Lue keskustelun säännöt.
Selvittämätön asia/tapahtuma joka on jäänyt vaivaamaan?
Itsellä on useampia, mutta laitan tähän yhden noin niinkuin esimerkin vuoksi.
Olin n. 15-vuotias kun aloin saada kännykkääni soittoja joltain naiselta joka syytteli minua siitä että olen hänen miehensä panopuu. Olin ujo ja hiljainen enkä tiennyt miten reagoida, joten ilmoitin vain että naisella taitaa nyt olla väärä henkilö kyseessä. Nainen raivostui tästä ja aloitti "niin varmaan" -raivoamisen ja että tietenkin kiellän tekoseni, kuinkas muutenkaan!
Mitä tuohon voi sanoa?
Tämä nainen soitti aina silloin tällöin ja kysyi jotain tyyliin "Niin voisiks kertoa missä mun mies oli tiistaina?". Oli sellainen poissaoleva häiriintyneisyys aina äänessä joka jotenkin kylmäs. Tuli mieleen oma äitini joka oli todella epävakaa.
Viimeisen kerran kuulin tästä naisesta kun olin perheeni kanssa lomalla Espanjassa. Nainen sanoi että on nyt tulossa minua vähän moikkaamaan. Sanoin että tulee pitkä matka (ja kallis puhelu) kun ollaan ulkomailla. Kerroin vielä viimeisen kerran olevani teinityttö jolla ei ole ollut suhdetta kehenkään vastakkaisen sukupuolen edustajaan, ja että isäni sattuu olemaan tässä vieressä jos hän haluaa rupatella. Puhelu katkesi enkä kuullut hänestä enää toiste.
Tässä jäi vaivaamaan kaksi asiaa:
1) Numeroni oli salainen. Sitä ei löytyisi kenenkään kaiman nimellä numeropalvelusta. Kuka antoi numeroni?
2) Nainen tiesi etunimeni, eli soitti minulle nimen perusteella. Onko liian uskomaton sattuma että nainen oli näppäillyt numeron väärin mutta jahtasi samannimistä tyyppiä?
3) Jos olisikin käynyt niin ettei numero jostain syystä olisikaan salainen, liittymä oli isäni nimissä, ei minun.
Tästä kohta 20 vuotta aikaa mutta joskus tulee mieleen mitä häirikölleni kävi. Mistä hän tuli ja minne hän meni? Oliko nörtin näköinen teinityttö hänestä oikeasti uhka, vai olinko väärä henkilö? En edes tuntenut ketään aikuista miestä joka ei olisi ollut minulle sukua. Ja tämä nainen oli selvästi vanhempi, ja naimisissa.
Millaisia mysteerejä ja selvittämättömiä teillä on?
Kommentit (7964)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin ehtinyt sattua muutama kummallinen juttu.
Kun olimme vielä tapailuvaiheessa avomiehen kanssa viitisen vuotta sitten, istuimme hänen asunnollaan juomassa viiniä ja kuuntelemassa musiikkia. En keksinyt minkä biisin laittaisin, joten mies heitti mulle vitsillä että pistä vaikka vuoden -98 rallikoosteessa soiva kappale. No mä pistin soimaan yhden kappaleen mitä en ollut hetkeen kuullut. Mies ihmetteli että mistä mä tiesin että se kappale soi siinä koosteessa. En tiennytkään ja luulin miehen huijaavan mua, mutten luullut enää siinä vaiheessa kun mies kaivoi sen koosteen tallenteen esiin ja näytti mulle että se kappale tosiaan soi siinä. En ole koskaan ollut kiinnostunut ralleista ja luulin muutenkin kyseisen kappaleen olleen tehty vasta 2000-luvun puolella.
Toinen mikä mulle on sattunut on ollut enneuni. Näin unta että eräs työkaverini irtisanoutui. Ihmettelin unta, koska kyseinen työkaveri ei ollut itselleni kovinkaan läheinen enkä tajunnut miksi hänestä edes uneksin. Ei mennyt kahtakaan viikkoa kun tämä työkaveri sitten irtisanoutui ihan oikeasti.
Olisipa kiva jos mulla olisikin jotain ennustajan ja selvännäkijän lahjoja ja ne taidot menisivät vain tällaisiin vähäpätöisyyksiin. Ei voisi lottonumerot esimerkiksi tulla yhtä notkeasti unessa tai arvaten :D
Vierailija kirjoitti:
Oliko mulla äsken unihalvaus? Menin nukkumaan lähes kaksi tuntia sitten. Ensin nukuin ihan normaalisti kunnes aloin heräillä ja tajusin olevani sängyllä. Tuntui siltä kuin aina vajotessani takaisin uneen joku olisi ottanut kehosta vallan, käännellyt raajoja ja huolitellut päätä rajusti. Nukuin jo noin kahdeksan tuntia tätä ennen, mutta tuosta kun heräsin olin rättiväsynyt.
Tuota tapahtuu joskus kevyessä unessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko mulla äsken unihalvaus? Menin nukkumaan lähes kaksi tuntia sitten. Ensin nukuin ihan normaalisti kunnes aloin heräillä ja tajusin olevani sängyllä. Tuntui siltä kuin aina vajotessani takaisin uneen joku olisi ottanut kehosta vallan, käännellyt raajoja ja huolitellut päätä rajusti. Nukuin jo noin kahdeksan tuntia tätä ennen, mutta tuosta kun heräsin olin rättiväsynyt.
Tuota tapahtuu joskus kevyessä unessa.
Jep, varmaan aika yleistä. Tuota on tapahtunut aiemminkin juuri aamulla kun olen herättyäni noussut hetkeksi odottamaan, että alkaa taas väsyttää (Olen nukkunut aika hyvin mutten riittävästi) ja kun nukahtaa tuntuu, että heti vajoaa uneen, mutta se ei virkistä. Sitten on parempi nousta. Kerran auttoi kun vaihdoin nukkumapaikkaa.
Olin saanut jo edesmenneeltä mummoltani vanhan, arvokkaan kultasormuksen.
Hukkasin kerran sormuksen. Kääsin koko kämpän ylösalaisin, löytääkseni sen. Tein tuolloin matkatöitä ja soitin hotelleihinkin, joissa olin yöpynyt, jos olisin unohtanut sen sinne.
Eräänä yönä, näin unta mummostani. Hän oli siirtänyt isoa hyllyä ja nosti sormuksen nauraen hyllyn takaa että "täällähän tämä minun sormukseni on..."
Menin siirtämään hyllyä ja tosiaan, sormus oli sen takana lattialla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa ollessani töissä löysin yhden rähjäisen kengän kenkäosastolta. Kamerasta löytyi syyllinen, mies joka vaihtoi uudet kengät omiensa tilalle ja käveli ne jalassa maksamatta ulos. Etsin kengän paria monta kertaa sen vuoron aikana, monesti katsoin sen saman hyllyn alusen mistä se toinen kenkä löytyi. Lopulta kun näytin yhdelle työkaverille, mistä se kenkä löytyi, niin sen pari löytyi täsmälleen samasta kohtaa, mistä löytyi se eka kenkä. Tarkistin sen hyllyn alusen ainakin 5 kertaa, katsoin myös kaikkien niitten oksissa roikkuvien kenkien takaa siitä hyllystä. Siinä hyllyssä ei myös alimmilla oksilla ollut yhtään kenkiä, joten kenkä oli helppo huomata siitä alta. Katsoin myös sen hyllyn tauksen, että olisiko vierinyt sieltä alta, mutta silloin en nähnyt siellä mitään kenkää.
Röyhkeä varas! Olisiko se äijä laittanut kengänrähjänsä hyllyyn siihen oksalle sen ottamansa uuden kengän tilalle ja rähjäkenkä on tipahtanut lattialle myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se söi sen lepakon?
Niin ja miksei Kiinassa ja muissa vastaavissa suljeta näitä eläviä otuksia kaupittelevia toreja? Kun kerran ovat influenssojen alkupesiä muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan P-Korean Kim Jong Un edes elossakaan?
Isä lähti viemään roskia yöllä.
Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"
Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?
Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...
Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.
Kuka hitto sen viestin lähetti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi oli jotain 1986, olin muuttanut jo omilleni ja tullut lapsuudenkotiini joululomaa viettämään. Vanhempieni ja sisarusteni lisäksi sinä iltana talossa oli tätini ja 6-vuotias serkkutyttöni.
Olimme kaikki olohuoneessa, kun serkkutyttöni juoksi kauhuissaan minun vanhasta huoneestani luoksemme ja sanoi vapisevalla äänellä: "Nyt se kauhea nainen on taas siellä!"
Mun läpi kulki kylmät väreet, sillä olin muilta salaa aina pelännyt jotain epämääräistä huoneessani. Nukuinkin aina yövalo päällä. Se, että pieni serkkuni sanoi ääneen tuon, mitä sanoi, ikäänkuin vahvisti sitä, että jotain siellä oli.
Olin myöhään illalla tupakalla kun mieheni huikkasi metsästä " Kulta tuu kattoo tätä", ihmettelin asiaa koska miehen piti nukkua sisällä eikä hyppiä pimeässä metsikössä. Asuimme siis maalla. Huikkasin "Oota, käyn vessas eka" ja menin sisälle.. jossa kuulin mieheni kuorsauksen kaikuvan makkarista! Seisoin siinä ymmälläni ja mietin että mitä hittoa, olenko mä sekoamassa? Mies oli sitä mieltä että olin vain kuvitellut. Kunnes yhtenä iltana olin viihteellä kaupungissa ja äkkiä mies soitti kysellen oudon kuuloisena olenko vielä kaupungissa, huusin musiikin yli että "koettapa arvata!" Sain selityksen tähän aamulla: mies oli illan aikana nähnyt minut kahdesti pihallamme ja myös ovikello oli soinut. Myöhemmin tapahtui vielä kolmas outous kun mies lähetti minulle tekstarin jossa käski tulemaan heti navettaan ( tyhjä navetta jossa ei ollut edes sähköjä) ja kun lähetin takaisin vastauksen että en mä voi kun kastike palaa, töräytti miehen puhelin olohuoneen pöydällä viestin merkiksi. Kohta mies tuli sitten ovesta ja oli yllärinä hakenut meille herkkuja huoltoasemalta, kännykkänsä oli jättänyt kotiin latautumaan eikä ollut käynyt lähelläkään navettaa. Kuka tai mikä sen viestin laittoi? Joku kummitus tai kotitonttu?
Ei asuta enää tuolla, mistä olen iloinen. Onneksi oli vaan vuokrattu talo eikä oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkani oli -80-luvulla sellaisessa vanhassa punatiilisessä tehdasrakennuksen tyyppisessä talossa. Meillä tehtiin työtä kahdessa vuorossa ja olin ainoa nainen omassa vuorossani. Pukutilat olivat kellarissa. Koska asuin todella pienessä kämpässä siihen aikaan, jossa oli pieni kylppäri joka aina kastui kokonaan suihkutellessani käytin työpaikan suihkua työvuoron jälkeen ja koska olin ainoa naistenpuolella oli tilaa ja omaa rauhaa yllin kyllin. Minulla oli työkenkinä mustat puukengät jotka olin saanut tädiltäni, käytettynä. Jätin ne jokainen työvuoron jälkeen kenkätelineeseen ja aina kun tulin töihin oli joku siirtänyt kenkäni viimeisen pukukaapin alle, siis joka ikinen päivä. Tämä asia ärsytti minua hiukan koska jätin ne tarkoituksella telineeseen jotta siivoojan on helpompi siivota lattia enkä halunnut laittaa hikisiä kenkiä sisälle kaappiini. En pitänyt kaappiani edes lukossa koska siellä ei ollut mitään arvokasta eikä koskaan mitään oltu varastettu kyseisessä firmassa. Ajattelin että ehkä siivooja kuvittelee virheellisesti että viimeinen kaappi on minun ja ystävällisesti siirtää kenkäni sinne kaappini eteen. Siivoojaa en koskaan nähnyt niiden kuukausien aikana kun siellä työsketelin. En ajatellut asiaa sen enempää kunnes sitten yhtenä päivänä olin jo lähtenyt kotiin ja talon ulkopuolella huomasin että olin unohtanut pesualtaan reunalle sormukseni jonka riisuin aina mennessäni suihkuun. Palasin hakemaan sitä ja yhtäkkiä katseeni osui kenkiini jotka olivat taas viimeisen pukukaapin alla vaikka muutama minuutti sitten olin jättänyt ne kenkätelineeseen. En törmännyt käytävällä kehenkään eikä mistään kuulunut ääniäkään, siis kuka oli kengät siirtänyt? Asia tuntui niin karmivalta että heitin kengät roskiin ja ostin tilalle uudet joita aloin säilyttää lukon takana kaapissani jossa ne sitten pysyivätkin kiltisti. Muutaman kuukauden kuluttua vaihdoin työpaikkaa enkä ole kokenut vastaavaa sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olin myöhään illalla tupakalla kun mieheni huikkasi metsästä " Kulta tuu kattoo tätä", ihmettelin asiaa koska miehen piti nukkua sisällä eikä hyppiä pimeässä metsikössä. Asuimme siis maalla. Huikkasin "Oota, käyn vessas eka" ja menin sisälle.. jossa kuulin mieheni kuorsauksen kaikuvan makkarista! Seisoin siinä ymmälläni ja mietin että mitä hittoa, olenko mä sekoamassa? Mies oli sitä mieltä että olin vain kuvitellut. Kunnes yhtenä iltana olin viihteellä kaupungissa ja äkkiä mies soitti kysellen oudon kuuloisena olenko vielä kaupungissa, huusin musiikin yli että "koettapa arvata!" Sain selityksen tähän aamulla: mies oli illan aikana nähnyt minut kahdesti pihallamme ja myös ovikello oli soinut. Myöhemmin tapahtui vielä kolmas outous kun mies lähetti minulle tekstarin jossa käski tulemaan heti navettaan ( tyhjä navetta jossa ei ollut edes sähköjä) ja kun lähetin takaisin vastauksen että en mä voi kun kastike palaa, töräytti miehen puhelin olohuoneen pöydällä viestin merkiksi. Kohta mies tuli sitten ovesta ja oli yllärinä hakenut meille herkkuja huoltoasemalta, kännykkänsä oli jättänyt kotiin latautumaan eikä ollut käynyt lähelläkään navettaa. Kuka tai mikä sen viestin laittoi? Joku kummitus tai kotitonttu?
Ei asuta enää tuolla, mistä olen iloinen. Onneksi oli vaan vuokrattu talo eikä oma.
Hyi, olen ihan kanalihalla... joku koetti selvästi houkutella teitä yksin pimeään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä lähti viemään roskia yöllä.
Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"
Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?
Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...
Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.
Kuka hitto sen viestin lähetti?
Hyi, tämä oli paha! Kysyitkö asiasta isältäsi tai näytitkö viestiä hänelle?
Vierailija kirjoitti:
Isä lähti viemään roskia yöllä.
Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"
Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?
Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...
Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.
Kuka hitto sen viestin lähetti?
Jospa oli tarkoitus lähettää viesti jollekin naapurille, jonka kanssa läheisemmät välit. Vahingossa tuli sinulle ja isäsi turhaan odotteli naapuria käymään. Jätti puhelimen kotiin kun ajatteli ettei tarvitse.
Se toinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä lähti viemään roskia yöllä.
Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"
Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?
Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...
Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.
Kuka hitto sen viestin lähetti?
Jospa oli tarkoitus lähettää viesti jollekin naapurille, jonka kanssa läheisemmät välit. Vahingossa tuli sinulle ja isäsi turhaan odotteli naapuria käymään. Jätti puhelimen kotiin kun ajatteli ettei tarvitse.
Muuten hyvä selitys mutta kuinka se isä sen viestin pystyi lähettämään jos puhelin oli keittiön pöydällä?
Vierailija kirjoitti:
Se toinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä lähti viemään roskia yöllä.
Hän oli tovin poissa ja lähetti minulle sitten viestin, "Tule pyöräkellariin"
Tämä hämmensi, koska pyöräkellari oli vastakkaisessa suunnassa ja oli talvi, ja vaikka joku olisikin puhkonut renkaat tai varastanut pyörän, mitä lapsi voi sille keskellä yötä tehdä? Olikohan käynyt jokin onnettomuus?
Vedin sitten kiireellä ulkovaatteet niskaan ja ovelta pysähdyin lähettämään hänelle pikaisesti vastauksen: "OK"...
Ja kuulin viestiäänen takanani, koska isän puhelin oli keittiönpöydällä ja isä käveli jo takaisin roskiksilta.
Kuka hitto sen viestin lähetti?
Jospa oli tarkoitus lähettää viesti jollekin naapurille, jonka kanssa läheisemmät välit. Vahingossa tuli sinulle ja isäsi turhaan odotteli naapuria käymään. Jätti puhelimen kotiin kun ajatteli ettei tarvitse.
Muuten hyvä selitys mutta kuinka se isä sen viestin pystyi lähettämään jos puhelin oli keittiön pöydällä?
Kyllä nuo verkot välillä takkuaa ja jättää viestit välille.
Olin pari vuotta sitten Tampereella ja kävin mummon kanssa Kalevankankaan hautausmaalla viemässä kukkia hänen äitinsä haudalle.
Hauta sijaitsi kappelin lähistöllä "vanhemmalla osastolla" eli siellä, mihin oli haudattu viimeksi joskus 70- luvulla ja varhaisimpia ehkä joskus 1800-luvulla.
Oli äitienpäivän aika ja mummo puuhasi haudan kimpussa.
Äkkiä ohitseni käveli huomiotaherättävä näky. Tyylikäs, kaunis nuori nainen, syvän murheen vallassa. Huomioni kiinnittyi hänen vaatteisiinsa. Olin aikoinaan työskennellyt osa-aikaisena vintage-liikkessä ja arvioin että naisen tyyli edusti 30-lukua parhaimmillaan.
Hänellä oli satiininen, musta, siisti, aikakauden kävelypuku, hansikkaat ja hattu. Myös tummat hiukset oli kiedottu taidokkaalle nutturalle ja kulmakarvat oli nypitty kaarevaksi aikakauden tyyliin. iho oli hyvin kalpea, kuten tuohon aikaan oli tapana.
Huomioni kiinnittyi paitsi naisen hienostuneisuuteen ja tietynlaiseen eteerisyyteensä, myös hänen hoikkuuteensa. hänen vyötärönsä oli silmiähivelevän kapea. Nykyään on vaikeaa löytää niin sirorakenteista ja kapeavyötäröistä naista.
Kun hän oli mennyt ohi, minun tuli vastustamaton tarve lähteä seuraamaan häntä, vain ihaillakseni hänen täydellistä tyyliään. en toki halunnut muuten häiritä häntä syvässä surussaan.
lähdin hänen peräänsä, mutta en nähnyt hänestä jälkeäkään. ihmettelin minne ja mihin hän saattoi kadota minuutissa. en kuitenkaan viitsinyt koko hautausmaata lähteä tietenkään penkomaan.
Toinen asia, mitä jäin miettimään, oli se, että sille puolelle oli haudattu niin kauan sitten kuolleita ihmisiä, että vaikea kuvitella, että hän olisi tuntenut ikänsä puolesta ketään heistä ja surrut niin syvästi.
En ihan kummituksiin vielä ole valmis uskomaan mutta jos se tamperelainen nuori nainen sattuu lukemaan tätä palstaa ja tunnistaa itsensä, niin olit kyllä uskomattoman elegantti ja kaunis näky! Toivon myös, että aika on helpottanut suruasi.
Oliko mulla äsken unihalvaus? Menin nukkumaan lähes kaksi tuntia sitten. Ensin nukuin ihan normaalisti kunnes aloin heräillä ja tajusin olevani sängyllä. Tuntui siltä kuin aina vajotessani takaisin uneen joku olisi ottanut kehosta vallan, käännellyt raajoja ja huolitellut päätä rajusti. Nukuin jo noin kahdeksan tuntia tätä ennen, mutta tuosta kun heräsin olin rättiväsynyt.