Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Kaksoisolennot on todiste aikamatkailun olemassaolosta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella kaksi mun kaveria riiteli liikkatunnin alussa. Mulla tuli vahvasti mieleen tunne, että toinen riitapukareista kuolee parin päivän päästä ja pitäisi tehdä jotain kivempaa. Se tunne oli ahdistava ja pahemmaksi muuttui kun kaveri kuoli parin päivän päästä sairaskohtaukseen. Miten pystyin tietämään sen ennalta?
Haistoit sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon edelliseen akun tyhjentymiseen.. mulle kävi just noin. Odottelin tyttöä harrastuksestaan ja istuin autossa ja latasin puhelinta. Auto ei liikkunut mihinkään. Meni vajaa puoli tuntia ja käyntiin lähti.
Puhelinkin tekee tätä. Jos akku loppuu ja virta katkeaa niin antaa virran olla hetken pois, joitakin minuutteja ja laittaa takaisin virrat päälle niin on virtaa hetkeksi. Saisi jopa soitettua pikapuhelun, 112 tms.
Mun nykyiset älypuhelimet on KAIKKI tehneet tätä. Ja mitä pidempään pidän virtaa pois niin sitä enemmän siihen tulee sitä lisävirtaa takaisin ja voit soittaa pidemmän "pikapuhelun". Toki joku raja tuossa on, mutta puhutaan parista minuutista useampaan minuttiin kestävistä pikapuheluista.
Vielä sen verran, että nykyiset älypuhelimet sammuttavat automaattisesti virran puhelimesta vaikka virtaa on vielä 2% JÄLJELLÄ.
Jos pidät puhelinta hetken virrat pois päältä niin tuo 2% jäljellä oleva virta "kasvaa", siis lataamatta, ja saat lisävirtaa ns. tyhjästä siihen pikapuheluun".
Eivät muuten sammuta. Itse unohdin viime viikolla laturin kotiin. Puhelimen akku kului jostain syystä poikkeuksellisen nopeaa, kahdessa tunnissa 50%:sta 1%:iin, niin että akun näki hupenevan silmissä. Totesin klo 13.50 että enää muutama prosentti jäljellä ja puhelin sammuu väistämättä ennen kuin ehdin kotiin, mutta koska pääsen kotiin jo klo 15, niin ei se varmaan haittaa jos puhelin on tunnin sammuneena. No katsoin puhelinta klo 14.10 ja siinä oli jäljellä 1% akkua. Ajattelin että se sammuu ihan just. Kymmenen minuutin päästä tarkitsin että joko se on sammunut, ei edelleen oli 1% akkua jäljellä. Lopulta ehdin kotiin ja kun laiton puhelimen lataukseen klo 15.10 siinä oli edelleen sama 1% akkua jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Monikin asia on jäänyt vuosien varrella vaivaamaan. Mutta viimeksi ihmettelin, kun pesin pari viikkoa sitten pesin pyykkiä ja osa kestovaipoista värjäytyi siniseksi. Pesukoneessa ei ollut mitään sinistä vaatetta mukana, eikä näin ole koskaan aiemmin tapahtunut eikä sen jälkeen mitään ole värjäytynyt minkään väriseksi. Häiritsevää.
Tätä tapahtui usein vesikatkon jälkeen, putkien mangaani ja kupari lähtee liikkeelle ja päätyy pesukoneeseen. Ensin etsin turhaan kuulakärkikyniä tai tusseja pyykin joukosta ennenkuin selvisi. Jos noita on vedessä paljon niin värjää helposti jopa lavuaarin viemärinaukon sinivihreäksi. Hiuksista tulee kuumassa vedessä vihertävän kellertävät. Muutin toiselle alueelle ja ongelma poistui.
Minulle tuli kerran tuntemattomasta numerosta outoja puheluita. Olin silloin opiskelemassa eräässä ammattioppilaitoksessa, ja epäilen, että soittajat olivat joitakin samalla luokalla olevia tyttöjä, mutta se ei koskaan selvinnyt minulle täysin varmasti. Yksi puhelu tuli joskus ilta-aikaan ja soittaja väitti olevansa puhelinmyyjä ja kysyi, että haluaisinko tilata jotain hevoslehteä, ja sanoin, että en. Sitten soittaja kysyi, että enkö pidä eläimistä. Eivät puhelinmyyjät kyllä taida tuohon aikaan soitella. En muista enää muuta tuosta puhelusta, mutta sitten minulle tuli myös muutamana peräkkäisenä yönä pikkutunneilla puheluita tuntemattomasta numerosta, mutta niihin taisin jättää kokonaan vastaamatta, koska asialla olivat mitä ilmeisimmin samat häiriköt. Sanoin myös koulussa, että minulle on tullut puheluita tuntemattomasta numerosta. Eihän kukaan sitä myöntänyt, mutta ei ehkä olisi pitänyt mennä sitä sanomaan. Nautintoahan he siitä tietysti saivat, mikäli siis olivat nämä tyypit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mr. C kirjoitti:
Jääny vaivaamaan yks YouTube video jossa kerrottiin joistain 2. Maailmansodan vangeista tms. Muistaakseni saksalaisten jotka lukitiin johonki pimeään luolaan (niillä oli ruokaa ja viskiä josta lisää myöhemmin...) Ja unohdettiin sinne varmaan parikskymmeneks vuodeks ja löydettiin tietyön aikana. Osa niistä oli kuollut ja haudattu sinne luolaan. Ja siinä videossa kertoja sano että "kun viskit oli juotu ja ruoat syöty he koittivat selviytyä"( video oli englanniks) ja ku kerroin siitä veljelle ni iskä sattu kuulemaan ja sano että se juttu oli totta
Kyse on tästä. Ei niitä sinne unohdettu tai teljetty vaan kuolivat pommituksessa ja kertalaakista menivät.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2099187/Bodies-21-German-soldie…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia sitten olin töissä ystäväni äidin kioskissa. Ystäväni oli joskus aiemmin kertonut, että äidillään oli ollut joskus vuosia sitten läheinen miespuolinen ystävä jonka kuolemaa äiti oli surrut kovasti. Ystävä on myös kertonut äidillänsä olevan herkkyyksiä ns. yliluonnollisiin asioihin, saattaa esimerkiksi puhelimessa puhuessaan vieraan ihmisen kanssa tietää vastapuolesta asioita joita ei mitenkään pitäisi tietää keskustelun perusteella. Ilmeisesti tällä kuolleella miehellä oli samaa "vikaa". Olin eräänä päivänä kioskissa töissä, ystäväni äiti oli tukussa käymässä kun kioskin ovi avautui ja ovenraosta katsoi lempeännäköinen mies iloisesti hymyillen. Hänen huomattuaan minut tiskin takana ilme hämmästyi ja hän kysyi nimeltä ystäväni äitiä. Kerrottuani että hän palaa muutaman tunnin kulutttua hän istahti penkille oven viereen hetkeksi kunnes lähti ja veti oven kiinni sanomatta sanaakaan. Kerroin ystäväni äidille, että joku kyseli häntä ja kuvailin miehen ulkonäköä sekä erikoista pitkää takkia, joka miehellä oli päällä. Ystäväni äiti meni kalpeaksi ja myöhemmin kuulin että kuollut mies käytti aina kyseisennäköistä takkia ja näytti juuri samalta kuin ovenraossa ollut mies. Myöhemmin päivällä kioskin penkiltä missä mies oli istunut löytyi kasa tuhkaa, vaikka tupakointi oli ehdottomasti kioskissa kielletty eikä mitenkään mahdollista ilman että kukaan olisi huomannut.. Kyseinen mies ei koskaan enää palannut kioskille.
Olin pitkään epäuskossa tästä, yhä vieläkin 20 vuoden jälkeen ajattelen että olen tavannut hahmon tuonpuoleisesta ja muistan vieläkin miehen rakkautta täynnä olevan katseen hänen ajatellessaan näkevänsä tiskin takana ystäväni äidin minun sijaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinityttönä kovasti toivoin, että löytäisin pitkäaikaisen poikaystävän. Haaveilin ja unelmoin nukkumaan mennessä ja sinä yönä näin todella elävän unen, jossa joku kertoi minulle, että tulevan poikaystävän nimi on Mika* ja hänestä tulee aviomiehesi.
Sen jälkeen aloin katsella kaikkia Mikoja "sillä silmällä" ja jopa oletin, että the Mika voisi olla naapuriluokan Mika. Mitään vastakaikua sieltä suunnalta ei tullut. Ei ollut edes mun tyyppiä.
Sitten ihan pian ja odottamatta kaverin kanssa kaupungilla vastaan käveli poikakaksikko, joista toinen jostain syystä jäi minua piirittämään ja siinä se. Silloin hänellä oli erikoinen lempinimi, joten en aluksi edes tiennyt hänen oikeaa nimeään. Meillä oli sama musamaku ja muutenkin klikkasi. Nyt on Mikan kanssa yhteisiä vuosia takana yli kaksikymmentä😊
Sattumaa? Luultavasti...
*nimi muutettu
Myöhemminkin olen nähnyt muutaman unen, jossa olen saanut tietoa.
Miksiköhän kännykkääni lataamani askelmittari ei toimi kunnolla, koska jos kävelen noin 1½ mittaisen työmatkani samaa vauhtia, samaa reittiä ja otan varmasti myös saman mittaisia askelia, niin joskus olen askelmittarin mukaan ottanut vain reilut 100 askelta ja joskus toisella kertaa lähemmäs 2000 askelta? Kerran kävin noin 3 kilometrin lenkillä eikä askelmittariin kertynyt kuin alle 100 askelta. Minulla on aina sama takki päällä ja kännykkä on aina sen oikeassa taskussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä yleistäkin, että muistetaan tarkkaan milloin mikäkin muisto on tullut? En minä ainakaan muista esim. miten vanha olin kun käytiin kalastamassa kaverin kanssa tai Linnanmäellä. Ja tuo muistosi saattaa olla siltikin valemuisto. Alle vuoden ikäinen ei vaan voi luoda muistoja, alhaisin arvio sille milloin muistoja alkaa syntyä on 2-vuotiaana.
Oma varhaisin muistoni on n. 1,5 vuoden iästä. Se liittyy isoisoisääni joka kuoli 2v synttäreideni aikoihin. Muiston on pakko olla edeltävältä kesältä, ja näin ollen ajalta ennen kuin täytin 2 vuotta.
On minullakin "muistoja" sukulaisten talosta, jossa en ole ikinä käynyt. Valemuistot vaikuttavat aidoilta. -236
Vaikka oma varhaismuistosi onkin valemuisto, ei se tarkoita, että kaikkien muidenkin on.
Ennen uskoon tuloa näin unessa mummuni makaavan nuoren näköisenä hautakummun päällä. Vaarin näin arkussa noin kuukausi ennen kuolemaa. Nuorena oli ennen nukahtamista ääni katon rajassa, venttaa. Käski odottamaan. Odotin ja erehdyinkin, mutta lopulta tuli oikea mies vastaan.
Yksi asia jäi tosi paljon harmittamaan, opetin siskolleni korteista ennustamisen. Minä pääsin siitä irti, hän ei.
Lapsena oli unenkaltaisia kuoleman kokemuksia, kulkua käytävää pitkin. Kerran sanoin, että olen kyllästynyt niitä näkemään ja se loppui. Olin monesti sairaana silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 36v. kirjoitti:
Miksiköhän kännykkääni lataamani askelmittari ei toimi kunnolla, koska jos kävelen noin 1½ mittaisen työmatkani samaa vauhtia, samaa reittiä ja otan varmasti myös saman mittaisia askelia, niin joskus olen askelmittarin mukaan ottanut vain reilut 100 askelta ja joskus toisella kertaa lähemmäs 2000 askelta? Kerran kävin noin 3 kilometrin lenkillä eikä askelmittariin kertynyt kuin alle 100 askelta. Minulla on aina sama takki päällä ja kännykkä on aina sen oikeassa taskussa.
Minua hämää se, että joskus aamuisin kännykässäni on askelmittarissa muutama kymmenen askelta. Olen mennyt nukkumaan ennen puoltayötä, eikä varmasti kukaan muukaan elollinen ole puhelimen kanssa kulkenut. Osaisiko joku selittää tätä?
Ihan mielenkiintoista lukea, mutta se ihmetyttää, että miten koko ketju on mennyt "selittämättömien" ilmiöiden kuvailuksi, kun otsikossa kysytään "selvittämättömiä" asioita jotka ovat jääneet vaivaamaan. Joissain yhteyksissä hiuksenhieno ero, mutta kyllä minä ymmärsin että tässä haettiin sellaisia "Kerran lainasin kaverilta viitosen ja myöhemmin kaveri muisti lainanneensa sen jollekulle muulle ja yritti periä takaisin. Riitahan siitä tuli ja nyt eivät enää ole kavereita. Tiesin totuuden kokoajan mutta en uskaltanut sanoa, nyt vaivaa että olisiko pitänyt." tms juttuja. Siis asioita, mitkä on jätetty selvittämättä. Tai juuri näitä "Joku kerran laittoi lapun taskuuni jossa oli rakkaudentunnistus, kumpa tietäisin kuka tuo oli..."
Vai onko se minä kenellä on luetunymmärryksessä vikaa?
Mua jäi tossa joku viikko sitten vaivaamaan kun olin citymarketin kassajonossa sellaisen etnisen miehen takana, mikä yritti vaihtaa viidenkymmenen euron seteliä pienemmiksi seteleiksi. Huonolla suomenkielellä. Kassa kertoi että heillä on kielto, etteivät saa vaihtaa rahaa ja neuvoi neuvontaan mennä vaihtamaan.
Siitä huolimatta kassa ojensi tälle vaihtajalle 20 euron setelin ihan tuosta noin. Olikohan kyse jostakin hypnoosista vai mikä?
Sen jälkeen sitten kun tällä rahanvaihtajalla oli jotain ostoksia, niin nämä tämä vaihtaja maksoi viidenkympin setelillä ja sai vaihtorahat niistä tottakai.
Seurasin mielenkiinnolla ja erittäin tarkasti mitä tuossa tapahtui, mutten sittenkään pysynyt selvillä tapahtumien kulusta. Tuntuu huono kielitaito yhdistettynä kiireiseen selittämiseen ja ehkä tavoitteen vaihtaminenkin kesken selityksen sekoittavan monet. Ainakin minut. Niin ja väkisin kuulin kun jonossa olin seuraavana. Ja uteliaana luonteena tietysti vielä aloin seuraamaan tapahtumaa.
Mikähän asia pikemminkin EI olisi jäänyt vaivaamaan itseäni, hah. Lähtökohtaisesti kaikki ihmisten hiemankin oudot sanat tai teot, joille en kuule (loogisia) perusteluja, jäävät vaivaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies 36v. kirjoitti:
Miksiköhän kännykkääni lataamani askelmittari ei toimi kunnolla, koska jos kävelen noin 1½ mittaisen työmatkani samaa vauhtia, samaa reittiä ja otan varmasti myös saman mittaisia askelia, niin joskus olen askelmittarin mukaan ottanut vain reilut 100 askelta ja joskus toisella kertaa lähemmäs 2000 askelta? Kerran kävin noin 3 kilometrin lenkillä eikä askelmittariin kertynyt kuin alle 100 askelta. Minulla on aina sama takki päällä ja kännykkä on aina sen oikeassa taskussa.
Minua hämää se, että joskus aamuisin kännykässäni on askelmittarissa muutama kymmenen askelta. Olen mennyt nukkumaan ennen puoltayötä, eikä varmasti kukaan muukaan elollinen ole puhelimen kanssa kulkenut. Osaisiko joku selittää tätä?
Olet yöllä katsonut kännykästä kelloa ja näin ollen liikuttanut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoista lukea, mutta se ihmetyttää, että miten koko ketju on mennyt "selittämättömien" ilmiöiden kuvailuksi, kun otsikossa kysytään "selvittämättömiä" asioita jotka ovat jääneet vaivaamaan. Joissain yhteyksissä hiuksenhieno ero, mutta kyllä minä ymmärsin että tässä haettiin sellaisia "Kerran lainasin kaverilta viitosen ja myöhemmin kaveri muisti lainanneensa sen jollekulle muulle ja yritti periä takaisin. Riitahan siitä tuli ja nyt eivät enää ole kavereita. Tiesin totuuden kokoajan mutta en uskaltanut sanoa, nyt vaivaa että olisiko pitänyt." tms juttuja. Siis asioita, mitkä on jätetty selvittämättä. Tai juuri näitä "Joku kerran laittoi lapun taskuuni jossa oli rakkaudentunnistus, kumpa tietäisin kuka tuo oli..."
Vai onko se minä kenellä on luetunymmärryksessä vikaa?
Tää ketju on paljon mielekiintoisempi näin. Kyllähän sen kommenttien määräkin jo kertoo. Mua ei ainakaan kiinnosta lukea sivukaupalla pohdiskelua siitä että "olikohan se naapurin Minna vai siskon kaveri Liisa, joka laittoi mulle sen rakkaudentunnustuksen taskuun vuonna 93." Nää "yliluonnolliset" jutut on just kiehtovia.
Ei kai kukaan pese vaippapyykkiä muiden pyykkien seassa?