Austistinen poikani laitokseen- en jaksa enää

Sanni kirjoitti:

Poikani on 13vuotias, olen yksinhuoltaja. Lapseni on aamuisin -ja iltapäivisin ennen/ jälkeen koulun päiväkerhossa. Illat on aivan kauheita saati viikonloput. Joulua jo pelkään. Minulle wi riitä 3 vapaapäivää kuukaudessa, kotiin tuotava perhehoito maksaa - ei varaa. Olen niin väsynyt - minulla elossa iäkäs äiti, lapsen isä ei kuvioissa. Onko ainoa vaihtoehto laitoshoiva?

Olen ollut laitoksessa töissä. Joskus se on paras vaihtoehto. Käy tutustumassa.

Paljon voimia raskaan henkisen taakkasi kantamiseen.

lapsen paras ensin kirjoitti:

En ymmärrä miksi lapsen /nuoren pitää juosta ennen ja jälkeen koulun jossain kerhoissa. Luulisi lapsen uupuvan. Pärjää hyvin kotona itsekseen, koulussa riittävästi tekemistä. Autismi ei ole syy, että voidaan repiä ihmistä eri paikkoihin jatkuvasti. Kotonakin voi harrastaa ja muualla, jos itse haluaa. Mitä jos yrittäisit itse vähemmän? Ottaisit rennommin, jos suinkin voit. Autismi ei ole mikään sairaus, että pitää hyysätä joka sekunti, vaan he ovat arvokkaita ihmisiä. Kaipaavat omaa rauhaa myös. Koti on paras paikka monelle, ei laitos. Kotona voi olla monta vaihtoehtoa tekemiseen ja muualla, paikat joista hän itse pitää. Jos olet loman tarpeessa silloin tällöin, voiko kodinhoitaja tai tuttusi olla avuksi tms. Otat vaan omaa aikaa, 13 vuotias on jo iso, jonakin päivänä hän asuu omassa asunnossa -tukien tai omalla rahalla.

No kyllä oot ihan kujalla sinäkin. Ap:n lasta, kuten useimpia syvästi autistisia/kehitysvammaisia, ei todennäköisesti voi jättää hetkeksikään yksin kotiin. Koulupäivät ovat vain muutaman tunnin. Yleensä vanhempien on käytävä töissä, joten aamu- ja iltapäivähoito ovat välttämättömiä.

Minulla on kehitysvammainen autisti nuori, ja hän siis ei voi olla hetkeäkään yksin! Ei edes minun vessareissua, neki tehdään ovi auki. Ihmiset ei tajua tätä ollenkaan, mitä tarkottaa kun lapsi on täysin vahdittava. Ei ole mahdollisuuksia iltalenkeille tai kauppareissuille.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on todella paljon aamupäivä- ja iltapäiväkerhoissa. Ehkä hän siksi on niin vaikea. Äidin tulee jäädä pois töistä tai jäädä osapäiväiseksi ja olla lapsensa kanssa koulun jälkeen. Niin muutkin tekevät. Alkaa lapsen käytöskin rauhoittua.

Ketkä muut? Sinulla ei ainakaan ole mitään käsitystä siitä, mistä autismi johtuu ja millaista elämä vaikeasti autistisen lapsen kanssa on. Joopa joo, tottakai ÄIDIN pitää uhrata oma elämänsä...

lapsen paras ensin kirjoitti:

En ymmärrä miksi lapsen /nuoren pitää juosta ennen ja jälkeen koulun jossain kerhoissa. Luulisi lapsen uupuvan. Pärjää hyvin kotona itsekseen, koulussa riittävästi tekemistä. Autismi ei ole syy, että voidaan repiä ihmistä eri paikkoihin jatkuvasti. Kotonakin voi harrastaa ja muualla, jos itse haluaa. Mitä jos yrittäisit itse vähemmän? Ottaisit rennommin, jos suinkin voit. Autismi ei ole mikään sairaus, että pitää hyysätä joka sekunti, vaan he ovat arvokkaita ihmisiä. Kaipaavat omaa rauhaa myös. Koti on paras paikka monelle, ei laitos. Kotona voi olla monta vaihtoehtoa tekemiseen ja muualla, paikat joista hän itse pitää. Jos olet loman tarpeessa silloin tällöin, voiko kodinhoitaja tai tuttusi olla avuksi tms. Otat vaan omaa aikaa, 13 vuotias on jo iso, jonakin päivänä hän asuu omassa asunnossa -tukien tai omalla rahalla.

Ei luoja.

Selkeästi et ole ikinä ollut tekemisissä syvästi autistisen kanssa.

Ei heitä voi jättää hetkeksikään valvomatta. Oli 13v tai ei.

Omaa tekemistä. Mitä sulla oli mielessä?

Ymmärräthän, että heillä on koulupäivät noin 4h?

Mihin töihin äiti ehtii ilman aamu-ja iltapäiväkerhoa?

Ymmärrän hyvin ap:ta. Omat voimat loppuivat täysin samanikäsen autistinuoren kanssa, vaikken edes ole yksinhuoltaja. Autistin murrosikä on usein todella vaikea ja nuoren oman turvallisuuden puolesta joutuu pelkäämään. Oma nuori on ollut nyt laitoksessa puolisen vuotta. Jatkosta ei ole vielä päätetty. Haluaisin nuoren takaisin kotiin, mutta pelottaa jaksanko. Meillä on toinenkin lapsi, joka on jäänyt viime vuosina liian vähälle huomiolle ja oireilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en laittaisi omaa lastani jonnekin hirveään laitokseen, en koskaan edes harkitsisi mitään tuollaista. Ota kaikki muut keinot käyttöön. Lapsen ei ole hyvä olla erossa äidistään.

Et tiedä mistä puhut. Eikä kyse ole lapsen hylkäämisestä. Laitoksissa voi vierailla vaikka päivittäin mutta on kyllä kohtuuton työ yhdelle ihmiselle vuodesta toiseen huolehtia yksin täysin autistisesta henkilöstä oli sitten lapsi tai aikuinen. Eikä välttämättä ihan turvallistakaan. Autistille laitos voi olla ihan hyväkin paikka kunhan on oikeanlainen paikka jossa ammattitaitoa toimia autistisen kanssa. Siellä on helppo pitää rutiineista kiinni ja kun hoitajia on useita ei taakka käy ylivoimaiseksi kenellekään. Ihmissuhteet eivät ole autistille samalla tavalla tärkeitä kuin "tavallisille" ihmisille. Tietysti äiti on aina tärkeä lapselle, autistisellekin. Mutta hän ei samalla tavalla ymmärrä tuntea itseään hylätyksi kunhan ensin on kunnolla kotiutunut paikkaan ja tuntee olonsa turvalliseksi. Tietyt esineet ja muiden silmissä oudotkin rituaalit ja rutiinit voivat olla ihmissuhteita tärkeämpiä ja luovat turvaa. Autisminkirjon häiriö on laaja käsite ja on ihan eri asia olla syvästi autistinen tai Asperger piirteinen. Autistit saattavat usein käyttäytyä aggressiivisesti arvaamattomista syistä ja koska eivät ymmärrä syy-seuraus suhteita saattaa käydä todella huonosti kun autistinen lapsi alkaa kokonsa ja voimiensa puolesta päihittää yksinäisen äidin.

Just luin lapsesta joka kävi sisaren kimppuun kun hän lauloi. kävi ilmi että lapsi autistinen ja kuuloyliherkkä siksi eikä voinut sietää kovia ääniä. Lapsi oppi itsekin vetäytymään kun alkoi olla liikaa härdelliä ympärillä.Autismiliitolla saattoi olla vertaistukihenkilöitä, jotka voi tulla auttamaan ymmärtämään lasta ja lapsen reaktioita.Sinua helpottaisi kovasti jos isäkin kantaisi vastuutaan.Mitä lapsi itse haluaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää jaksaa. Muuttaa ajatusmaailmaasi ja jaksaa. Vielä 5 vuotta kunnes lapsi on 18 v. Kyllä sen jaksat.

Eihän erityislapsi muuta kotoa. Törkeä neuvo, suolaa vain haavoihin.

Miksei muuta? Nykyään vanhempia valmistellaan siihen että nuori itsenäistyy tuettuna saman ikäisenä kuin terveetkin nuoret.

Kokemusta on kehitysvammaisten hoitajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en laittaisi omaa lastani jonnekin hirveään laitokseen, en koskaan edes harkitsisi mitään tuollaista. Ota kaikki muut keinot käyttöön. Lapsen ei ole hyvä olla erossa äidistään.

Et tiedä mistä puhut. Eikä kyse ole lapsen hylkäämisestä. Laitoksissa voi vierailla vaikka päivittäin mutta on kyllä kohtuuton työ yhdelle ihmiselle vuodesta toiseen huolehtia yksin täysin autistisesta henkilöstä oli sitten lapsi tai aikuinen. Eikä välttämättä ihan turvallistakaan. Autistille laitos voi olla ihan hyväkin paikka kunhan on oikeanlainen paikka jossa ammattitaitoa toimia autistisen kanssa. Siellä on helppo pitää rutiineista kiinni ja kun hoitajia on useita ei taakka käy ylivoimaiseksi kenellekään. Ihmissuhteet eivät ole autistille samalla tavalla tärkeitä kuin "tavallisille" ihmisille. Tietysti äiti on aina tärkeä lapselle, autistisellekin. Mutta hän ei samalla tavalla ymmärrä tuntea itseään hylätyksi kunhan ensin on kunnolla kotiutunut paikkaan ja tuntee olonsa turvalliseksi. Tietyt esineet ja muiden silmissä oudotkin rituaalit ja rutiinit voivat olla ihmissuhteita tärkeämpiä ja luovat turvaa. Autisminkirjon häiriö on laaja käsite ja on ihan eri asia olla syvästi autistinen tai Asperger piirteinen. Autistit saattavat usein käyttäytyä aggressiivisesti arvaamattomista syistä ja koska eivät ymmärrä syy-seuraus suhteita saattaa käydä todella huonosti kun autistinen lapsi alkaa kokonsa ja voimiensa puolesta päihittää yksinäisen äidin.

Just luin lapsesta joka kävi sisaren kimppuun kun hän lauloi. kävi ilmi että lapsi autistinen ja kuuloyliherkkä siksi eikä voinut sietää kovia ääniä. Lapsi oppi itsekin vetäytymään kun alkoi olla liikaa härdelliä ympärillä.Autismiliitolla saattoi olla vertaistukihenkilöitä, jotka voi tulla auttamaan ymmärtämään lasta ja lapsen reaktioita.Sinua helpottaisi kovasti jos isäkin kantaisi vastuutaan.Mitä lapsi itse haluaa?

Autistin omista haluamisista on usein hyvin vaikea saada selvää. t. autistinuoren äiti

Mitenkäs joulu?

Uskomattomia kommentteja täällä. Ihan vihaksi pistää lukea asiasta mitään tietämättömien neuvoja. Syvästi autistinen on todella haastava hoitaa. Autisti ei välttämättä osaa puhua tai kommunikoida edes viittoen, ulkoilut tapahtuu kädestä pitäen, ettei lapsi/aikuinen karkaa. Käytös voi olla hyvinkin haastavaa ja jopa aggressiivista. Syvästi autistista ei voi jättää valvomatta hetkeksikään, edes vessakäynnin ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on todella paljon aamupäivä- ja iltapäiväkerhoissa. Ehkä hän siksi on niin vaikea. Äidin tulee jäädä pois töistä tai jäädä osapäiväiseksi ja olla lapsensa kanssa koulun jälkeen. Niin muutkin tekevät. Alkaa lapsen käytöskin rauhoittua.

Ai muutkin 13-vuotiaiden äidit?

Olen ollut autismikeskuksessa ohjaajana, ja voin sanoa ettei varmasti parempaa ratkaisua olekaan kuin että lapsi muuttaa ammatti-ihmisten pyörittämään kodinomaiseen paikkaan.

Olet varmasti ihana ja mahtava äiti, mutta hoitopaikoissa ihmiset tekevät työtä kolmessa vuorossa, saavat jatkuvasti päivittää osaamistaan ja sinä voit keskittyä olemaan äiti. Juuri sen verran kuin jaksat ja pystyt! Tsemppiä ja hyvää joulua!

Herranen aika mitä kommentteja osa.

En epäile hetkeäkään jaksamistani, itse työskentelen autististen lasten kanssa ja voin sanoa, että rankkaa on. Minulla ei ole edes sitä äidinrakkautta heitä kohtaan, joten voin kuvitella sekä sen fyysisen väsymisen sekä henkisen väsymisen ja kaikki itsesyytökset ja muut. Se, että olet pärjännyt yksin näin pitkälle kertoo aika paljon sinusta ja nostan hattua. Ota yhteyttä vammaispalveluun ja kerro tilanne kaikkine hankaluuksineen yhtään vähättelemättä.

Oletko saanut ylläpidettyä omia sosiaalisia suhteita? Onko läheisiä ystäviä?

Kaikkea hyvää teille ja toivotaan rauhallista joulua teillekin. Toivottavasti joulun pyhät sujuvat kohtalaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika mitä kommentteja osa.

En epäile hetkeäkään jaksamistani, itse työskentelen autististen lasten kanssa ja voin sanoa, että rankkaa on. Minulla ei ole edes sitä äidinrakkautta heitä kohtaan, joten voin kuvitella sekä sen fyysisen väsymisen sekä henkisen väsymisen ja kaikki itsesyytökset ja muut. Se, että olet pärjännyt yksin näin pitkälle kertoo aika paljon sinusta ja nostan hattua. Ota yhteyttä vammaispalveluun ja kerro tilanne kaikkine hankaluuksineen yhtään vähättelemättä.

Oletko saanut ylläpidettyä omia sosiaalisia suhteita? Onko läheisiä ystäviä?

Kaikkea hyvää teille ja toivotaan rauhallista joulua teillekin. Toivottavasti joulun pyhät sujuvat kohtalaisesti.

Jaksamistasi siis..

Se että hakee apua perheen tilanteeseen ei ole luovuttamista, epäonnistumista tai huonoa äitiyttä. Olen tehnyt duunia haastavasti käyttäytyvien autistinuorten kanssa jo vuosia, kaikilla on myös kehitysvamma. Tavoitteena hoidolla on koko perheen hyvinvointi, monesti varsinkin murrosiän iskiessä päälle se on sitä että nuori asuu laitoksessa/asumisyksikössä, ja vanhemmat osallistuvat nuorensa elämään aktiivisesti jaksamisensa mukaan. Mieluummin hyvin jaksavat vanhemmat jotka tapaavat nuortaan esim viikonloppuisin, kuin jaksamisen äärirajoilla nuorta kotonaan roikottavat vanhemmat. Meillä moni ottaa nuoren viikonloppuisin kotiin kun pystyvät, tai käyvät osastolla käymässä, lähtevät käymään jossain ja palaavat osastolle jne. Ota yhteys omaan lääkäriin/ kehitysvammapoliklinikkaan. Hyvää joulua!

Vierailija kirjoitti:

Sanni kirjoitti:

Poikani on 13vuotias, olen yksinhuoltaja. Lapseni on aamuisin -ja iltapäivisin ennen/ jälkeen koulun päiväkerhossa. Illat on aivan kauheita saati viikonloput. Joulua jo pelkään. Minulle wi riitä 3 vapaapäivää kuukaudessa, kotiin tuotava perhehoito maksaa - ei varaa. Olen niin väsynyt - minulla elossa iäkäs äiti, lapsen isä ei kuvioissa. Onko ainoa vaihtoehto laitoshoiva?

Olen ollut laitoksessa töissä. Joskus se on paras vaihtoehto. Käy tutustumassa.

Paljon voimia raskaan henkisen taakkasi kantamiseen.

^tämä.

Ja joskus on ajateltava itseään. Voi olla että oma jaksamisesi aiheuttaa sen, ettei lapsesi saa parasta mahdollista evästä elämäänsä. Se ei tarkoita sinun huonouttasi, joskus dna:n mainos on totta ja "elämä on".

Tarvitset aluksi tauon. Muutama viikko ja jos palaudut, otat lapsen kotiin. Jos väsyt taas, mietit tilannetta uudelleen. Kaikkea hyvää sinulle.

On kokemusta lähipiiristä sekä vaikeasti kehitysvammaisesta että vaikeasti autistisesta. Kehitysvammaisen hoitoa ei nyt vaan voi autistin hoitoon verrata. Niistä asioista on helppo tietää paljon, mistä ei oikeasti tiedä mitään. Ei kaikki autistit - oikeasti vain äärimmäisen harva on - ole sademiehiä. On paljon eri tasoja ja vaikeimmin autisti on luultavasti yksi vaikeimmista hoidettavista. Kuvitelkaa kuurolle alzheimer papalle nuoren ihmisen voimat ja nopeus. Siinä ehkä vähän osviittaa, millaista se voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä lapsellesi rauhoittava lääkitys ja unilääkkeet.

Parempi hänelle itselleenkin ettei tarvitse riehua ja kiukutella.

Noin isoa lasta ei saa jäämään laitokseen ellei hän itse halua.

Missä lapsen isä on?

Alaikäisiltä ei hirveästi kysellä haluaako tämä asua laitoksessa vai ei.

Niin.Lapsi itse tuskin laitokseen haluaa.Kun et kerro aloituksessa missä kohtaa autismin kirjoa lapsesi on, niin vastauksia tulee laidasta laitaan oletuksien perusteella.Auttaisivatko lapsen isän vanhemmat? Jos autismi periytyy heidän puoleltaan, he saattavat ymmärtää lastasi.Kumma järjestelmä, jos laitoshoitoa saa, mutta kotiin tuotavaa perhehoitoa ei saa, jos kerran laitoshoitoakin ollaan purkamassa.Autistin aggressiokin syntyy jostain ja syihin voi pysty vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin.Lapsi itse tuskin laitokseen haluaa.Kun et kerro aloituksessa missä kohtaa autismin kirjoa lapsesi on, niin vastauksia tulee laidasta laitaan oletuksien perusteella.Auttaisivatko lapsen isän vanhemmat? Jos autismi periytyy heidän puoleltaan, he saattavat ymmärtää lastasi.Kumma järjestelmä, jos laitoshoitoa saa, mutta kotiin tuotavaa perhehoitoa ei saa, jos kerran laitoshoitoakin ollaan purkamassa.Autistin aggressiokin syntyy jostain ja syihin voi pysty vaikuttamaan.

Voi yrittää vaikuttaa, sanoisin. Maailmaa ei vain voi muuttaa sellaiseksi, ettei mitään ole, tai on pidettävä koko lapsi pumpuilla vuoratussa tynnyrissä. Kun autisteilla on pahojakin aistiyliherkkyyksiä ja mikä tahansa uusi voi olla joko täysin kamalaa tai tosi ihanaa, niin mistä tietää? Esimerkiksi meidän nuori, joka on lievä, rakasti lapsena uimista. Mutta sitten tapahtui jotain, mitä en tiedä ja enää ei mihinkään halliin suostu. Oli todella helppo uimhallissa, koska se oli niin mieluinen paikka. siihen asti kun jotain sattui. Oli erityisryhmän omalla uintivuorolla valvojien kanssa, ei muita paikalla. Valvojatkaan eivät tiedä tai kerro. Se on voinut olla todella pieni asia, kuten hänen kohdallaan usein on. Lempimehuakaan lakkasi juomasti sen jälkeen, kun sen värisävy muuttui vähäsen.