

Todella kamalia. Itse joskus penskana meinasin paskoa pelosta housuun, kun olin pimeällä lenkittämässä meidän koiraa. Tie kulki peltojen ohi ja pimeydestä kuului ihan omituisia ääniä, aivan kuin joku vauva olisi kirkunut/itkenyt. Mutta aikani tiirailtuani näin siellä jotain lenteleviä elukoita (lintuja tai lepakoita?), joiden ääni tosiaan kuulosti ihan vauvan ulinalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme rivitalossa,  tien toisella puolella on veneranta sekä epävirallinen uimaranta. Eräänä kesäyönä en saanut unta, mies oli reissussa ja poika mummolassa ,joten vaeltelin siinä tehden kaikenlaista, kunnes menin juomaan mehua takapihalle. Oli ihan hiljaista, kello ehkä 2.00.  Äkkiä rannalta alkoi kuulua naisen kirkumista ja mieleen tuli, että  nyt jotakuta tapetaan tai raiskataan  , outoa kuitenkin oli etten nähnyt MITÄÄN vaikka minulla oli suora näköyhteys (noin 10 metriä pihaltamme rantaan, ei puita välissä) ,  kuu paistoi, ja huudon voimakkuudesta päätellen  kirkuja  oli   lähellä.  

Näpytin hätänumeron valmiiksi ja kävelin tien yli huutaen, että kuka siellä ja poliisit on soitettu, vastausta ei kuulunut vain huuto joka sitten loppui kuin seinään.  Kävelin veneiden luo, ei ketään missään, ei   vaatteita  eikä  kenkiä ( jos joku olisi mennyt humalapäissään uimaan) eikä verijälkiä (jos jotain vökivaltaista olisi sattunut),  vain rauhassa liplattava vesi, johon kuu heijastui.  Soitin kuitenkin hätänumeroon, poliisi tuli ja ambulanssi.  Nothing.

Aamulla juttelin seinänaapurini kanssa, ei ollut kuullut mitään. On erikoista, että ihminen joka valitti mieheni yskän pitävän häntä hereillä, ei ollut kuullut jonkun kirkuvan kurkku suorana käytännössä takapihallamme!

Jokin eläin tai vesilintu? Ne pitää joskus uskomattoman kamalia ääniä.

 Oikeasti? Olemme asuneet tässä rannan vieressä 8v, enkä ollut IKINÄ aikaisemmin kuullut moista meteliä ,yöllä tai päivällä! Pari kertaa kurkilauman huutoa kyllä ja sorsien kaakattamista usein, mutten ikinä  naisen  kirkumista.

Vierailija kirjoitti:

Kävin esikoisen vauva-aikana viikottain seurakunnan vauvakahvilassa. Siellä oli kerran yksi äiti, jolla oli pieni, vielä "nimetön" vauva mukana kahvilassa. Äiti kertoi olevansa huolissaan vauvastaan, kun se vaikuttaa jotenkin voimattomalta ja itkeekin ihan ponnettomasti. Äiti oli saanut neuvolasta heti ajan ja oli menossa kahvilan jälkeen neuvolaan. Käveltiin hetken matkaan yhdessä siitä seurakuntatalolta pois päin. Kysyin, että kuorsaako vauva, kun vaunukopasta kuului sellaista krohinaa tms. Äiti totesi vaikeana, että ei kun näin se itkee. Kurkkasin vaunuihin ja tosiaan naamasta näkyi, että vauva ns. karjui täysillä, mutta suusta tuli vaan sellaista kähinää. Lähtiessäni toiseen suuntaan sanoin äidille, että onneksi menette nyt heti neuvolaan ja toivottavasti kaikki selviää. Äitiä en näkynyt enää koskaan vauvakahvilassa. Ehkä alle vuoden päästä tämä äiti ja ehkä hänen miehensä tulivat polkupyörällä vastaan näillä samoilla kulmilla. Äiti näytti iloiselta, kunnes katseemme kohtasi hetkeksi heidän ohimennessään ja äidit kasvot valahtivat surulliseksi.  Edelleen vaivaa, että mahtoikohan vauva kuolla :(

Jäin miettimään tätä tarinaa ja jotain outoa tässä on. Ei kukaan äiti huudata miltein äänettömästi itkevää lasta ja tuollaisen tapauksen kanssa mennään aina suoraan takaisin synnärille tai polille, ei neuvolaan. Eikä noin huonokuntoisia vauvoja kotiuteta herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme rivitalossa,  tien toisella puolella on veneranta sekä epävirallinen uimaranta. Eräänä kesäyönä en saanut unta, mies oli reissussa ja poika mummolassa ,joten vaeltelin siinä tehden kaikenlaista, kunnes menin juomaan mehua takapihalle. Oli ihan hiljaista, kello ehkä 2.00.  Äkkiä rannalta alkoi kuulua naisen kirkumista ja mieleen tuli, että  nyt jotakuta tapetaan tai raiskataan  , outoa kuitenkin oli etten nähnyt MITÄÄN vaikka minulla oli suora näköyhteys (noin 10 metriä pihaltamme rantaan, ei puita välissä) ,  kuu paistoi, ja huudon voimakkuudesta päätellen  kirkuja  oli   lähellä.  

Näpytin hätänumeron valmiiksi ja kävelin tien yli huutaen, että kuka siellä ja poliisit on soitettu, vastausta ei kuulunut vain huuto joka sitten loppui kuin seinään.  Kävelin veneiden luo, ei ketään missään, ei   vaatteita  eikä  kenkiä ( jos joku olisi mennyt humalapäissään uimaan) eikä verijälkiä (jos jotain vökivaltaista olisi sattunut),  vain rauhassa liplattava vesi, johon kuu heijastui.  Soitin kuitenkin hätänumeroon, poliisi tuli ja ambulanssi.  Nothing.

Aamulla juttelin seinänaapurini kanssa, ei ollut kuullut mitään. On erikoista, että ihminen joka valitti mieheni yskän pitävän häntä hereillä, ei ollut kuullut jonkun kirkuvan kurkku suorana käytännössä takapihallamme!

Jokin eläin tai vesilintu? Ne pitää joskus uskomattoman kamalia ääniä.

 Oikeasti? Olemme asuneet tässä rannan vieressä 8v, enkä ollut IKINÄ aikaisemmin kuullut moista meteliä ,yöllä tai päivällä! Pari kertaa kurkilauman huutoa kyllä ja sorsien kaakattamista usein, mutten ikinä  naisen  kirkumista.

Kyllä ihmisen kirkumisen erottaa eläimen äänistä. Siellä on todennäköisesti jossain - ehkä jopa rannan toisella puolella koska äänet kulkevat vettä pitkin hyvinkin kauas - ollut jotain ja ihminen toimi fiksusti kun soitti häkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme rivitalossa,  tien toisella puolella on veneranta sekä epävirallinen uimaranta. Eräänä kesäyönä en saanut unta, mies oli reissussa ja poika mummolassa ,joten vaeltelin siinä tehden kaikenlaista, kunnes menin juomaan mehua takapihalle. Oli ihan hiljaista, kello ehkä 2.00.  Äkkiä rannalta alkoi kuulua naisen kirkumista ja mieleen tuli, että  nyt jotakuta tapetaan tai raiskataan  , outoa kuitenkin oli etten nähnyt MITÄÄN vaikka minulla oli suora näköyhteys (noin 10 metriä pihaltamme rantaan, ei puita välissä) ,  kuu paistoi, ja huudon voimakkuudesta päätellen  kirkuja  oli   lähellä.  

Näpytin hätänumeron valmiiksi ja kävelin tien yli huutaen, että kuka siellä ja poliisit on soitettu, vastausta ei kuulunut vain huuto joka sitten loppui kuin seinään.  Kävelin veneiden luo, ei ketään missään, ei   vaatteita  eikä  kenkiä ( jos joku olisi mennyt humalapäissään uimaan) eikä verijälkiä (jos jotain vökivaltaista olisi sattunut),  vain rauhassa liplattava vesi, johon kuu heijastui.  Soitin kuitenkin hätänumeroon, poliisi tuli ja ambulanssi.  Nothing.

Aamulla juttelin seinänaapurini kanssa, ei ollut kuullut mitään. On erikoista, että ihminen joka valitti mieheni yskän pitävän häntä hereillä, ei ollut kuullut jonkun kirkuvan kurkku suorana käytännössä takapihallamme!

Jokin eläin tai vesilintu? Ne pitää joskus uskomattoman kamalia ääniä.

 Oikeasti? Olemme asuneet tässä rannan vieressä 8v, enkä ollut IKINÄ aikaisemmin kuullut moista meteliä ,yöllä tai päivällä! Pari kertaa kurkilauman huutoa kyllä ja sorsien kaakattamista usein, mutten ikinä  naisen  kirkumista.

Kyllä ihmisen kirkumisen erottaa eläimen äänistä. Siellä on todennäköisesti jossain - ehkä jopa rannan toisella puolella koska äänet kulkevat vettä pitkin hyvinkin kauas - ollut jotain ja ihminen toimi fiksusti kun soitti häkeen. 

Kuulin kerran iltayön lenkilläni pensaikosta ihan kauheaa rääkymistä ja kiljuntaa, kuin sikaa tapettaisiin mutta siinä oli myös kuin ihmisen ääntä ja jotain muutakin. Ääni katkeili oudosti ja oli välillä melkein kuin jonkin ei-elävän ääntä, aavemaista. Se oli niin vertahyytävä hetki ja kokemus, että sitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Kauempaa sitä voisi helposti luulla ihmisen kiljunnaksi, mutta lähempänä kyllä ymmärsin että ääni ei lähde ihmisestä. Metsästystä harrastavilta kysyin tuosta ja he sanoivat että siellä on ollut joku petoeläin jäniksen kimpussa.

Ääninäyte kaniinin kirkumisesta tässä, oli melko lailla samanlaista mutta pahempaa kun tulee läheltä yön pimeydessä.  https://www.youtube.com/watch?v=COa5NmXp4j8

Toinen oudosti ihmisen ääntä muistuttava on kollikissan mouruaminen kiima-aikaan. Joskus nuorena pikkukylällä tuota kuulin, ja se kuulosti joillain yksilöillä kuin pienen vauvan itkulta. 

Kun isä ja äiti erosivat äiti osti rivarikämpän ja sieltä seinän takaa kuului ihan  hirveää  meteliä!

Lapsen  epäselvää  huutoa, töminää, raapimista seinistä, muutettiin marraskuussa ja koko  alkualvi ihmeteltiin sitä mekkalaa, outoa oli ettei siellä ollut valoja eikä me koskaan nähty tätä naista tai lasta, äiti alkoikin pelätä ettei siellä ole kaikki  hyvin.  Äiti harkitsi nimetöntä lastensuojeluilmoitusta mutta valitti ensin isännöitsijälle metelistä... Ja ihan hyvä, sillä isännöitsijä kertoi että naapuriasunto on tyhjä !

Kyseessä oli siis päätykämppä, jossa me olimme ainoat naapurit.   Ihmettelin äidille, miksi tyhjän asunnon keittiöön oli jätetty sälekaihtimet jotka olivat tiukasti kiinni, niin ettei sisään nähnyt ja epäilin vähän asiaa. Kävin sitten  hiippailemassa naapurin takapihalla   ja näin pimeän olkkarin, ei verhoja eikä huonekaluja eli tyhjä se tosiaan oli !

Tuon jälkeen oli aika friikkiä kuunnella niitä ääniä ja äiti koetti kömpelösti ehdottaa, että ääni kaikui hassusti jostain muusta asunnosta. Ääniä kuului pitkin kevättä ja sitten kesällä tajusimme, ettei mitään ollut kuulunut pitkään aikaan . Syksyllä asuntoon muutti uudet asukkaat.

Tässäpä muutama:

Istuin erään "ystäväni" luona sohvalla ja yhtäkkiä polvellani oli valtava musta hämähäkki. Ei ollenkaan mikään normaali Suomi-hämähäkki. Myöhemmin katsoin netistä, että kyseessä oli ehkä musta leski. Myös kaveri näki hämiksen. Sitten se vaan katosi kun kiljuttiin. Ei mennyt kauaakaan, kun "ystävä" paljastui erittäin petolliseksi. Varoitus? :O

Olen pienestä asti nähnyt sekä unissa että hereillä väläyksiä hetkistä, ei mitään kummallista, ravintolan tiskillä käyty keskustelu, portaiden nouseminen, jokin keskustelu. Nämä siis ovat vähän kuin dejavu, mutta väläyksen ja varsinaisen tapahtuman välillä voi olla vuosia ja muistan tarkkaan hetket jolloin olen väläyksen nähnyt. Ja siis ihmettelen noita väläyksiä, kunnes jonakin päivänä tajuan, että nyt tämä tapahtuu. Olipa monimutkaisesti selitetty. Repeämä aika-avaruudessa? :D

Onhan näitä. Kammottavaa ajatella. Se mitä ei ymmärrä, pelottaa.

Vuokrattiin joskus ehkä 7 vuotta sitten sellaista mökkiä Keski-Suomesta. Se on vanha asuinrakennus ja kauempana pihapiirissä on saunarakennus.

Joskus me lapset leikittiin pihan kallioilla ja oltiin kuultu aivan hirveää kirkumista sieltä kuin jotakuta olisi tapettu. kallion takaa ja sen ympäriltä alkoi metsä. Juostiin kauhuissamme kertomaan siitä aikuisille.

Äitini oli kerran yksin mökissä sängyllä lukemassa tms. Hän kuuli toisesta huoneesta niiskutusta ja luuli että hänen isänsä on siellä. Eipä ollut, vaan pappa oli jo aikaisemmin lähtenyt kalaan tai johonkin. Ketään muuta ei mökissä ollut.

Usein kuultiin yläkerrasta selviä askeleita. Joskus me lapset käytiin siellä katsomassa ja sehän näytti melkein siltä kuin siellä olisi asuttu vieläkin.

Karmivaa oli myös se mitä tätini todisti. Hän oli siellä lapsineen yöllä ja yritti nukkua. Yhtäkkiä hän kuuli, kuinka raskas ulko-ovi avautuu voimalla ja naristen. Hän meni katsomaan mutta vastassa pimeä tupa eikä ketään. Ovi oli kiinni ja säpissä sisäpuolelta! 😮

Kun kissamme olivat mukana niin pidimme niitä saunarakennuksen tuvassa. Muutamia kertoja ovi oli avattu ja kissat päässeet ulos. Eikä se ollut kukaan meistä.

Tosiaan myöhemmin vasta kuultiin että se kyllä kylällä tiedettiin että siellä kummittelee. 70-luvulla eräs perhe asui siellä ja perheen nuori, parikymppinen tytär teki itsemurhan siellä. Ilmeisesti juuri kallioilla joilla kuulimme sen kirkumisen. Äiti oli löytänyt tytön sieltä ja ehkä kirkunut samalla tavalla kuin me sen kuulimme. 😨

Ja monet ovat kertoneet nähneensä vintillä hahmon vaikka mökki on ollut tyhjillään.

Mulla on myös toinen kokemus samalta kylältä. Oltiin mummuni kanssa kahdestaan erään tuttavan rannalla uimassa ja saunomassa. Olin ehkä 9. Mummu lähti hakemaan alhaalta rannasta vettä. Pian kuulin koputuksia. Kuulin äänen. En muista mitä puhuimme mutta kun tiedustelin kuka se oli, se esitteli olevansa "saunan vartija". Muistaakseni ääni ei ollut aivan ihmismäinen. Se sanoi tuovansa minulle oksan vadelmia saunatuvan kuistille. Kiitin ja katsahdin pienestä ikkunasta ulos ja näin pitkän, hohtavan valkean hahmon nojaamassa seinään. En nähnyt sitä kunnolla. Ryntäsin ulos mutta ketään tai mitään ei näkynyt. Mummun näin alhaalla rannalla täyttämässä ämpäreitä. Söin tyytyväisenä vadelmat 😁

Jonkinlainen luonnonhenki kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asumme rivitalossa,  tien toisella puolella on veneranta sekä epävirallinen uimaranta. Eräänä kesäyönä en saanut unta, mies oli reissussa ja poika mummolassa ,joten vaeltelin siinä tehden kaikenlaista, kunnes menin juomaan mehua takapihalle. Oli ihan hiljaista, kello ehkä 2.00.  Äkkiä rannalta alkoi kuulua naisen kirkumista ja mieleen tuli, että  nyt jotakuta tapetaan tai raiskataan  , outoa kuitenkin oli etten nähnyt MITÄÄN vaikka minulla oli suora näköyhteys (noin 10 metriä pihaltamme rantaan, ei puita välissä) ,  kuu paistoi, ja huudon voimakkuudesta päätellen  kirkuja  oli   lähellä.  

Näpytin hätänumeron valmiiksi ja kävelin tien yli huutaen, että kuka siellä ja poliisit on soitettu, vastausta ei kuulunut vain huuto joka sitten loppui kuin seinään.  Kävelin veneiden luo, ei ketään missään, ei   vaatteita  eikä  kenkiä ( jos joku olisi mennyt humalapäissään uimaan) eikä verijälkiä (jos jotain vökivaltaista olisi sattunut),  vain rauhassa liplattava vesi, johon kuu heijastui.  Soitin kuitenkin hätänumeroon, poliisi tuli ja ambulanssi.  Nothing.

Aamulla juttelin seinänaapurini kanssa, ei ollut kuullut mitään. On erikoista, että ihminen joka valitti mieheni yskän pitävän häntä hereillä, ei ollut kuullut jonkun kirkuvan kurkku suorana käytännössä takapihallamme!

Jokin eläin tai vesilintu? Ne pitää joskus uskomattoman kamalia ääniä.

 Oikeasti? Olemme asuneet tässä rannan vieressä 8v, enkä ollut IKINÄ aikaisemmin kuullut moista meteliä ,yöllä tai päivällä! Pari kertaa kurkilauman huutoa kyllä ja sorsien kaakattamista usein, mutten ikinä  naisen  kirkumista.

Kyllä ihmisen kirkumisen erottaa eläimen äänistä. Siellä on todennäköisesti jossain - ehkä jopa rannan toisella puolella koska äänet kulkevat vettä pitkin hyvinkin kauas - ollut jotain ja ihminen toimi fiksusti kun soitti häkeen. 

Kuulin kerran iltayön lenkilläni pensaikosta ihan kauheaa rääkymistä ja kiljuntaa, kuin sikaa tapettaisiin mutta siinä oli myös kuin ihmisen ääntä ja jotain muutakin. Ääni katkeili oudosti ja oli välillä melkein kuin jonkin ei-elävän ääntä, aavemaista. Se oli niin vertahyytävä hetki ja kokemus, että sitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Kauempaa sitä voisi helposti luulla ihmisen kiljunnaksi, mutta lähempänä kyllä ymmärsin että ääni ei lähde ihmisestä. Metsästystä harrastavilta kysyin tuosta ja he sanoivat että siellä on ollut joku petoeläin jäniksen kimpussa.

Ääninäyte kaniinin kirkumisesta tässä, oli melko lailla samanlaista mutta pahempaa kun tulee läheltä yön pimeydessä.  https://www.youtube.com/watch?v=COa5NmXp4j8

Toinen oudosti ihmisen ääntä muistuttava on kollikissan mouruaminen kiima-aikaan. Joskus nuorena pikkukylällä tuota kuulin, ja se kuulosti joillain yksilöillä kuin pienen vauvan itkulta. 

Kettu pitää aika brutaalia ääntä. Ketun hampaissa kirkuva jänis on vielä hyytävämpi, olen itse kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin kerran iltayön lenkilläni pensaikosta ihan kauheaa rääkymistä ja kiljuntaa, kuin sikaa tapettaisiin mutta siinä oli myös kuin ihmisen ääntä ja jotain muutakin. Ääni katkeili oudosti ja oli välillä melkein kuin jonkin ei-elävän ääntä, aavemaista. Se oli niin vertahyytävä hetki ja kokemus, että sitä ei pysty sanoin kuvaamaan. Kauempaa sitä voisi helposti luulla ihmisen kiljunnaksi, mutta lähempänä kyllä ymmärsin että ääni ei lähde ihmisestä. Metsästystä harrastavilta kysyin tuosta ja he sanoivat että siellä on ollut joku petoeläin jäniksen kimpussa.

Ääninäyte kaniinin kirkumisesta tässä, oli melko lailla samanlaista mutta pahempaa kun tulee läheltä yön pimeydessä.  https://www.youtube.com/watch?v=COa5NmXp4j8

Toinen oudosti ihmisen ääntä muistuttava on kollikissan mouruaminen kiima-aikaan. Joskus nuorena pikkukylällä tuota kuulin, ja se kuulosti joillain yksilöillä kuin pienen vauvan itkulta. 

Tuossa videossa suurinosa äänistä on marsun ei kanin.

Vierailija kirjoitti:

Kun isä ja äiti erosivat äiti osti rivarikämpän ja sieltä seinän takaa kuului ihan  hirveää  meteliä!

Lapsen  epäselvää  huutoa, töminää, raapimista seinistä, muutettiin marraskuussa ja koko  alkualvi ihmeteltiin sitä mekkalaa, outoa oli ettei siellä ollut valoja eikä me koskaan nähty tätä naista tai lasta, äiti alkoikin pelätä ettei siellä ole kaikki  hyvin.  Äiti harkitsi nimetöntä lastensuojeluilmoitusta mutta valitti ensin isännöitsijälle metelistä... Ja ihan hyvä, sillä isännöitsijä kertoi että naapuriasunto on tyhjä !

Kyseessä oli siis päätykämppä, jossa me olimme ainoat naapurit.   Ihmettelin äidille, miksi tyhjän asunnon keittiöön oli jätetty sälekaihtimet jotka olivat tiukasti kiinni, niin ettei sisään nähnyt ja epäilin vähän asiaa. Kävin sitten  hiippailemassa naapurin takapihalla   ja näin pimeän olkkarin, ei verhoja eikä huonekaluja eli tyhjä se tosiaan oli !

Tuon jälkeen oli aika friikkiä kuunnella niitä ääniä ja äiti koetti kömpelösti ehdottaa, että ääni kaikui hassusti jostain muusta asunnosta. Ääniä kuului pitkin kevättä ja sitten kesällä tajusimme, ettei mitään ollut kuulunut pitkään aikaan . Syksyllä asuntoon muutti uudet asukkaat.

Mulla on ollut tällainen naapuriasunto rivitalossa myös. Siinä asui sinkkumies, ja kun hän lähti kotoa, alkoi lapsen juoksuaskeleet eestaas asunnossa, ja kuului mm. vaatekaappien yläkaappien läimettä.

Ihmettelin että mikä apinalauma sinne aina menee kun mies poistuu, mutta pikkuhiljaa tajusin että tyhjäksihän se luukku jää.

Äänet olivat sellaisia mitä ei koskaan kuulunut miehen ollessa kotona.

Kyselin sitten myöhemmin hältä, niin oli tosi tarkka ettei kukaan oleskele eikä mene hänen asuntoonsa hänen poissaollessaan.

Koirat ahdistuivat oman asuntoni puolella, ja murisivat nurkkiin ja pöydänalle, eivät halunneet jäädä sinne yksin.

Hyiks.

Muutin pois, mysteeriksi jäi se naapurin haamumölykööri.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on useampiakin juttuja, jotka vielä vuosien päästäkin ihmetyttävät.

Olin työmatkalla ja kävin ostamassa eväitä Prismasta. Kassalla vieressä näin täysin isäni näköisen miehen. Ihan kuin synnytyksessä erotetut kaksoset, niin yhdennäköisiä olivat. Tämä mies oli ehkä aavistuksen hoikempi. Isäni oli samaan aikaan 500 km päässä kotona. Soitin hänelle heti tapahtuman jälkeen. Harmitti jälkikäteen etten mennyt juttelemaan tälle miehelle. Kokemus oli todella hämmentävä. Isäni ei ole ulkonäöltään lainkaan sellainen, että kovin paljoa samannäköisiä ihmisiä tulisi vastaan. Näin tämän miehen ihan läheltä ja olisin voinut luulla isäkseni jos en olisi tiennyt isäni olevan kotona. Tuntui että mulla lähtee jalat alta ihmetyksestä.

Sitten näitä yliluonnollisia juttuja, joita en vain voi ymmärtää. Kun näin mieheni ensimmäisen kerran, joku ääni kuiskasi että ”Hän on tuleva miehesi.” Ketään ei ollut vierelläni kuiskaamassa. Jäin ihmettelemään tuota kuiskausta, varsinkin kun emme miehen kanssa olleet toisistamme kiinnostuneita. Niin vain kävi, että vuosia myöhemmin olemme naimisissa.

Kun olin vuosia myöhemmin opiskeluaikana tutustumassa luentopaikkaan, sama ääni kuiskasi, että ”Tämä on tuleva työpaikkasi.” En koskaan hakenut sinne töihin vaan proffani soitti, että häneltä oli kysytty suositusta erääseen projektiin ja hän ajatteli heti mua. Pääsin projektin kautta töihin tuohon paikkaan ja olen ollut siellä since.

Vuosikymmen myöhemmin mietin, että onko kuiskailija sama valo-olento, jonka eräänä aamuna näin sänkyni vierellä tutkimassa keskittyneenä kännykkääni. Heräsin kellon soittoon ja kun nostin päätä tuo hahmo sammutti sormellaan kännykän kellon. Tuijotin häntä epäuskoisena ja mietin, että mitä oikein mä näen?! Valohahmo sitten huomasi minut ja katsoi kohti, hymyili, kääntyi ja haihtui. Hahmo leijui ilmassa ja hohti valkoista valoa. Näin hänen kasvonsakin ja hiukset! Otin haihtumisensa jälkeen kännykän käteeni ja tuijotin sitä ihmeissäni, koska mulla oli puhelimessa sellainen kannellinen kotelo soljella ja tuo kansi oli nyt auki. Itse en ollut siihen koskenut. Kyseessä ei ollut unihalvaus, koska pystyin liikkumaan eikä valveuni, koska itse asiassa heräsin todenteolla heti kun näin tuon hahmon. En kuitenkaan pelännyt. Olen vain usein jälkikäteen miettinyt, että mikä ihmeellinen olento hän oli. Enkeli? henkiopas? Onko muilla vastaavaa kokemusta? Olen pohjimmiltani skeptikko siinä mielessä, että en ihan helposti olisi uskonut näkeväni tällaista omin silmin. Mutta kiinnostaisi kyllä, jos jollakin on mitään vastaavaa kokemusta.

Oli pakko vastata. Itsekin olen nähnyt kaksi tuollaista outoa valoa hohtavaa olentoa. Toinen oli pieni lapsi joka seisoi sängyllä silloisen puolisoni jalkapäässä ja kurkotteli nähdäkseen puolisoni kasvot. Ehdin hyvän tovin tuijotella kun hänellä oli muuta puuhaa. Kun huomasi että näin hänet, säikähti ja hajosi savuna ilmaan. Toiseen olentoon heräsin vanhemmillani. Itki sohvallani niin pirun lohduttomasti. Huomasi minut vasta kun puhuttelin. Nosti päänsä, katsoi ja hävisi savuna. Hetken päästä tunnelman viimeisteli talomme takaa ajava ambulanssi pilleineen.

En tiedä ketään kuka olisi kokenut vastaavaa joten kiva tavata! Ootko herännyt valkoisten sijaan mustiin olentoihin? Näitäkin näin todella paljon 14-28 vuotiaana. Ovat kuin mustia aukkoja -siis mustempia kuin pimeän huoneen pimeys ja varjot. Eivät pahoja kuitenkaan. Nykyään tulevat harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on useampiakin juttuja, jotka vielä vuosien päästäkin ihmetyttävät.

Olin työmatkalla ja kävin ostamassa eväitä Prismasta. Kassalla vieressä näin täysin isäni näköisen miehen. Ihan kuin synnytyksessä erotetut kaksoset, niin yhdennäköisiä olivat. Tämä mies oli ehkä aavistuksen hoikempi. Isäni oli samaan aikaan 500 km päässä kotona. Soitin hänelle heti tapahtuman jälkeen. Harmitti jälkikäteen etten mennyt juttelemaan tälle miehelle. Kokemus oli todella hämmentävä. Isäni ei ole ulkonäöltään lainkaan sellainen, että kovin paljoa samannäköisiä ihmisiä tulisi vastaan. Näin tämän miehen ihan läheltä ja olisin voinut luulla isäkseni jos en olisi tiennyt isäni olevan kotona. Tuntui että mulla lähtee jalat alta ihmetyksestä.

Sitten näitä yliluonnollisia juttuja, joita en vain voi ymmärtää. Kun näin mieheni ensimmäisen kerran, joku ääni kuiskasi että ”Hän on tuleva miehesi.” Ketään ei ollut vierelläni kuiskaamassa. Jäin ihmettelemään tuota kuiskausta, varsinkin kun emme miehen kanssa olleet toisistamme kiinnostuneita. Niin vain kävi, että vuosia myöhemmin olemme naimisissa.

Kun olin vuosia myöhemmin opiskeluaikana tutustumassa luentopaikkaan, sama ääni kuiskasi, että ”Tämä on tuleva työpaikkasi.” En koskaan hakenut sinne töihin vaan proffani soitti, että häneltä oli kysytty suositusta erääseen projektiin ja hän ajatteli heti mua. Pääsin projektin kautta töihin tuohon paikkaan ja olen ollut siellä since.

Vuosikymmen myöhemmin mietin, että onko kuiskailija sama valo-olento, jonka eräänä aamuna näin sänkyni vierellä tutkimassa keskittyneenä kännykkääni. Heräsin kellon soittoon ja kun nostin päätä tuo hahmo sammutti sormellaan kännykän kellon. Tuijotin häntä epäuskoisena ja mietin, että mitä oikein mä näen?! Valohahmo sitten huomasi minut ja katsoi kohti, hymyili, kääntyi ja haihtui. Hahmo leijui ilmassa ja hohti valkoista valoa. Näin hänen kasvonsakin ja hiukset! Otin haihtumisensa jälkeen kännykän käteeni ja tuijotin sitä ihmeissäni, koska mulla oli puhelimessa sellainen kannellinen kotelo soljella ja tuo kansi oli nyt auki. Itse en ollut siihen koskenut. Kyseessä ei ollut unihalvaus, koska pystyin liikkumaan eikä valveuni, koska itse asiassa heräsin todenteolla heti kun näin tuon hahmon. En kuitenkaan pelännyt. Olen vain usein jälkikäteen miettinyt, että mikä ihmeellinen olento hän oli. Enkeli? henkiopas? Onko muilla vastaavaa kokemusta? Olen pohjimmiltani skeptikko siinä mielessä, että en ihan helposti olisi uskonut näkeväni tällaista omin silmin. Mutta kiinnostaisi kyllä, jos jollakin on mitään vastaavaa kokemusta.

Oli pakko vastata. Itsekin olen nähnyt kaksi tuollaista outoa valoa hohtavaa olentoa. Toinen oli pieni lapsi joka seisoi sängyllä silloisen puolisoni jalkapäässä ja kurkotteli nähdäkseen puolisoni kasvot. Ehdin hyvän tovin tuijotella kun hänellä oli muuta puuhaa. Kun huomasi että näin hänet, säikähti ja hajosi savuna ilmaan. Toiseen olentoon heräsin vanhemmillani. Itki sohvallani niin pirun lohduttomasti. Huomasi minut vasta kun puhuttelin. Nosti päänsä, katsoi ja hävisi savuna. Hetken päästä tunnelman viimeisteli talomme takaa ajava ambulanssi pilleineen.

En tiedä ketään kuka olisi kokenut vastaavaa joten kiva tavata! Ootko herännyt valkoisten sijaan mustiin olentoihin? Näitäkin näin todella paljon 14-28 vuotiaana. Ovat kuin mustia aukkoja -siis mustempia kuin pimeän huoneen pimeys ja varjot. Eivät pahoja kuitenkaan. Nykyään tulevat harvemmin.

Mä olen törmännyt noihin mustiin olentoihin. Ne ovat kyllä olleet pahoja.

Teininä ja nuorena aikuisena heräsin muutamia kertoja sellaisen läsnäoloon tai vaihtoehtoisesti läsnäoloon ja kuiskailuun. Ja olivat siis äärettömän kammottavia, pelottavia ja lamaannuttavia.

Kaipa kirkkaudella on vastapainona se loputon pimeys.