Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Olin joululomalla Lushissa ostoksilla kaverini kanssa ja päädyimme eri puolille liikettä. Viitisen minuutin kuluttua tämä kaverini soitti minulle ja kysyi: "Miksi sä lähdit jo? Ootatko silti mua tossa ovella?"
Hämmästyin ja sanoin, että en ole vielä ulkopuolella ja kävelin hänen luokseen. Hän näytti kauhistuneelta ja sanoi, että oli juuri nähnyt minut liikkeen ikkunasta kadulla seisomassa, samoissa vaatteissa ja ihan saman näköisenä. Ja olin kuulemma vastannut puhelimeenkin, mutta sitten yhtäkkiä lähtenyt kävelemään poispäin.
En itse ehtinyt nähdä tätä kaksoisolentoa, mutta jäi kyllä vaivaamaan. Vaikka mistäs sitä tietää, vaikka kaverini olisi vain vetänyt nenästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kanssa meillä on ihmeellinen yhteys. Päivittäin käy niin että toinen on laittamassa viestiä kun toinen ottaa puhelimen käteen, usein myös saatetaan yrittää soittaa prikulleen samaan aikaan. Samoja sarjoja saatetaan katsoa tasan samaan aikaan netflixistä jne. Näihin on jo kovin tottunut.
Siskollani oli ainakin ennen kyky tuntea, milloin eräs sukulaispariskunta tulee kylään. Heidän kyläilynsä ei ole mitenkään ihmeellistä, koska asuvat samalla kylällä ja kävivätkin meillä ennen usein. Itse asun pääsääntöisesti vielä kotona ja minullekin tulee aina silloin tällöin tunne, että he ovat tulossa, vaikka käyvätkin nykyään paljon harvemmin. Viimeksi näin kävi syksyllä, kun olimme veljeni kanssa tulossa kotiin, ja sanoin, että he ovat varmaan tulleet kylään, kun meillä olisi muutakin tekemistä (Oli arki-ilta, kello yhdeksän). Pihalla näimme heidän autonsa, ja veli sanoi, ettei olisi kannattanut mainita heitä. Joskus saatan sanoa, että tämä pariskunta voisi olla tulossa, mutta jotenkin sen sanomisen jälkeen tulee tunne, että eivät nyt varmaan tulekaan. En osaa tätä paremmin selittää.
Kerran ykkösluokalla ollessani olin lähdössä kouluun. Sanoin äitille heippa ja lähdin kävelemään bussipysäkille. Olin parin askeleen päässä kodistamme, kun kuulin äitini huutavan "Miska(nimeni) heti tänne". Menin ovelle ja äiti kysyi, jäikö minulta jotain. Sanoin vain ihmetellen, että ei, ja lähdin jatkamaan matkaa. Tämä menee kyllä mielestäni kuvittelun piikkiin. Olin varmasti ajatuksissani, ja kotoa vain kuului jokin ääni, jota luulin äitini huudoksi.
Kolmatta juttua en osaa selittää, ja kaikki väittävät, että olisin itse sen takana. Olin ehkä yhdeksänvuotias, kun perheemme oli käynyt kaupungissa ostoksilla. Pikkusiskoni oli ostanut kirpputorilta jonkun pehmolelun, jota ei kuitenkaan enää kotona löytynyt, vaikka se todennäköisesti laitettiin muiden kirpputoriostosten kanssa samaan kassiin. Sisko itki, ja minun käskettiin katsoa, olisiko lelu jäänyt autoon tai tippunut pihallemme. Laitoin kengät jalkaan ja päivittelin asiaa mielessäni. Katsoin ensimmäisenä, olisiko lelu tippunut terassille, jonka kautta pääsi "oikaisemaan" sisälle. yhtäkkiä isoveljeni on ovella ja sanoo, että jos se kerran löyty, niin tule sitten sisälle. Ihmettelin asiaa, mutta tulin pian terassin tarkistamisen jälkeen sisälle. Minulta kysyttiin, löysinkö sen pehmolelun. Sanoin vain, että en, ja minulta kysyttiin, miksi olin huutanut "löyty". Ihmettelin asiaa ja sanoin, etten varmasti huutanut. Lelu löytyi sitten saman päivän aikana jostain. Ihmettelen vieläkin, miksi kaikki väittävät minun huutaneen niin, kun siinä ei olisi ollut mitään järkeä, että olisin huutanut "löyty", kun vasta olin päässyt ulos sitä etsimään. Muistan tapauksen hyvin yksityiskohtaisesti, joten olen varma, etten huutanut mitään.
Olin mummolassa ja siellä oli isäni sisko myös. Isäni sisko hehkutti kyläreissua ja kuinka raskasta on hoitaa sairasta miestään. Mies oli lomapaikalla hoitolaitoksessa vaimonsa matkan ajan. Mulla tuli mieleen ajatus, että turhaan valitat huomenna miehesi on kuollut. Seuraavana päivänä puhelin soi ja tuli ilmoitus siitä, että isän siskon mies oli kuollut. Miten saatoin sen aavistaa ennalta, että kuolee vaimonsa ollessa sukuloimassa 600 km päässä.
Yläasteella kaksi mun kaveria riiteli liikkatunnin alussa. Mulla tuli vahvasti mieleen tunne, että toinen riitapukareista kuolee parin päivän päästä ja pitäisi tehdä jotain kivempaa. Se tunne oli ahdistava ja pahemmaksi muuttui kun kaveri kuoli parin päivän päästä sairaskohtaukseen. Miten pystyin tietämään sen ennalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan lankapuhelinaikaan yritetty soittaa äidin kanssa yhtäaikaa toisillemme ja pyöritetty numero ja linja aukesi hälyttämättä. Kumpikin väitti soittaneensa.
Olen miettinyt miksi poikaystäväni jätti minut n. 16-vuotiaana. Kyseessä oli ensimmäinen suhde ja lisäksi etäsuhde. Olimme olleet yhdessä n. 1,5 vuotta, kun hän yhtäkkiä kesällä ei enää vastannut minulle mitään. Meni kaksi viikkoa ennenkuin sain edes jonkin yhteyden. Väitti ettei ”ehtinyt” jutella... Fiksuna likkana olin toki arvannut jo sen parin viikon aikana, että ero tulee - mutta ikinä en saanut selitystä vaikka yritin kysyä. Olen epäillyt, että löysi varmaan kesätöistä uuden naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Kuulostaa tutulta!
Ja sanoisin että olisi 2002 loppukesä, odotin nimittäin esikoistani silloin.
Oli tosiaan todella kuuma, olin päivällä kaupungille menossa ja aivan kuin jossain creepyssä elokuvassa, painostava ilma, ja ilma sakeana tummia lentäviä ötököitä jotka laskeutuivat esim. liikennemerkkien ja kaikkien ihmistenkin päälle!
Kuulema lentomuurahaisia ja niiden parittelun aikana etsivät pystysuuntaisia helposti lähestyttäviä kohteita hommiaan varten :D
En ole koskaan myöhemmin törmännyt mihinkään vastaavaan.Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.
Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.
Höpö höpö.
Ainakin 2003 oli myös todella hellekesä. Muistan sen tukalana synnytyskesänä. Vauvallakin oli vaikeaa, kun lämmönsäätelyjärjestelmä ei vielä toimi.
Monikin asia on jäänyt vuosien varrella vaivaamaan. Mutta viimeksi ihmettelin, kun pesin pari viikkoa sitten pesin pyykkiä ja osa kestovaipoista värjäytyi siniseksi. Pesukoneessa ei ollut mitään sinistä vaatetta mukana, eikä näin ole koskaan aiemmin tapahtunut eikä sen jälkeen mitään ole värjäytynyt minkään väriseksi. Häiritsevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon edelliseen akun tyhjentymiseen.. mulle kävi just noin. Odottelin tyttöä harrastuksestaan ja istuin autossa ja latasin puhelinta. Auto ei liikkunut mihinkään. Meni vajaa puoli tuntia ja käyntiin lähti.
Puhelinkin tekee tätä. Jos akku loppuu ja virta katkeaa niin antaa virran olla hetken pois, joitakin minuutteja ja laittaa takaisin virrat päälle niin on virtaa hetkeksi. Saisi jopa soitettua pikapuhelun, 112 tms.
Mun nykyiset älypuhelimet on KAIKKI tehneet tätä. Ja mitä pidempään pidän virtaa pois niin sitä enemmän siihen tulee sitä lisävirtaa takaisin ja voit soittaa pidemmän "pikapuhelun". Toki joku raja tuossa on, mutta puhutaan parista minuutista useampaan minuttiin kestävistä pikapuheluista.
Vierailija kirjoitti:
Monikin asia on jäänyt vuosien varrella vaivaamaan. Mutta viimeksi ihmettelin, kun pesin pari viikkoa sitten pesin pyykkiä ja osa kestovaipoista värjäytyi siniseksi. Pesukoneessa ei ollut mitään sinistä vaatetta mukana, eikä näin ole koskaan aiemmin tapahtunut eikä sen jälkeen mitään ole värjäytynyt minkään väriseksi. Häiritsevää.
Jotain värjäävää oli jäänyt jonkin vaatteen taskuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Kuulostaa tutulta!
Ja sanoisin että olisi 2002 loppukesä, odotin nimittäin esikoistani silloin.
Oli tosiaan todella kuuma, olin päivällä kaupungille menossa ja aivan kuin jossain creepyssä elokuvassa, painostava ilma, ja ilma sakeana tummia lentäviä ötököitä jotka laskeutuivat esim. liikennemerkkien ja kaikkien ihmistenkin päälle!
Kuulema lentomuurahaisia ja niiden parittelun aikana etsivät pystysuuntaisia helposti lähestyttäviä kohteita hommiaan varten :D
En ole koskaan myöhemmin törmännyt mihinkään vastaavaan.Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.
Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.
Höpö höpö.
Ainakin 2003 oli myös todella hellekesä. Muistan sen tukalana synnytyskesänä. Vauvallakin oli vaikeaa, kun lämmönsäätelyjärjestelmä ei vielä toimi.
Jatkan...
Tuossakin linkissä mainitaan tuo vuoden 2003 hellekesä. Lisäksi mainitaan vuoden 2010 ja 2014 hellekesät vuoden 1961 lisäksi, ei muita POIKKEUKSELLISIA hellekesä, koska niitä ei ole ollut.
"Kahden viikon helleputki on jo harvinainen, kun sellainen sattuu keskimäärin kerran 10 vuodessa. Poikkeuksellisesta hellejaksosta voidaan puhua vasta, kun helle kestää vähintään kolme viikkoa. Näin on käynyt vuoden 1961 jäkeen vain vuosina 2003, 2010 ja 2014."
http://ilmatieteenlaitos.fi/helletilastot
Joten höpö höpö sun tuossa aiemmin kirjoittamallesi tekstille:
"sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014."
70-luvulla lankapuhelimien aikaan isäni soitti siskollensa. Puheluun vastasikin siskon appiukko kotoaan, aivan eri paikkakunnalta kuin missä tämä sisko asui. Siskon lapset olivat juuri lopettaneet puhelun paappansa kanssa, kun isäni soitti heille, ja linjat menivät sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Kuulostaa tutulta!
Ja sanoisin että olisi 2002 loppukesä, odotin nimittäin esikoistani silloin.
Oli tosiaan todella kuuma, olin päivällä kaupungille menossa ja aivan kuin jossain creepyssä elokuvassa, painostava ilma, ja ilma sakeana tummia lentäviä ötököitä jotka laskeutuivat esim. liikennemerkkien ja kaikkien ihmistenkin päälle!
Kuulema lentomuurahaisia ja niiden parittelun aikana etsivät pystysuuntaisia helposti lähestyttäviä kohteita hommiaan varten :D
En ole koskaan myöhemmin törmännyt mihinkään vastaavaan.Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.
Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.
Höpö höpö.
Ainakin 2003 oli myös todella hellekesä. Muistan sen tukalana synnytyskesänä. Vauvallakin oli vaikeaa, kun lämmönsäätelyjärjestelmä ei vielä toimi.
Kyllä vain. Minäkin sain lapsen toukokuussa 2003 ja on kyllä jääneet sen kesän pitkät helteet mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon edelliseen akun tyhjentymiseen.. mulle kävi just noin. Odottelin tyttöä harrastuksestaan ja istuin autossa ja latasin puhelinta. Auto ei liikkunut mihinkään. Meni vajaa puoli tuntia ja käyntiin lähti.
Puhelinkin tekee tätä. Jos akku loppuu ja virta katkeaa niin antaa virran olla hetken pois, joitakin minuutteja ja laittaa takaisin virrat päälle niin on virtaa hetkeksi. Saisi jopa soitettua pikapuhelun, 112 tms.
Mun nykyiset älypuhelimet on KAIKKI tehneet tätä. Ja mitä pidempään pidän virtaa pois niin sitä enemmän siihen tulee sitä lisävirtaa takaisin ja voit soittaa pidemmän "pikapuhelun". Toki joku raja tuossa on, mutta puhutaan parista minuutista useampaan minuttiin kestävistä pikapuheluista.
Vielä sen verran, että nykyiset älypuhelimet sammuttavat automaattisesti virran puhelimesta vaikka virtaa on vielä 2% JÄLJELLÄ.
Jos pidät puhelinta hetken virrat pois päältä niin tuo 2% jäljellä oleva virta "kasvaa", siis lataamatta, ja saat lisävirtaa ns. tyhjästä siihen pikapuheluun".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
90-luvulla isosiskoni nauhoitti kasetille milloin mitäkin (siis mankalla, ei vhs:llä). Kerran nauhoitus oli jäänyt päälle, kun meistä kukaan ei ollut kotona. Kun nauha myöhemmin kuunneltiin, kuulimme tavaroiden paiskomista ja matalaa murinaa. Muistan veläkin miten äiti nopeasti alkoi selittämään, että kasetin nauha on vain venynyt ja kummalliset äänet johtuvat siitä. Mutta itse muistan vieläkin ne äänet. Ihankuin joku - tai jokin - olisi ollut todella raivoissaan. Samassa asunnossa oli muutenkin omituinen ja painostava tunnelma.
Isä hakkaa äitiä nauhalla? Tai kenties rakastelee häntä villisti? Tai asialla isän sijaan äidin rakastaja? Tai joku muu äidin omakohtainen tarve saada kysymykset tyrehdytettyä nopeasti...
Isä ei asunut meidän kanssa, eikä kukaan muukaan mies.
Äidin seksitreffit tai hermoromahdus ja raivari.
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksissä kotibileissä oli joku kaverin kaveri, joka halusi näyttää "jännän jutun".
Minä (silloin n. 65kg) istuin tuolilla, muut 4 ihmistä laittoi jokainen etu- ja keskisormen mun polvitaipeiden ja kainaloiden alle ja yritti nostaa, en tietenkään hievahtanutkaan. Sit kaikki pitivät käsiään mun pään päällä, ja en muista pitikö siinä sanoa jotain tiettyä. Kokeilivat uudestaan ja nousin kevyesti melkein puoli metriä ylös!
Kokeiltiin myös niin että toinen kaveri istui ja itse olin nostamassa, ja tosiaan ekana ei hievahtanutkaan mutta sit kun oltiin siinä pään päällä "kerätty energiaa" nousi todella kevyesti!Onko kukaan muu kokeillut tällaista?
Mihin voi perustua, uskomattomalta tuntuu enkä ehkä uskois ellen ois itse ollut mukana!
Näitä on ihan testattu. Kun ihmiset nostaa yhtä aikaa, ja nostettava vähän reagoi mukana, niin nosto onnistuu. Ihmiset "synkronoidaan" jollain höpörituaalilla ensin.
https://en.wikipedia.org/wiki/Light_as_a_feather,_stiff_as_a_board
Vierailija kirjoitti:
Mä kerroin pari sivua sitten siitä sormuksen lentämisestä.. muistui mieleen äidilleni sattunut vähän samantapainen meidän mökillä. Äiti oli ollut laittamassa puuhellaan lisää puita siten että molemmat kädet oli siinä hommassa kiinni. Yhtäkkiä näki kun jotain oli lentänyt hänestä pois päin ja kuuli kilahduksen. Helmikorvakoru oli lentänyt korvasta lattialle vajaan parin metrin päähän ja vieri sängyn alle. Ei ole koskaan löytynyt.
Samaisella mökillä (on mummolan naapurissa eli suvun tiluksia) olin yötä yksin nelisen vuotta sitten. Olin hölmönä ladannut puhelinta autossa pitämällä virrat päällä ja auton huono akku tyhjeni. Puhelin piti ladata että herätys toimii kun piti mennä aamulla töihin. Kun auton akku tyhjeni yritin vielä käynnistää mutta se vain naksutti eli oli niin tyhjä ettei mitään valoja enää edes syttynyt. Sain sen verran soitettua äidilleni että hän tulee aamulla klo 7 sinne ja lähden äidin autolla töihin ja mietitään sitten mitä mun autolle tehdään. Heräsin aamulla klo 05.00 ehdin olla hetken hereillä kun kuulin ulkoa äitini huutavan nimeäni. Menin ulos ja mietin että miksi se näin aikaisin tulee kun seiskalta vasta piti. No ei ollut äitiä. Ajattelin siinä sitten joutessani vielä kokeilla autoa vaikka tiesin että akku on tyhjä. Auto lähti kerrasta käyntiin eikä ollut mitään viitteitä että akun varaus olisi edes vähissä. Jätin auton käyntiin ja laitoin äitille viestin ettei tarvi tulla kun auto käynnistyi!! Laitoin myös että kuulin hänen äänen huutavan minua.. äiti sanoi heränneensä viideltä ja heti ajatelleensa mua. Ehkä se ajatus kuului mulle asti. Olen muutamalta autonkorjaajalta kysynyt että miten voi auto käynnistyä myöhemmin kun akku on ollut täysin tyhjä ja ei kuulemma voi. Eihän akku itsestään saa mitään virtaa. Jos jollain on selitys niin kuulen mielelläni!
Samaisella mökillä on muutakin hassua sattunut mutta tässä erikoisimmat.
Joskus muinoin, kun kävin vielä koulua, en yleensä herännyt ennen kuin oli aivan pakko. Kuitenkin eräänä aamuna uni katkesi viiden aikaan. Poikaystäväni kertoi saman viikon lopulla, että oli herännyt kotonaan samalla hetkellä ja alkanut huutaa perääni. Hän tunsi minun olleen samassa huoneessa ja hävinneen äkkiä johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, oli pihamme eräänä kesänä outojen ötököiden valtaama. Ne olivat ruskeita ja näyttivät vähän hämähäkeiltä, mutta niillä oli erilainen vartalo ja 4 tai 6 jalkaa. Talomme kivijalka ja seinustan kukkapenkit olivat niitä täynnä, ja muutamia tuli myös sisälle. Autostakin niitä löytyi. Muistan, että se kesä oli harvinaisen kuuma; en tiedä olisiko helle voinut vaikuttaa niihin jotenkin. Sen yhden kesän jälkeen ötököitä ei enää näkynyt, vaikka yhtä kovia helteitä kyllä tuli.
Koskaan ei selvinnyt, mitä ihmeitä ne olivat. Kukaan tuttumme ei silloin tiennyt, enkä ole löytänyt tietoa netistä nyt myöhemminkään. Tuo kesä oli aivan 2000-luvun alkua, en tiedä olisiko tällainen outo ötökkäinvaasio ollut silloin jossain muuallakin?
Kuulostaa tutulta!
Ja sanoisin että olisi 2002 loppukesä, odotin nimittäin esikoistani silloin.
Oli tosiaan todella kuuma, olin päivällä kaupungille menossa ja aivan kuin jossain creepyssä elokuvassa, painostava ilma, ja ilma sakeana tummia lentäviä ötököitä jotka laskeutuivat esim. liikennemerkkien ja kaikkien ihmistenkin päälle!
Kuulema lentomuurahaisia ja niiden parittelun aikana etsivät pystysuuntaisia helposti lähestyttäviä kohteita hommiaan varten :D
En ole koskaan myöhemmin törmännyt mihinkään vastaavaan.Vähän offtopicia: Joku sanoi telkkarissa vähän aikaa sitten, että sattumoisin kaikki 2000-luvun kuumimmat kesät on osuneet niille vuosille, jolloin pelataan futiksen MM-kisat. Nämä kesät on siis v. 2002, 2006, 2010 ja 2014. Nyt kun on ollut surkeita kesiä monta vuotta peräjälkeen, ensi kesän 2018 pitäisi olla kuuma, ja silloin pelataan jälleen jalkapallon maailmanmestaruudesta.
Jos se pitää paikkaansa, niin onhan se vähän erikoista sattumaa kyllä.
Höpö höpö.
Ainakin 2003 oli myös todella hellekesä. Muistan sen tukalana synnytyskesänä. Vauvallakin oli vaikeaa, kun lämmönsäätelyjärjestelmä ei vielä toimi.
Kyllä vain. Minäkin sain lapsen toukokuussa 2003 ja on kyllä jääneet sen kesän pitkät helteet mieleen.
Joo. Ei se siis mikään tieteellinen juttu ollut, oisko Villi kortti -ohjelmassa joku tarinoinut aiheesta. Mutta mulle siis käy, että ens kesä ei olis hellekesä, koska en pidä helteistä. Tosin en toivo viime kesän kaltaisia räntä- ja raekuurosäitäkään.
T. Sen alkuperäisen hellekesäkommentin kirjoittanut
Huh, luin ketjun alusta loppuun! :)
Minulla on myös muutama asia jotka edelleen vaivaavat tähän päivään saakka.
Tämä tosin tapahtui isälleni kymmenkunta vuotta sitten. Hän oli ajamassa aamuvarhain kesäaamuna töihin, pitkällä aukealla tienpätkällä oli ollut sumuisaa niinkuin usein ennen kuutta aamulla on. Isä oli ajanut noin 50 km/h kunnes yhtäkkiä eteen ilmestyy valoineen kaikkineen punainen traktori. Isä törmäsi siihen, pakettiauton puskuriin jäi selvät lommot ja jopa sitä punaista maaliakin. Kun hän sammutti auton ja kiirehti ulos katsomaan traktorin vauriot traktoria ei näkynytkään enää missään. Hämmentyneenä ja vauriot pikaisesti katsottuaan hyppäsi takaisin pakettiautoon ja lähti ajamaan tietä eteenpäin löytääkseen tuon pikaisesti kadonneen traktorin. Traktoria ei tosiaan tullut tuolla suoralla vastaan, eikä monen kilometrin etäisyydellä ollut mitään metsäteitä tai risteyksiä joista traktori olisi voinut kääntyä. Täydeksi mysteeriksi jäi.
Minullakin on kokemuksia näistä yllättäen yhteydenpidon lopettavista ihmisistä, mutta kummallisin on tuttava jonka kanssa olimme pitkään harjoitellut erästä projektia joka meidän oli määrä pitää ns. näyttönä opintojeni lopuksi. Olimme sopineet kaikki valmiiksi, viestitelty vielä edellisenä päivänä asiasta kunnes hän ei koskaan saapunut paikalle eikä koskaan vastannut yhteydenottoihini. Mitään riitaa asiasta ei ollut eikä tuon henkilön ystävätkään osanneet sanoa asiaan mitään. Mitään hänelle ei tapahtunut, edelleen on hyvinkin hengissä ja elelee samalla paikkakunnalla.
Lisäksi minulla on myös näitä liikenne-etiäisiä, ajoimme kerran mieheni kanssa tavallisesti tuttua kylätietä, vastaan tuli auto joka myös ajeli aivan rauhallisesti ilman merkkiäkään mistään epätavallisesta. Minulle kuitenkin tuli todella vahva tunne että tuo auto ajaa ojaan ja ehdin sen miehelle sanoakin kun näimme peileistä että tosiaan auto ajoi seuraavassa kaarteessa suoraan ojaan. Jäimme auttamaan ja soitimme hinauspalvelun heille avuksi mutta kummallinen fiilis siitä jäi.