Kun ihminen joutuu työttömäksi niin hänen ammattitaitonsa ja jopa työhistoriansa pyyhkiytyy pois sen siliän tien

Näin ajattelee suuri osa suomalaisista työnantajista ja jopa osa työelämässä olevista. Mikä on sinänsä hauskaa. Koska jos ajatellaan että ihmisen elämä ei oikeasti ole sellainen moitteeton ja katkeamaton jatkumo kehdosta hautaan kuitenkaan. Ei kukaan oikea ihminen elä elämäänsä suorittaen sitä kuin olisi jatkuvasti jossain kilpailutilanteessa. Nykyiseen työelämämalliin ei sovi alkuunkaan mikään muu kuin se ihmiskäsitys, jossa yksilö syntyy, menee kouluun, tekee kesätöitä, menee toisen asteen koulutukseen, menee töihin, menee parisuhteeseen, menee pankkiin ja ostaa asunnon, saa lapsia, etenee urallaan, pääsee eläkkeelle ja lopulta kuolee pois. Tämä kaikki tauttomana, järjestelmällisenä jatkumona ilman poikkeuksia.