Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Tulin ulkomailta kotiin. Joku oli ottanut kuvan kun astuin koneeseen, lähetti sen mulle kirjekuoressa ja kuvan alla viesti "no sex under 18" En tiennyt kuka. Epäilyjä oli, mutta ihan turha vaivautua kysymään. Mulla olisi tosi monta uskomatonta, tämä taas yhtenä flashbackinä monien joukossa tuli tänään mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapaus on jäänyt mieleen.
Odotin esikoistani. Asuin silloin pohjoisessa pienessä kaupungissa. Kävin lähes aina iltalenkillä joskus miehen kanssa joskus yksin. Matkalla oli risteys. Yleensä käännyin risteyksestä vasempaan ja tein pitkän lenkin. Vaan yhtenä tammikuisena iltana 50-100 metriä ennen risteystä päätin kävellä lyhyemmän lenkin ja kävelin tien yli kääntyäkseni risteyksessä oikealle. Samalla kun olin päässyt oikeaan reunaan, oikealta tuli auto hurjaa vauhtia, luisti ja pamahti lumipenkkaan juuri siinä kohtaa missä olisimme vauvan kanssa olleet, jos olisin tehnyt tavanomaisen lenkkini.
Ajattelen aina että enkelini (jolla on taatusti ollut paljon työtä kanssani) tuuppasi minut syrjään että en joutuisi onnettomuuteen.
Ollessani teini näin usein kotikulmillani saman naisen joka tykkäsi huutaa ihmisille tupakantumpeista, koirankakoista ym. Kolmekymppinen mutta semmoinen Aina Inkeri Ankeisen oloinen: Ei meikkiä, ruskea polkkatukka, maksamakkaran väriset isot silmälasit, baskeri, hame ja sukkahousut. Ekan kerran näin naisen kun olin ehkä 15? Ollessani 20 vuotias muutin toiseen kaupunkiin ja vanhempanikin muuttivat, eivät toiseen kaupunkiin mutta toiselle puolelle kaupunkia.
Kun olin täyttänyt 40 vuotta matkustin vanhempieni luokse ja kävin moikkaamassa erästä ystävääni joka asui samoilla kulmilla kuin minä nuorena. Lähtiessäni ystäväni asunnolta näin bussipysäkillä naisen jonka tunnistin heti, se oli se sama "valittava vanhapiika". Siis tismalleen samannäköinen! En tiedä, voiko jollain olla noin hiton hyvät geenit :O Oli aika creepyä.
Pakottava tarve tehdä jotain joka sillä hetkellä tuntuu tyhmältä.
Mutta loppujen lopuksi on hyvä päätös
Ylläpito voisko tältä ketjulta ottaa kruunun pois, kun tää on nykyään ihan paska? Ei tarvi turhaan mainostaa tällaista kuraa etusivulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YP, LUKITKAA KETJU NIIN TUO YKSI OLEMATTOMINE VAUVOINEE JA SETINEEN EI PÄÄSE TÄTÄ ENEMPÄÄ PILAAMAAN! JÄTETÄÄN MUISTOKSI :(
Vanhempani ja sisarukseni puhuvat joskus koirasta, joka perheelläni oli kun minä olin lapsi. Jostain syystä minä en muista sitä lainkaan vaikka olin kuulemani mukaan 6v kun se hankittiin ja 20v kun se jouduttiin lopettamaan. Minulla ei ole mitään muistikuvia siitä enkä tunnista sitä valokuvista. Näkemäni kuvat koirasta eivät herätä minussa mitään muistoja siitä. Se on minulle täysin tuntematon koira koirien joukossa, ei perheessäni ollut lemmikki vaikka se on kuvissa perheeni kanssa yhdessä ja kuvissa olen minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka on mahdollista, että Trumpista tuli presidentti?
Meillä oli yläasteella melko pieni luokka. Oliko se kahdeksannella luokalla, kun tytöt kantelivat opettajalle, että kaikki kaikki muut luokan pojat paitsi minä olivat kiusanneet heitä eli tyttöjä. Opettaja suuttui ja määräsi kaikki meidät pojat jälki-istuntoon. Tytöt puolustivat minua ja sanoivat, että minä olen syytön mutta jäli-istuntoon jäin syyttömänä. Tätä ihmettelen reilun 20 vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka on mahdollista, että Trumpista tuli presidentti?
Hän asettui ehdokkaaksi ja sai enemmistön äänistä.
Vierailija kirjoitti:
Pakottava tarve tehdä jotain joka sillä hetkellä tuntuu tyhmältä.
Mutta loppujen lopuksi on hyvä päätös
Parisen vuotta sitten näihin aikoihin syksyllä, mieheni joutui lähtemään työreissulle toiseen kaupunkiin päiväksi.
Olin ihan tyytyväinen, koska mulla oli edellisenä päivänä ollut hirveä migreenikohtaus ja olin vielä aika huterana sen jälkee. Ajattelin, että saisin rauhassa lepäillä omissa oloissani.
Äkkiä kuitenkin tunsin pakottavaa tarvetta lähteä mökillemme, joka oli mieheni reitin varrella.
Ajattelin, että voisin vaikka poimia marja-aroniat pois puskista.
Mies oli ihmeissään päätöksestäni varsinkin kun me oltiin suunniteltu menevämme sinne ensi viikonloppuna. Lisäksi hän ei pitänyt ajatuksesta kiertää mökin kautta ja hän oli myös huolissaan voinnistani.
Lähdin kuitenkin mukaan ja mökillä poimin marjoja "maanisesti" reilu pari tuntia tuntien outoa mielihyvää.
Seuraavana yönä tuli pakkanen ja maa oli aamulla jäässä. Pakkasyö toistui vielä kerran.
Säätiedotus ei ollut luvannut pakkasta.
Jos marja-aronia saa pakkasta, siitä tulee ihan lötsöä mössöä, joka vain valuu sormien välistä kun sitä yrittää poimia. Sain siis marjat turvaan "kreivin aikaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö aloittaa uusi ketju, eri nimellä?
Jotain mitä tuo kaheli ei tunnista ihan heti.
Terry Dearyn kirjasta "Karmea totuus keskiajasta" poimittua:
Ensin kirjassa todetaan, että rikkaiden perheiden lapsilla oli lastenhoitaja ja vauvat sidottiin tiukkoihin kangaskapaloihin, että ne eivät voineet liikahtaakaan koska niin niiden uskottiin saavat suorat sääret mutta todellisuudessa jalat jäivät liikunnan puutteessa hyvin heikoiksi ja pysyivät heikkoina ainakin vuoden tai pari.
Teksti jatkuu näin: Maalaislapsilla ei sen sijaan ollut yllään rihman kiertämää, ennen kuin oppivat kävelemään. Siihen saakka ne pidettiin lämpiminä panemalla ne tulisijan eteen. Uteliaimmat pikku ryömijät päättivät päivänsä paistumalla! Mutta myös ne, jotka malttoivat pysyä paikoillaan, saattoivat joutua onnettomuuden uhriksi. Vanhassa laissa sanottiin: "Jos nainen asettaa lapsensa tulisijan ääreen ja mies kaataa vettä kattilaan ja se kiehuu yli ja lapsi korventuu kuoliaaksi, vaimoa on rangaistava laiminlyönnistään". Jos tällaista tapausta varten oli säädetty oikein laki, niin onnettomuuksia oli täytynyt sattua paljon. (Huomasitteko, että syyn saa aina niskoilleen vaimo eikä mies? Mutta se onkin toinen juttu!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö aloittaa uusi ketju, eri nimellä?
Jotain mitä tuo kaheli ei tunnista ihan heti.
Ainoa vaihtoehto on olla lukematta sen tekstejä. Eikä edes alapeukkuja sen lööperille.
Kirjoittakoon itselleen. Sen tunnistaa aina jo parista ekasta rivistä, joten tekstit on helppo jättää väliin. Tehdään siitä näkymätön satusetä, jota kukaan ei lue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka on mahdollista, että Trumpista tuli presidentti?
Hän asettui ehdokkaaksi ja sai enemmistön äänistä.
Ei muuten saanut. Sai enemmän valitsijamiehiä mutta Hillary sai enemmän ääniä.
Vierailija kirjoitti:
Ollessani teini näin usein kotikulmillani saman naisen joka tykkäsi huutaa ihmisille tupakantumpeista, koirankakoista ym. Kolmekymppinen mutta semmoinen Aina Inkeri Ankeisen oloinen: Ei meikkiä, ruskea polkkatukka, maksamakkaran väriset isot silmälasit, baskeri, hame ja sukkahousut. Ekan kerran näin naisen kun olin ehkä 15? Ollessani 20 vuotias muutin toiseen kaupunkiin ja vanhempanikin muuttivat, eivät toiseen kaupunkiin mutta toiselle puolelle kaupunkia.
Kun olin täyttänyt 40 vuotta matkustin vanhempieni luokse ja kävin moikkaamassa erästä ystävääni joka asui samoilla kulmilla kuin minä nuorena. Lähtiessäni ystäväni asunnolta näin bussipysäkillä naisen jonka tunnistin heti, se oli se sama "valittava vanhapiika". Siis tismalleen samannäköinen! En tiedä, voiko jollain olla noin hiton hyvät geenit :O Oli aika creepyä.
Jos sillä oli tytär
Koska haluan vastapainoa ketjun intiasekoilulle, niin kerrotaan nyt sitten muutama outoilu.
Asuessani eksäni kanssa vielä yhdessä joskus parikymppisenä, niin Fb-tilini sekosi aina tiettyyn aikaan illasta.
Se oli vielä siihen aikaan, kun ihmiset alkoivat tulla linjoille ennen nukkumaanmenoa. Eksäni istui aina selkäni takana ja kyttäsi sumeilematta kenen kanssa juttelen ja esitti kysymyksiä miksi en vastannut näin tai noin kenenkin kysymyksiin. Kun aloin piilotella keskusteluitani, niin koneeni sekosi lopullisesti. Silloin keskustelut käytiin chatissa ja ne viestit eivät toimineet samalla tavalla kuin nykyisin. Muistan, että yhdessä vaiheessa en saanut mitään viestejä menemään läpi, vaan sama viesti lähti monta kertaa kuin spammina tai ne eivät yksinkertaisesti lähteneet ollenkaan tililtäni. Muut sivustot toimivat normaalisti, mutta Fb ei. Jossain vaiheessa kaikki kaverini sanoivat, että olen ainoa jonka kanssa on tuo ongelma, että viestini eivät kantaudu perille tai se tulee kymmenen kertaa peräkkäin. Moni hyvä keskustelu kaatui siihen, etten pystynyt vastaamaan kenellekään. Tämä tuntui haljulta, koska elin muutenkin niin eristyksissä exän takia.
Minua pidettiin hulluna, kun otin puheeksi tuon, koska onhan Fb murtamaton. Ongelma poistui kun ex muutti koneineen pois. Hän oli siis datanomikoulutuksen ja atk-insinööri. Ehkä se ei ollut FB vaan yleensä nettiliittymämme jota hän hallitsi, koska en saanut missään vaiheessa edes tietää minkä liittymän maksuun annoin rahaa. Arvoitukseksi jäi mitä tässäkin oli lopulta taustalla.
Merkkimäärien takia jäi näemmä vain yhteen asiaan :D
Kävelin joskus Piikkiössä vanhaa makarlantietä pitkin autotien reunassa. Olin teini, joten reittivalintani epäloogisuus selittyy sillä, eli olin kävelemässä sille junaradan ylityssillalle kävelemällä autotietä enkä kävelytietä pitkin. Yhtäkkiä viereeni pysähtyy iso musta tila-auto, ja autosta kurottuu nainen, joka kysyy mistä löytäisi lyydikkylän tammen. Muistiini jäi naisen punainen kiharapehko ja turkoosinsiniset meikit, kun hän kysyy asiaa. Selitän miten sinne ajetaan (siitä lyydikkylään ei todellakaan ole matkaa missä olimme ja sinne on helppo löytää). Asia ei tunnu menevän perille mitenkään. Muistaakseni takana istui pari lasta ja kyyditsevä mies on suhteellisen kärsivällinen. Lopulta nainen luovuttaa, ja auto katoaa enkä muista tekivätkö he laittoman u-käännöksen koulun risteyksessä vai jatkoivatko väärään suuntaan makarlaan.
Ihmettelin välikohtausta, jatkoin matkaani ja annoin olla.
Kunnes sama toistui toistamiseen jonkun viikon, parin päästä: olin taas menossa tismalleen samasta paikasta ylikulkusillalle, kun sama auto pysähtyy ja kysyy reittiä lyydikkylän tammelle. Olin ihmeissäni, ennen kuin muistin mitä tuttua tilanteessa oli. Nyt pelkkä yksi kysymys ja selitykseni riitti ja näytin missä paikka oli paperikartalla, kysyjä ei ymmärtänyt edelleenkään ja he lähtivät.
Selitin kotona isoäidilleni, ja hän suhtautui siihen hieman oudon hyväksyvästi tai että olisi aivan tavallista tällainen :D En tiedä löysikö perhe koskaan tammeaan, koska harva piikkiöläinenkään siellä on käynyt ja tietää koko paikkaa.
Tässä ketjussa on kyllä niin outoja kommentteja, että tämä on jo sinällään selvittämätön tapahtuma.
Alue: Aihe vapaa
Miten niitä sattuma tupsahtamisia oli aina tämän tästä. Tai ei se ihan selvittämätön ole.